OLENKO itsekäs?

[ajattelenpavain]

Olenko itsekäs, jos haluan vain yhden lapsen? Minusta tuntuu, ettei minulla ole aitoja haluja toiseen lapseen vaikka rakastan esikoistani yli kaiken ja hän on ollut erittäin helppo lapsi. Minusta vain tuntuu, etten jaksa/pysty antamaan seuraavalle lapselle niinpaljon rakkauta ja aikaa kuin haluaisin ja tuntuu että en jaksaisi aloittaa koko vauvarumbaa taas alusta. Ainoa asia, miksi toista lasta mietimme, on sisaruksen hankkiminen esikoisellemme. Onko se kuitenkin väärin tehdä lapsi VAIN sisarusmielessä?

 

[2 lapsen äitiliini]

no ei mielestäni itsekästä, tosin sisarukset on tärkeitä mutta kyllä sitä ilmankin pärjää jos pidetään sosiaalisesta elämästä huolta... kyllä kai se on tärkeämpää tunnistaa omat voimavarat ja halut ja niiden pohjalta tehdä lapsia kuin lapsen takia!?

 

[yhden äiti]

Minusta on hölmöä tehdä lisää lapsia, vain, koska niin kuuluu tehdä. Nauti esikoisestasi, kenties ainokaisestasi, ja elä elämä niin kuin sinulle ja teille parhaiten sopii Se ei ole itsekkyyttä sen enempää, kuin useamman lapsen haluaminen! Sisaruussuhde voisi olla jotain hienoa isompana, tai sitten ei. Molempia puolia nähty ja en kyllä sen sisarussuhteen "ainutlaatuisuuden" takia yhtään lasta tekisi lisää jos en haluaisi.

 

[Mummeliisa]

Mielestäni et ole itsekäs.

 

[VS]

Et ole itsekäs, mutta saat varautua kysymyksiin siitä, miksei teillä ole useampaa lasta. Ja pakko on lisätä, että sisarus on parasta, mitä voit lapsellesi antaa.

Mutta lapsilukuhan on jokaisen itse päätettävissä.

 

[kaffetauko]

eikös enempi itsekästä olisi tehdä toinen lapsi vaan oman rakkaan esikoisen parasta ajatellen. Pelkkä välinearvo tuolla kakkosella.

Tosin tuo rakkaudenriittämishuoli lienee aika yleinen, eikä sitten usein ongelma kuitenkaan. Mutta jos ei tahdo vauvaa, niin ei tahdo vauvaa. Keneltä se on pois?