Olenko ikävä äiti kun en hae 3.luokkalaista esikoispoikaani koulun hiihtotuntien jälkeen autolla kotiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ompa täällä ihanasti ajattelevia äitejä, jee. Kun minä itsekkin olen joutunut kävelemään ja kantamaan suksia niinlapsenikin pitää niin tehdä. Voi luoja mitä ämmiä.
Kosto on suloista on varmasti on teidän motto

Niin tai sit täällä on äitejä jotk välittää eikä oepta kaikessa et sieltä mennään mistä aita on matalin. Se lapsi ei siihen kuole et joutuu käveleen eikä se tee missään muodossa huonoa eikä se lapsi tule siitä traumaattiseksi. Mun mielestä sillä tehdään lapselle palvelus ettei kuskata joka paikkaan kun on tilanne joka ei niin miellytä lasta. Mut saahan niistä tissiposkiakin kasvattaa..
 
En hakis. Kolmosluokkalainen ei ole mikään vauva enää, ja joku kysyi mitä hyötyä siitä kävelystä on - kunto kasvaa, ja oppii siihen että ilman autoakin kykenee nyky-yhteiskunnassa liikkumaan. Nykyajan lapset on ihan riittävän pleikka-sidonnaisia ilmankin. Kyseessä ei ole mikään "kosto", vaan elämäntapojen opettaminen - en mäkään esim. anna lasten syödä karkkia joka päivä vaikka ne haluais.
 
Mä vaan mietin et millä hitolla me on selvitty aikoinaan ilman kännyjä kun kavereita asui kylillä pitkienkin matkojen päässä meistä, kun nyt valitetaan 3,5km matkan kävelystä.

Kun äkkiseltään mustelee niin ensin soitin kaverille joka söi vielä kotonaan (siis lankapuhelimesta) ja sit kävelin sinne 4km, jonka jälkeen käveltiin meidän kaupungin keskustaan 2km ja sit soitettiin puhelinkopista mun uudella puhelinkortilla kaverille et onko kotona et tullaan käymään. Sit käveltiin sinne toiseen suuntaan pari kilsaa, oltiin hetki siellä, mentiin porukalla kaupungille heseen istumaan. Saatettiin sit tää viimeks tullu kotiin kun sillä oli kotiin menoaika, sit takas keskustaan ja saatoin vielä tätä toistakin kaveria puoleen väliin et molemmilla oli sama matka kotiin. Ja tää oli oikeesti ihan joka päivästä ja siihen vielä koulumatkat päälle ja mulla sentään oli se puhelinkorttikin. No oltiin sitä sillon vielä hoikassa kunnossakin ja taisin viikonloppusin hiihtääkin välillä vaikka muuten liikunta ei kyl yhtään napannut. Oon kyl varman ihan traumaatinen ihminen kun tollasia matkoja piti kävellä. Kyl nykyajan vanhemmat on jotenkin ihan vinksahtaneita kun lapsi ei vois joutua käveleen yhtään!
 
Niin tai sit täällä on äitejä jotk välittää eikä oepta kaikessa et sieltä mennään mistä aita on matalin. Se lapsi ei siihen kuole et joutuu käveleen eikä se tee missään muodossa huonoa eikä se lapsi tule siitä traumaattiseksi. Mun mielestä sillä tehdään lapselle palvelus ettei kuskata joka paikkaan kun on tilanne joka ei niin miellytä lasta. Mut saahan niistä tissiposkiakin kasvattaa..

No johan nyt taas pomppas. Millainen palvelus? lasta ei voi koskaan miellyttää,niikä? Varsinkin jos siihen mahdollisuus? Ihan sama kuin pitisitte pois jaloistanne ain kun pyytää jotain. lapsi oppii kyllä siihen,että ikinä ei saa mitää tai ei kannata kysyä mitään. Selvästi lapsi on kokenut se matkan rankkana jos joka kerta viitsii soittaa ja pyytää kyytiä. Miksi ei joskus voisi niin tehdä?
 
[QUOTE="Jenis";25672389]En hakis. Kolmosluokkalainen ei ole mikään vauva enää, ja joku kysyi mitä hyötyä siitä kävelystä on - kunto kasvaa, ja oppii siihen että ilman autoakin kykenee nyky-yhteiskunnassa liikkumaan. Nykyajan lapset on ihan riittävän pleikka-sidonnaisia ilmankin. Kyseessä ei ole mikään "kosto", vaan elämäntapojen opettaminen - en mäkään esim. anna lasten syödä karkkia joka päivä vaikka ne haluais.[/QUOTE]

Eiköhän se lapsi liiku kuitenkin paaaaaljon enemmän kuin se persettään kotona levittävä äiti :)
 
