OLENKO itsekäs?

[ajattelenpavain]

Olenko itsekäs, jos haluan vain yhden lapsen? Minusta tuntuu, ettei minulla ole aitoja haluja toiseen lapseen vaikka rakastan esikoistani yli kaiken ja hän on ollut erittäin helppo lapsi. Minusta vain tuntuu, etten jaksa/pysty antamaan seuraavalle lapselle niinpaljon rakkauta ja aikaa kuin haluaisin ja tuntuu että en jaksaisi aloittaa koko vauvarumbaa taas alusta. Ainoa asia, miksi toista lasta mietimme, on sisaruksen hankkiminen esikoisellemme. Onko se kuitenkin väärin tehdä lapsi VAIN sisarusmielessä?

 

["punahilkka"]

Minun mielestä on väärin. Ei ole kiva olla aina se joka jää toisen varjoon.

 

[ji]

lapsestas tulee itsekäs!

 

[Ultramariini]

Jos olet vapaaehtoisesti lapseton, olet itsekäs. Haluat vaan elää itsellesi ja mahdolliselle kumppanillesi.
Jos saat vaan yhden lapsen, olet itsekäs, koska ajattelet vain omaa mukavuutasi, etkä jaksa enää vauva-aikaa valvoimisineen.. itsekkyttä, itsekkyyttä...
Ainoasta lapsesta kasvaa väistämättä onneton ja niin itsekäs, ah niin itsekäs.
Jos haluat kaksi lasta olet itsekäs ja vielä tyhmä,koska teet sen toisen lapsen vaan saadaksesi sitä toista sukupuolta olevan lapsenkin,. Olet itsekäs, koska teet lapsen vastataksesi tätä ihannekuvaa, joka perhekuvalle on asetettu. Olet siis massakulkija itsekkyden lisäksi. Lapsista kasvaa väistämättä
itsekkäitä, koska kilpailevat huomiostasi.
Jos haluat enemmän kuin kaksi, olet itsekäs, jolle mikään ei riitä. Ja mitä enemmän lapsia, sitä enemmän se itseskkyys lisääntyy. Niin ja ne lapsilisät, ihan taloudellisen tavoittelun hyötyäkin siinätaas on nähtävissä.

Ja lapset, raukat, monilapsisessa perheessä jäävät huomiota vaille.

( mun olisi varmaan aika lähteä töihin)


Ja anteeksi ap. tämä tyhmä kuittaluini ei kohdistunut sinuun. Luettelin vaan palstaviisauksia vuosien varrelta.

 

[LLM]

Et ole itsekäs. Onhan niitä naisia jotka eivät halua ollenkaan lasta.

 

[samuelinäiti]

lapsestas tulee itsekäs!

toivottavasti tää oli vitsi

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Lapsenteko taitaa olla semmosta puuhaa ettei siihen kannata ryhtyä jos epäilyttää/ei halua ja varsinkin jos tuntuu ettei jaksa!!

 

["aloittaja"]

Äh..hankalia asioita, mutta eiköhän näissäkin sydän sano oikean "sanan" Joo lapsestani varmasti tulee itsekäs jos jää ainokaiseksi, mutta eiköhän sekin ole kiinni kasvatuksesta???

ai niin..ja jos saisin toisen lapsen, toivoisin siitä kyllä samaa sukupuolta olevaa kuin tämänhetkinenkin lapseni, sillä näin uskoisin sen eniten "miellyttävän" ja "hyödyttävän" ensimmäistä lastani, jonka vuoksi tekisin lapsen...

 

["sini"]

Mun mielestä olet itsekäs. Mutta ihminen saakin ja täytyykin olla itsekäs. Sinä elät omaa elämääsi ja sinulla on oikeus määrätä sitä siltäosin mihin itse pystyt vaikuttamaan. Jos koet, että elämäsi on hyvä näin, yhden lapsen äitinä, kaikki on hyvin. Älä turhaan syyllistä itseäsi ympäristön kommenteilla sisarusten tarpeellisuudesta yms. Lapsellasi on varmasti läheisiä lapsia ympärillään, joiden kanssa saa harjoitella sosiaalistumista yms.

