Olenko huono ihminen kun en käy isäni haudalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kärjistetty kysymys. Isän hauta on 40 km päässä meiltä eikä minkään matkan varrella. Muistelen rakasta isääni melkein päivittäin, mutta en näe mitään tarvetta ajaa erikseen haudalle.

Isän vaimo on alkanut haukkumaan ja sättimään minua tunteettomaksi hirviöksi kun en isäni haudalla käy.

Sinänsä ihan sama, itse tiedän tunteeni ja ajatukseni. Hauta on ihan lesken näköinen joten en koe siellä mitään tunnemyrskyä.

Mietin vaan, että onko monikin sitä mieltä että ihminen on tunteeton paska jos ei läheisen haudalla käy?

Itse olen aina sanonut, että en hautaa halua ettei kenenkään tartte siellä käydä vain siksi, että haudalla pitää käydä.
 
Et ole tunteeton.
Silti ottaisin sinuna huomioon myös sen, että sinun jälkeesi jäävät voivat surra toisin ja kaivata hautapaikkaa, jossa käydä muistelemassa. Puhumallahan tuo toki selviää... ja toiveet kannattaa säännöllisin väliajoin ottaa esiin. Lempää jälkeenjääville.
 
En ole koskaan törmännyt ihmiseen, joka olisi palvonut hautaa.
Millä lailla se tehdään?

Se tehdään silleen, että käydään haudalla päivittäin, viedään sinne kukkia päivittäin, leikataan sielä ruohoa kynsisaksilla päivittäin. Sitten kerrotaan kaikille, miten sielä käydään jokapäivä ja miten on niin kauheeta, kun siitä haudasta ei yhtään pidetä huolta ja itse täytyy kaikki tehdä. Kivi pestään kerran viikossa..... jne.
 
Se tehdään silleen, että käydään haudalla päivittäin, viedään sinne kukkia päivittäin, leikataan sielä ruohoa kynsisaksilla päivittäin. Sitten kerrotaan kaikille, miten sielä käydään jokapäivä ja miten on niin kauheeta, kun siitä haudasta ei yhtään pidetä huolta ja itse täytyy kaikki tehdä. Kivi pestään kerran viikossa..... jne.

Ok. En tunne tuollaisia ihmisiä.
Läheisten haudat kyllä pyrin hoitamaan asiallisesti.
 
Et ole.
En mäkään käy veljen ja veljenlapsen haudoilla ku jotain 3-4 vuoden välein ja ne on tos parin kilsan pääs ja kauppamatkan varrella.
Toiset isovanhemmat ja "varaisä" on haudattu tonne n. 10 km:n päähän enkä käy sieläkään sen useammin.
Mutta muut ihmiset hoitaa noi haudat, Ja muistelen heitä ihan muuten vaan, en siihen hautaa tartte. Mulla ei oo mitään tarvetta mennä sinne hetkeksi tönöttämään ja vahtaamaan hautakiveä.

Tiedän tosin et osaa ihmisistä korpee kun en käy haudoilla jouluna enkä haudattujen syntymä- ja kuolinpäivinä. Mut se on voi voi, en ala jonkun toisen mielipiteitten mukaan sielä kulkemaan.
Toki eri asia sit jos/kun tulee sellainen hauta jonka hoidosta olen vastuussa, niin käyn useamman kerran vuodessa.
 
Itse en käy isäni haudalla ollenkaan vaikka onkin melko lähellä. Tosin paikka on uurnalehto ja koen että minulla ei ole mitään tarvetta mennä sinne sillä paikka ei merkitse minulle oieastaan mitään. Muistelen ristiriitaista suhdetta isääni omalla tavallani, en sytyttelemällä kynttilöitä kirkon takapihalle.
 
Minusta joku hautausmaa on tosi epäluonnollinen paikka muistella itselle tärkeää ihmistä. Ainakaan itse tuskin kokisin, jos vaikka mieheni kuolisi, että siellä hautausmaalla olis mitään mulle. Ei meillä ole tapana käppäillä hautausmailla niin tuskin kuoleman sattuessakaan siitä meille yhteistä paikkaa tulis.
Ymmärrän haudalla käymisen sitten jos se hauta olis tyyliin omassa pihassa tai semmoisessa paikassa joka merkitsee jotain. Tosi epäluonnollinen juttu toi koko hautausmaan idea. Sinne vaan kaikki, vieriviereen, vieraat ihmiset.
 
Se tehdään silleen, että käydään haudalla päivittäin, viedään sinne kukkia päivittäin, leikataan sielä ruohoa kynsisaksilla päivittäin. Sitten kerrotaan kaikille, miten sielä käydään jokapäivä ja miten on niin kauheeta, kun siitä haudasta ei yhtään pidetä huolta ja itse täytyy kaikki tehdä. Kivi pestään kerran viikossa..... jne.