[QUOTE="huh";25671985]En todellakaan. Ei mikään ihme että lapset lihoo ja lihoo, kun liikuntatuntienkin jälkeen haetaan autolla kotiin. 3,5 km ei ole matka eikä mikään. Ei edes liikkatunnin jälkeen.[/QUOTE]

Ei niin, mutta se suksien kantaminen on! Vielä reppukin selässä. Eikö niitä suksia voi jättää koulun varastoon? tuo sitten seuraavana päivänä kun ei ole niin väsynyt. Täällä voi, eikä meidän lapset ainakaan laduille hingu jos ovat jo 2 tuntia hiihtäneet koulussa :)

Arkiliikunta kunniaan, mutta ylenmääräinen tavaroiden raahaaminen ei tee hyvää kasvavan lapsen selälle (no ei tuo nyt niin hirveän raskasta ole, mutta epämukavaa kyllä).
 
Yläasteella meidän liikunnanopettaja kuskasi minut ja kaverini autollaan kotiovelle liikuntatuntien jälkeen :) Matkaa koululta sellaiset 1km =) Asuttiin toki samoilla nurkilla.
 
Mä vaan mietin et millä hitolla me on selvitty aikoinaan ilman kännyjä kun kavereita asui kylillä pitkienkin matkojen päässä meistä, kun nyt valitetaan 3,5km matkan kävelystä.

Kun äkkiseltään mustelee niin ensin soitin kaverille joka söi vielä kotonaan (siis lankapuhelimesta) ja sit kävelin sinne 4km, jonka jälkeen käveltiin meidän kaupungin keskustaan 2km ja sit soitettiin puhelinkopista mun uudella puhelinkortilla kaverille et onko kotona et tullaan käymään. Sit käveltiin sinne toiseen suuntaan pari kilsaa, oltiin hetki siellä, mentiin porukalla kaupungille heseen istumaan. Saatettiin sit tää viimeks tullu kotiin kun sillä oli kotiin menoaika, sit takas keskustaan ja saatoin vielä tätä toistakin kaveria puoleen väliin et molemmilla oli sama matka kotiin. Ja tää oli oikeesti ihan joka päivästä ja siihen vielä koulumatkat päälle ja mulla sentään oli se puhelinkorttikin. No oltiin sitä sillon vielä hoikassa kunnossakin ja taisin viikonloppusin hiihtääkin välillä vaikka muuten liikunta ei kyl yhtään napannut. Oon kyl varman ihan traumaatinen ihminen kun tollasia matkoja piti kävellä. Kyl nykyajan vanhemmat on jotenkin ihan vinksahtaneita kun lapsi ei vois joutua käveleen yhtään!


Koska itse jouduin kävelemään niin kävelee lapsiki, tuli taasen ilmi sama asia ja vielä pullikoit sitä vastaan :) Huvittavaa.
Mietippä miten kivaa sinullakin olisi ollut jos joskus olist päässyt kyydissä. Ja jos on joutunut kävelemään niin silloin pitäsii normilla ajattelutavalla sinäkin olisit sitä mieltä,mutta olet vain kostonhimoinen ja omille lapsillesi, huh
 
Meillä liikuntatunnit loppuu aina klo: 15 ja liki kaikki lapset haetaan hiihton tai luistelun jälkeen autolla kotiin. On yhdistettyjä kimppakyytejä, niin että yksi vanhempi hakee esim. neljä lasta ja ens viikolla on sitten jonkun toisen vuoro hakea. Meidän lapset on muuten jo viidennellä luokalla, mutta tää toimi jo viime vuonna. 1.-3. luokkalaisten sukset täällä kuskaa opettaja autolla. Että näin meillä.

Ja mitä tulee lasten liikuntaan. Kävelevät/pyöräilevät koulumatkat ja matkat toistensa koteihin. Harrastavat ohjattua liikuntaa. Mutta suksien ja luistimien kanssa ei tarvitse painava reppu selässä ja monot/kypärä toisessa kädessä kilometrikaupalla kärvistellä epämääräisessä säässä hirveää lastia kantaen.
 
  • Tykkää
Reactions: bud
Koska itse jouduin kävelemään niin kävelee lapsiki, tuli taasen ilmi sama asia ja vielä pullikoit sitä vastaan :) Huvittavaa.
Mietippä miten kivaa sinullakin olisi ollut jos joskus olist päässyt kyydissä. Ja jos on joutunut kävelemään niin silloin pitäsii normilla ajattelutavalla sinäkin olisit sitä mieltä,mutta olet vain kostonhimoinen ja omille lapsillesi, huh

En sano ettei kyyti ollut kiva, vaan sitä ettei siihen kuole jos joutuu käveleen. Mulla on kohta myös pieni vauva kotona ja en todella herättäs vauvaa jos lapsi soittas hakeen sen vuoks ettei jaksa suksia kotiin kantaa. Kasvattaa luonnetta vaan :) Mut jos sitä pidetään huonona äitiytenä niin ihan miten vaan, niistä voidaan sit jutella kun nähdään millaisia lapset on aikuisina :)
 
En sano ettei kyyti ollut kiva, vaan sitä ettei siihen kuole jos joutuu käveleen.