Tiedän useamman yhden lapsen perheen joilla on kuitenkin hyvä ystävä/sukulaisverkko ympärillään. Nämä ainoat lapset saavat niitä tuttuja, tasavertaisia "tappelukavereita" ympäristöstä, joiden kanssa harjoitella riitojen sovittelua yms. Ja joiden kanssa jakaa ne hauskat iloiset asiat.

 

[hohhhoi]

Et ole itsekäs. Tai no, onhan se nyt itsekästä, mutta ei mitenkään "ilkeällä ja pahalla tavalla", jokaisella on oikeus valita kantaako vauvaa jaksaako 18 vuotta sitten huolehtia tuotoksistaan ja syytää niihin rahoja jne.
Ja joo ei se, että teillä olisi vain yksi lapsi perheessä, tarkoita sitä että lapsestasi tulee väkisinkin itsekäs ja syrjitty ja kaikkea huonoa. Kasvatuksesta kiinni. Ja huolehtisin että lapsi tapaa tarpeeksi muita ikäisiään ja pienempiäkin että oppii olemaan heidän kanssaan jne..

 

["Hmm"]

Me tehtiin lapsi vain siksi että olisi sisarus. Meillä on siis kaksi ensimmäistä syntyneet hyvin lähekkäin ja ovat olleet hyviä kavereita keskenään. Heillä on ollut seuraa toisistaan niin hyvässä kuin pahassakin. Itse koen päässeeni helpommalla kun leikkivät keskenään, eikä ole tarvinnut ohjelmoida lapsia juuri lainkaan. Joskus jotain riitoja selvitellyt mutta siinä kaikki. Kolmoseen sitten vierähtikin aikaa, joten ikäeroa oli niin paljon, ettei isommista sellaista leikkiseuraa enää ollut. Siksi päätimme tehdä vielä yhden, jotta myös kolmosella olisi se läheinen sisarus. Meille se on tärkeää, koska olemme molemmat kaksi lapsisesta perheestä, emmekä halunneet lapsen olevan yksinäinen. Meillä molemmilla on siis pienellä ikäerolla oleva sisarus, joka on ollut, ja vieläkin on läheinen. Mutta samalla kyllä tiesimme, että tulemme rakastamaan myös tätä lasta niin kuin muitakin. Ja oli vähintäänkin yhtä toivottu kuin muut. Eli meidän edessämme lapset ovat kaikki saman arvoisia. Siitäkin huolimatta, että yksi on tehty toisen kaveriksi. Mutta tuo tunne, voiko toista lasta rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä vaivaa monia muitakin. Itse koen, että kaikkia lapsia voi.

Mutta tämä oli vain meidän kokemuksemme asiasta. Jokainen tehköön päätöksensä itse. Perhekoko on hyvä silloin kun itse olette siihen tyytyväisiä. Olipa teillä sitten yksi tai useampi lapsi.

 

["vieras"]

Toisaalta olet ja toisaalta et.

On ihan fiksua olla tekemättä toista jos siltä tuntuu. Ja ihan hyvin ainot lapset elämässään pärjää mutta toisaalta on surullista ettei saa kokea sitä mitä on kun on sisko tai veli. Vaikka toisillehhan sekin on iso riesa. Mutta noita omia kolmea kun katsoo ja kuuntelee niin sydänhän siinä pakahtuu, ovat niin tärkeitä toisilleen.

 

[Holly&Ivy]

Lehdessä oli joskus tutkimustietoa siitä, että ainoat lapset "kärsivät" paljon vähemmän sisarusten puutteesta kuin mitä yleensä oletetaan. He kuitenkin saavat vanhemien jakamattoman huomion.