Sun lapset on niin mahdottoman suloisessa iässä, joten ei ihme jos haluat että elämässä ois aina pieni ihminen.

Vauvat on kuitenkin vauvoja vaan vuoden, mutta taloudellinen vastuu ja kasvatusvastuu jatkuu sen jälkeen vielä helposti sen 20 vuotta.
Jos sulla on mies joka tiena ihan älyttömän hyvin, niin että joka lapselle löytyy oma huone tai ainakin omaa rauhaa, mahdollisuus harrastaa ja myöhemmin voitte tukea heitä opinnoissa, niin sitten tee vaikka kymmenen lasta, jos koet että tämä on sinun elämäntehtäväsi tässä elämässä.
Mutta jos olette ihan tavallisia ihmisiä, niin jossain vaiheessa pitää miettiä talouspuolta ja sitä, millaisen lapsuuden ja tulevaisuuden haluaa tarjota lapsille ja kuinka monelle lapselle sen voi tarjota. Lapset ei myöskään voi olla sulle pakokeino paeta epävarmuutta ja työelämän pelkoa. On väärin lapsia kohtaan tehdä niitä suojelemaan äitiä elämältä ja epäonnistumisilta. Lapset eivät voi hyvin, jos heidän tehtävänään on täyttää sitä kunninanhimoa, jota äiti ei omassa elämässään uskalla toteuttaa. Jos pärjäät kolmen lapsen äitinä, pärjäät hyvin myös työelämässä, ja ne möröt on sun oman pään sisällä. Monen lapsen äidit ovat usein työelämässä ja opinnoissa samaan aikaan tehokkaita ja rentoja, ja pärjäävät hyvin.
Pitäiskö sun tässä seuraavaksi, kun lapset on kasvaneet huolehtia se oma elämä siihen kuosiin, että sulla on ammatti ja työ, ja saat vähän esimakua siitä, mitä on työssäkäyvän äidin arki ja kiireet ja rahanmeno? Jos se ei kuormita sinua liikaa, tiedät että jaksat vielä olla useammankin lapsen äiti. Mutta, jos se onkin yllättävän kuluttavaa ja väsyttävää, et kuitenkaan mene ihan äärirajoille sen jaksamisen kanssa, kun lapsia on vaan kolme.
Olin pitkään itse kotiäitinä (ja rakastin sitä, onnittelut sullekin jos niin saat tehdä) ja jos taloudellinen tilanne olisi eri, meillä olisi paljon lapsia. Mutta realiteetit on ne mitkä ne on, ja lasten tarpeet muuttuvat iän myötä. Pienille lapsille tärkeintä on koti ja äiti ja ne kotiympyröiden läheiset ihmiset, mutta lapsen kasvaessa se vaan ei enää riitä, lapsi tarvii muutakin. Ja yleensä se muutakin tarkoittaa myös rahanmenoa ja sitä että lyhyisiin arki-iltoihin pitää saada mahdutettua lasten harrastukset ja muut häppeningit, jos ne ovat lapselle tärkeitä. Me ei voitaisi tarjota kaikkea mitä halutaan tarjota, kovin monelle lapselle, siksi olen koko ajan iloisempi siitä, että lapsimäärä jäi pieneksi. Se oma haave onnellisesta suurperheestä oli tosiaan vaan haave, ja ne omat resurssit ei olisi siihen riittäneet.