No ei kuole, mutta varmasti saattaa vaikuttaa asenteeseen liikuntaa kohtaan. Ihan varmasti negatiivisella tavalla! Pistetäänpä sut ensin kävelemään 1,5 km ladulle työpäivän jälkeen painava reppu selässä, toisessa kädessä sukset ja sauvat ja toisessa monopussi. Sitten hiihdät 2 tuntia. Sen jälkeen pakkaat sukset ja sauvat klipseillä toiseen käteen ja monopussin toiseen, pistät painavan repun selkään ja lähdet pakkasella lumituiskussa kävelemään 3,5 km. Tekikö hyvää?
 
[QUOTE="vieras";25672529]No ei
kuole, mutta varmasti saattaa vaikuttaa asenteeseen liikuntaa kohtaan. Ihan varmasti negatiivisella tavalla! Pistetäänpä sut ensin kävelemään 1,5 km ladulle työpäivän jälkeen painava reppu selässä, toisessa kädessä sukset ja sauvat ja toisessa monopussi. Sitten hiihdät 2 tuntia. Sen jälkeen pakkaat sukset ja sauvat klipseillä toiseen käteen ja monopussin toiseen, pistät painavan repun selkään ja lähdet pakkasella lumituiskussa kävelemään 3,5 km. Tekikö hyvää?[/QUOTE]

Mua ei kyl ole koskaan vaivannut noi mun liikkumat määrät ja edelleen rakastan liikuntaa. Mä oon taas sitä mieltä et jos lapsi opetetaan ettei tartte liikkua niin ei se opi siitä tykkäänkään. Eikä nuot kyllä ole valittaeet vaikka oonkin kaamee äiti joka ei kuskaa niitä joka paikkaan. Ja mä kyl olen kävellyt suksien ja monojen kans koulumatkoja ja vielä hiihtänyt sen ladun 10km siihen päälle ja musta oli ihanaa päästä hiihtään koulussa. Kyl se on niin et se liikunta-asenne lähtee kotoo eikä siitä mitä joutuu kantaan koulumatkoilla ja kuinka pitkiä matkoja. Mut kuten sanottu eipä ole lapset valittaneet et sen puolesta olen kovin onnellinen ja innoissaan ne hiihtää ja luisteleekin koulussa.
 
Itse henkilökohtaisesti en saanut kyytiä ikinä ja jouduin tuulessa ja tuiskussa ja millä tahansa pakkasella kävelemään kouluun 2,5 km. Hiihto- tai luistelupäivinä tietty kannoin välineet mukana, kpululla ei voinut säilyttää.
Niin paljon opin vihaamaan liikuntaa,etttä en ole luistllut enkä hiihtänyt peruskoulunjälkeen ja yläasteellakin luistin aina kuin vain voi. Luulempa,että enemmän se innostaa vihaamaan liikuntaa kuin tykkäämään siitä jos kokee aina sen epämielyttäväksi ja kauhulla odottaa liikuntatunteja.
Miksi siis ei voisi helpottaa laspen elämää sen vera,että joksu kysin saisi eikä aina jätettäisi oman onnensa nojaan.
 
No sainoisin että eiköhän se lapsi sieltä itsekin kotiin selviä, oli hyvä idea tuo että jättäisi sukset koululle. Mutta jos ap:ta löytyy kaksosten rattaat, niin ei se varmaan äidillekään pahaa tekisi pistää pienemmät päiväunilleen rattaisiin ja kävellä lasta vastaan. :) Ehkäpä ongelma ei niinkään ole se kävelymatkan rasittavuus, kuin että tuollainen 45 min kävelymatka (vai kuinka kauan tuonikäinen kävelee 3,5 km matkaa sukset kädessä?) on aika tylsä tarpoa yksin.
 
En hakisi tuossa tilanteessa. Sitten toki hakisin jos olisin asioille menossa juuri silloin. Mutta asioikseni en lähtisi hakemaan. Meidän lasten koululla sukset saa jättää luokkaan joten niitä ei tarvitse kotiin raahata.
 
Kyllä hakisin ja haenkin, milloin vain työni sallii.
Musta lapsille ei tee lainkaan huonoa saada välillä osakseen passausta.
Lasken tähän samaan kategoriaan joka-aamuisen aamupalan, jonka laitan koululaisilleni valmiiksi viimeisen päälle. Tykkäävät siitä, että heitä isojakin joskus hemmotellaan ja saavat olla äidin paapottavina. Toki ovat sitten välilä näitä isojakin ja siivoavat talon ja valmistavat päivällistä koko perheelle ja siivoavat keittiön ruuan päälle. Kyse nyt 12- JA 13-vuotiaista.
 
