Olen pyrkinyt luomaan lapselle ison verkoston heti vauvasta lähtien.
Kaikki mummoista serkkuihin ovat tulleet tutuiksi alusta asti.
ovat olleet tarvittaessa yhdestä yöstä viikkoon hoidossa tai hoitaja kotona.
silloin kun jouduin äkilliseen leikkaukseen ja olemaan sairaalassa viikon niin ei lapsilla ollut ongelmaa olla viikkoa hoitajan kanssa vaikka kolmas oli vasta vuoden ikäinen.
tuosta yhdestä ketjusta tuli sitten mieleeni, että olen sitten huono äiti.
kuopuskin oli hoitajan kanssa kotona 2kk ikäisenä kun oli vanhempieni juhla ja tiesin, että porukka on siellä päissään enkä halunnut siksi vauvaa viedä sinne.
halusin mennä sinne tapaamaan sukulaisiani joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. aamulla palasimme sitten kotiin.
itsekästä, totta.
Mutta kun olen ajatellut, että vauvalla/lapsilla pitää olla laaja verkosto ihmisiä jotka tuntevat ja joihin voi luottaa just sen takia, että kun/jos vielä tulisin sairaaksi ja joutuisin sairaalaan tai sitten jos menehtyisin lasten ollessa pieniä.
ja positiivisemmassa mielessä oppii tuntemaan sukunsa vaikkei mitään olisikaan.
meillä on suvussa aina oltu läheisiä ja meillekkin lapsena opetettiin miten tärkeä suku on.
onko siis niin, että suomessa yliarvostetaan pelkästään vanhempien hoitoa ja sukulaiset on myrkkyä?
miten ihmiset on ennen pärjänneet kun useita perheitä on asunut saman katon alla ja mummu tai sisarukset tai lastenhoitajat on hoitaneet kun vanhemmat ovat pelloilla. tai miten nykyäänkin monessa maassa kunnioitetaan ja ollaan läsnä isona perheenä.
joissakin maissa jopa sukulaiset hoitaa vauvan ekan kuukauden, että äiti saa parantua rauhassa.
Pilaan vissin lasteni elämän, vaikka kovin onnellisilta nuo vaikuttavat.
ja monet ovat kehuneet kuinka sosiaalisia ne ovat ja kuinka hyvin taitavat käytökset.
haluan hoitaa lapseni kotona ainakin 3v vaikka välillä käyn vuoristorataa omien juttujen takia, varsinkin kun tunnen nykyaikaisten lehtien, kirjojen ja palstalaisten kasvatusohjeiden vuoksi.
olen jo tois sijainen kun olen vain kotiäiti joka ei mene töihin ja olen ollut kotona 9v hoitamassa lapsia.
Perheeni on etusijalla elämässäni, mutta perheeseeni kuuluu muitakin kun mieheni ja lapseni.
En minä toivo mitään tappelua tästä, tämä on meillä ja ei toimi monessakaan perheessä tänäpäivänä, mutta kaikki saa taplat tyylillään.
hoidan lapseni hyvin ja rakastaen ja muut saa hoitamisestani olla sitä mieltä mitä tahtoo. teki vain mieli tuoda tämä esille sen yhden ketjun takia.
Kaikki mummoista serkkuihin ovat tulleet tutuiksi alusta asti.
ovat olleet tarvittaessa yhdestä yöstä viikkoon hoidossa tai hoitaja kotona.
silloin kun jouduin äkilliseen leikkaukseen ja olemaan sairaalassa viikon niin ei lapsilla ollut ongelmaa olla viikkoa hoitajan kanssa vaikka kolmas oli vasta vuoden ikäinen.
tuosta yhdestä ketjusta tuli sitten mieleeni, että olen sitten huono äiti.
kuopuskin oli hoitajan kanssa kotona 2kk ikäisenä kun oli vanhempieni juhla ja tiesin, että porukka on siellä päissään enkä halunnut siksi vauvaa viedä sinne.
halusin mennä sinne tapaamaan sukulaisiani joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. aamulla palasimme sitten kotiin.
itsekästä, totta.
Mutta kun olen ajatellut, että vauvalla/lapsilla pitää olla laaja verkosto ihmisiä jotka tuntevat ja joihin voi luottaa just sen takia, että kun/jos vielä tulisin sairaaksi ja joutuisin sairaalaan tai sitten jos menehtyisin lasten ollessa pieniä.
ja positiivisemmassa mielessä oppii tuntemaan sukunsa vaikkei mitään olisikaan.
meillä on suvussa aina oltu läheisiä ja meillekkin lapsena opetettiin miten tärkeä suku on.
onko siis niin, että suomessa yliarvostetaan pelkästään vanhempien hoitoa ja sukulaiset on myrkkyä?
miten ihmiset on ennen pärjänneet kun useita perheitä on asunut saman katon alla ja mummu tai sisarukset tai lastenhoitajat on hoitaneet kun vanhemmat ovat pelloilla. tai miten nykyäänkin monessa maassa kunnioitetaan ja ollaan läsnä isona perheenä.
joissakin maissa jopa sukulaiset hoitaa vauvan ekan kuukauden, että äiti saa parantua rauhassa.
Pilaan vissin lasteni elämän, vaikka kovin onnellisilta nuo vaikuttavat.
ja monet ovat kehuneet kuinka sosiaalisia ne ovat ja kuinka hyvin taitavat käytökset.
haluan hoitaa lapseni kotona ainakin 3v vaikka välillä käyn vuoristorataa omien juttujen takia, varsinkin kun tunnen nykyaikaisten lehtien, kirjojen ja palstalaisten kasvatusohjeiden vuoksi.
olen jo tois sijainen kun olen vain kotiäiti joka ei mene töihin ja olen ollut kotona 9v hoitamassa lapsia.
Perheeni on etusijalla elämässäni, mutta perheeseeni kuuluu muitakin kun mieheni ja lapseni.
En minä toivo mitään tappelua tästä, tämä on meillä ja ei toimi monessakaan perheessä tänäpäivänä, mutta kaikki saa taplat tyylillään.
hoidan lapseni hyvin ja rakastaen ja muut saa hoitamisestani olla sitä mieltä mitä tahtoo. teki vain mieli tuoda tämä esille sen yhden ketjun takia.