Sairaan hyvin vedit yhteen isän vaimon fiilikset. Ja sitten on jo väläytellyt, että tarttis kuolinpesästä korvauksia kun joutuu YKSIN hoitamaan hautaa. Vaikka on siis maksettu se haudanhoitomaksu. Että aivan mahtavaa on.

Ja en itse pode asiasta lainkaan huonoa omaatuntoa, lähinnä mietin, että onko monikin lesken kanssa samaa mieltä, että haudoilla PITÄÄ käydä.

Ilm ei. :)
 
No ei se sinusta varmaan hirviötä vielä tee. :)

Minusta voit sanoa, että muistelet kyllä isääsi päivittäin, mutta et tarvitse siihen hautausmaata.

Se on eri asia, jos hauta jää jotenkin ihan tykkänään hoitamatta ja rapistuu, kun kukaan ei käy siellä vuosiin. Mutta siitä ei nyt varmaankaan ole kyse, vaan siitä että haudalla pitäisi käydä noin vain muuten.

Itse tykkään ihan valtavasti hautausmaista, ja aina matkoilla menen käymään hautausmailla. Etenkin vanhoilla hautausmailla on ihana tunnelma, kauniita patsaita ja muistomerkkejä, vanhoja puita ja muutenkin historian havinaa. Mutta se on eri asia kuin käydä velvollisuudesta sukulaisen haudalla.
 
Sairaan hyvin vedit yhteen isän vaimon fiilikset. Ja sitten on jo väläytellyt, että tarttis kuolinpesästä korvauksia kun joutuu YKSIN hoitamaan hautaa. Vaikka on siis maksettu se haudanhoitomaksu. Että aivan mahtavaa on.

Ja en itse pode asiasta lainkaan huonoa omaatuntoa, lähinnä mietin, että onko monikin lesken kanssa samaa mieltä, että haudoilla PITÄÄ käydä.

Ilm ei. :)

Ei tarvitse, sulla on oikeus muistaa isääsi juurikin haluamallasi tavalla. Kukaan muu ei sinun tapaasi voi määrittää. On mielestäni suorastaan epäreilua, miten joku voi kuvitella oikeudekseen vaatia sinulta tietynlaista tapaa surra tai muistaa.

Mutta joo, mä tiedän nämä naiset. Yleensä ne on vähän vanhempaa sukupolvea ja niillä on hirveä tarve esittää ja kertoa kaikille miten hyviä vaimoja ne oli tai on vieläkin...
 
Sairaan hyvin vedit yhteen isän vaimon fiilikset. Ja sitten on jo väläytellyt, että tarttis kuolinpesästä korvauksia kun joutuu YKSIN hoitamaan hautaa. Vaikka on siis maksettu se haudanhoitomaksu. Että aivan mahtavaa on.

Ja en itse pode asiasta lainkaan huonoa omaatuntoa, lähinnä mietin, että onko monikin lesken kanssa samaa mieltä, että haudoilla PITÄÄ käydä.

Ilm ei. :)

Niin, haudan hoitaminen on usein sellainen tylsä velvollisuus, ei mikään erityinen tunteenosoitus. Mikä sitten on riittävä hoidon taso, on toki mielipidekysymys. Seurakunnan haudanhoitopalvelu on usein aika minimaalinen, että en tiedä voiko sitä yleispätevästi pitää kohtuullisena. Kyllä ne pelkästään seurakunnan hoitamat haudat nimittäin usein erottaa, eikä kaikki halua jättää hautaa vaan sen varaan ihan ulkopuolisten mielipiteiden vuoksi. Varsinkin pienillä paikkakunnilla kun saatetaan kytätä, miten hautaa hoidetaan ja pitää sitä jonkinlaisena arvostuksen ja välittämisen merkkinä.

Joka tapauksessa se hoitomaksuhan pitää maksaa joka vuosi ja siihen sinulla on minusta velvollisuus osallistua, jos et halua osallistua haudan kunnossapitoon muuten. Tai jos leski haluaa enemmin hoitaa haudan itse, olisi sinun minusta kohtuullista maksaa hänelle jotain kukkarahaa (jos olet ainoa lapsi, esim. puolet seurakunnan hoitomaksusta), jos et itse kukkia koskaan haudalle vie.
 
Niin, haudan hoitaminen on usein sellainen tylsä velvollisuus, ei mikään erityinen tunteenosoitus. Mikä sitten on riittävä hoidon taso, on toki mielipidekysymys. Seurakunnan haudanhoitopalvelu on usein aika minimaalinen, että en tiedä voiko sitä yleispätevästi pitää kohtuullisena. Kyllä ne pelkästään seurakunnan hoitamat haudat nimittäin usein erottaa, eikä kaikki halua jättää hautaa vaan sen varaan ihan ulkopuolisten mielipiteiden vuoksi. Varsinkin pienillä paikkakunnilla kun saatetaan kytätä, miten hautaa hoidetaan ja pitää sitä jonkinlaisena arvostuksen ja välittämisen merkkinä.