No johan nyt taas pomppas. Millainen palvelus? lasta ei voi koskaan miellyttää,niikä? Varsinkin jos siihen mahdollisuus? Ihan sama kuin pitisitte pois jaloistanne ain kun pyytää jotain. lapsi oppii kyllä siihen,että ikinä ei saa mitää tai ei kannata kysyä mitään. Selvästi lapsi on kokenut se matkan rankkana jos joka kerta viitsii soittaa ja pyytää kyytiä. Miksi ei joskus voisi niin tehdä?

Palvelus, jossa lapsi oppii itse huolehtimaan tavaroistaan. En ole olemassa MIELLYTTÄMÄSSÄ lastani. Huolehdin hänestä ja hänen kehityksestään, rakastan ja vietän hänen kanssaan aikaani. Kyllä hän pyytää ja minä pyydän häneltä.
 
En itsekään kävelisi 3,5 km hiihtämisen jälkeen, reppu selässä ja sukset & sauvat kainalossa, joten en vaatisi sellaista lapseltanikaan.

Oma 8 v kulkee 3 km koulumatkansa bussilla, joten kyytiä ei tarvita.
 
kolmosluokkalaisissa on vielä niitä toopeja, joille tuo käytännössä on hyvin vaikeaa (sukset sojottaa eri suuntiin ja viiden metrin välein tippuu sauva tai suksi ja niitä kannetaan semmoisessa asennossa, että varmasti on raskasta). Että ainakin varmistaisin, että laps osaa kiinnittää sukset & sauvat niillä kiinnitysjutuilla ja kantaa järkeävästi.

Silloin matka on mielestäni ennemminkin tylsä kuin mahdoton, ja laps sen voi kyllä kulkea ilman autoa. Onhan hänellä varmaan kavereitakin ainakin osaksi matkaa?

...ja eikös oppilaat joka tapauksessa tule koululle asti opettajan johdolla kaikki? Monissa kouluissa ainakin tehdään näin, ettei tule ongelmia vastuukysymysten kanssa jos koulumatkalla sattuukin jotain.
 
Viimeksi muokattu:
En hakisi. On sitä tullut aikoinaan itsekin raahattua vaikka mitä pitkää koulumatkaa mukana. Kaikkeen tottuu.

Itsekin aina hiihtänyt paljon pidemmät koulumatkat hiihtopäivinä. Mielelläni sopisin jonkun kanssa kimppakyydistä, ellel itse pääse. Meidän koulussa toimii hyvin kimppakyydit.
On kurjaa lähteä hikisenä raahaamaan suksia tuollaista matkaa ja lapsi vasta 9vee. Vaikka meilläkin reippaita kävelijöitä kaikki ja kävellen kouluun kulkevat ja uksi pyöräillen läoi talven yli 7 kilsaa.
 
En hakisi. Eikä kyseessä ole mielestäni kosto. Naurettava ja todella laiskan ihmisen ajatus tulla edes ajatelleeksi, että lapsen liikkumaan rohkaisemisessa olisi kyse kostosta. Jokaisen vastuuntuntoisen aikuisen pitäisi ymmärtää, miten paljon lapset ja nuoret tarvitsevat liikuntaa. Liikunta myös omalta osaltaan ehkäisee osteoporoosia, kasvattaa lihaksia ja hapenottokykyä ja lapsi saa sitä raikasta ilmaa, jota hän - ainakin kaksplusmammojen - mielestä tarvitsee sen kolme tuntia päivässä pysyäkseen terveenä.

Me olimme lapsena jatkuvasti liikkeessä eikä se ollut mikään sellainen asia, josta olisi jäänyt traumoja. Kuljettiin kouluun suksilla, kävellen tai pyörällä ja liikuntatuntien jälkeen takaisin ja sitten äkkiä takaisin kavereiden kanssa liikkeelle iltaan saakka. Pyöriäkin saatettiin retuuttaa hyvän matkaa, jos tahto päästä jonnekin oli riittävän vahva. Nykyajan ihmiset ovat jo muutenkin niin huonossa kunnossa, että kauhistuttaa lukea, kuinka jotkut saavat lasten liikkumattomuudenkin puettua hyvän äitiyden kaapuun. Eipä ihme, että kaikki armeijaan pyrkivät eivät nykyään edes ole palveluskelpoisia ja että lapsissa on niin paljon ylipainoisia, laiskoja ja valmista odottavia curlattuja ipanoita.
 

Yhteistyössä