Joka tapauksessa se hoitomaksuhan pitää maksaa joka vuosi ja siihen sinulla on minusta velvollisuus osallistua, jos et halua osallistua haudan kunnossapitoon muuten. Tai jos leski haluaa enemmin hoitaa haudan itse, olisi sinun minusta kohtuullista maksaa hänelle jotain kukkarahaa (jos olet ainoa lapsi, esim. puolet seurakunnan hoitomaksusta), jos et itse kukkia koskaan haudalle vie.


Hoitomaksu on maksettu 25 v eteenpäin joten se on selvä homma. Siitä myös valittiin se kallein paketti että on kukat yms parhaasta päästä. Ihan rehellisesti voin sanoa, että en näe yhtä ainuttakaan syytä miksi maksaisin viikoittain tuntitaksaa siitä, että leski siellä käy. Mutta hyvä tietää ettei leski ole ihan yksikseen friikki kun puunailee hautaa. :confused:
 
Mä olen myös törmännyt närkästyneeseen haudanhoitajaan. Seurakunnalta ostettu hoito ei kuulemma ole riittävää, kun he eivät laita syksyllä kanervia eivätkä polta talvella kynttilöitä. Tragikoomiseksi tilanne muuttuu, kun tietää, että tämä närkystänyt haudanhoitaja ei ole käynyt katsomassa elossa olevaa omaa äitiään vuosikausiin. Ehkä hän sitten käy haudalla, kun ei nyt käy.
 
No mä en itse halua että mua muistetaan kuoltuani pönöttämällä jonkun hautakiven äärellä ja kitkemällä sieltä rikkaruohoja pois.

Jos joku mua haluaa muistaa se vois tapahtuu vaikka kodin ruokapöydässä tyyliin : hei muistatteko kun ss tekinsitä ja tätä aina kun se oli iloinen tms. Tai jos vaikka lapselleni suru isker, hän voi kotinsa pöydälle sytyttää sitten vaikka kynttilän, jos se lohtua tuo.

Minäkään en siis ymmärrä kiven "palvontaa" henkilökohtaisesti. Toki jos se toiselle ihmiselle tuo lohtua niin tietenkin ok. Mutta ei se haudalla käynti prassailun aihe ole, tai että kertoisi että välitti kuolleesta jotenkin enemmän. Välittäminen näytetään henkilön eläessä, ei muille näytellen hänen kuoltua.

Ja joo, minut tuhkataan ja tuhkaninsiroitellaan meidän metsään. Jos lapset tahtovat kiven, toivon että korkeintaa luonnonkiveen, tuonne metsään laitetaan laatta...en halua että ruumiini lepopaikka on siellä missä ravaa tuhat ja yksi ihmistä. Vaikka toisaalta sehän on vaan mun orgaanine kroppa kun siellä lahoaa...
 
No mä en itse halua että mua muistetaan kuoltuani pönöttämällä jonkun hautakiven äärellä ja kitkemällä sieltä rikkaruohoja pois.

Jos joku mua haluaa muistaa se vois tapahtuu vaikka kodin ruokapöydässä tyyliin : hei muistatteko kun ss tekinsitä ja tätä aina kun se oli iloinen tms. Tai jos vaikka lapselleni suru isker, hän voi kotinsa pöydälle sytyttää sitten vaikka kynttilän, jos se lohtua tuo.

Minäkään en siis ymmärrä kiven "palvontaa" henkilökohtaisesti. Toki jos se toiselle ihmiselle tuo lohtua niin tietenkin ok. Mutta ei se haudalla käynti prassailun aihe ole, tai että kertoisi että välitti kuolleesta jotenkin enemmän. Välittäminen näytetään henkilön eläessä, ei muille näytellen hänen kuoltua.

Ja joo, minut tuhkataan ja tuhkaninsiroitellaan meidän metsään. Jos lapset tahtovat kiven, toivon että korkeintaa luonnonkiveen, tuonne metsään laitetaan laatta...en halua että ruumiini lepopaikka on siellä missä ravaa tuhat ja yksi ihmistä. Vaikka toisaalta sehän on vaan mun orgaanine kroppa kun siellä lahoaa...

Mites jos joku läheinen haluaa nimenomaan hautakiven joko uisteluun tai apuun surutyössä ja esim. lastenlapsille tai lastenlastenlapsille esitettäväksi ja kerronnan käynnistäjäksi?
 

Yhteistyössä