Olen kärsinyt, siis tosi paljon, parisuhteessamme mieheni kanssa jo noin 9 vuotta. Yhdessä olemme olleet jo 15 vuotta. Lapsemme menee kouluun. Varsinkin alamäki alkoi, kun aloin odottaa lastamme. Raskausaikana edes alussa mieheni ei halunnut enää minua, siis seksiä. Raskauden aikana sain seksiä apaut kaksi kertaa... Valitin. Ei auttanut.
Tuppisuu-ukko ei ole koskaan osannut puhua mistään, varsinainen rasite. Itkin ja kärsin raskausajan, joka ei sujunut muutoinkaan ihan ilman ongelmia. Parisuhde oli persiistä. Yritin sanoa, että lapsikin kärsii, jos äiti kärsii raskausaikana. Kaiken kruunasi, kun ukko höpisi sukulaisilleen kuinka on halunnut lasta. Tosiasiassa sain väenväkisin maanitella mukaan neuvolaan ja ennen raskautta hoitoihin, sillä lapsemme ei lähtenyt alulle perinteiseen malliin. Jouduin yksin ajelemaan myös Helsinkiin, kun ukko ei katsonut niin tärkeäksi lähteä tueksi mukaan. Itkin, voi niin paljon. Ja sitten olinkin raskaana. Olen katunut, että tein tämän lapsemme tämän ukkoni kanssa. Koko elämä on kuin mennyt hukkaan nyt jo osin kuvottavaksi minulle muuttuneen ukkoni kanssa. Haluaisin, että hän muuttuisi takaisin siksi, joka esitti olevansa ensimmäiset 5 vuotta yhdessä oloaikanamme.
Koko ajan mieheni on juonut mielestäni enemmän kuin kenenkään pitäisi. Alkuun en katsonut sitä pahalla, olimmehan kaksin ja vapaita elämään kahden kuten halusimme. Sitten tuli lapsi. Mieheni juominen on vain lisääntynyt. Koko lapsemme lapsuuden hän on juonut kaikki vapaapäivät. Tissuttelee humalaan. Ei hänestä se ole paha. Vuosia olen sanonut siitä. Kymmeniä kertoja sanoo, että voi olla ilmankin. Ja taas sama jatkuu viikon kuluttua, eli ei voi eikä halua. Ei hänestä se ole ongelma eikä hänen mielestään lapsemme siitä kärsi. Eihän siinä hänen juomisessaan ole mitään pahaa kuulemma, eihän hän ole baareissa, juo kotona.
Olen sanonut, että minusta se, että perheen isä juo joka vapaapäivänsä itsensä pieneen tai isompaan humalaan eli vähimmilläänkin sellaisen 8 olutta illassa, yleensä kyllä menee 10-12, jolloin on jo ihan selkeässä humalassa, on liikaa. Eikä siis ole koskaan iltaisin ajokunnossa, vaan jos ajetaan, minä olen aina kuskina. Kaikki juhannukset ja uudet vuodet jos menemme jonnekin, niin minä joudun olemaan selvinpäin ja ajamaan, kun isä ei ole koskaan ollut selvinpäin. Ja olen myös sanonut, että alle kouluikäisellä lapsella ei voi olla molemmat vanhemmat humalassa, joten minä olen se aina automaattisesti miehen mielestä, joka jättää juomatta. Tosin hänen mielestään ei siinä ole mitään pahaa, että voinhan minäkin juoda, ei hän kiellä. Hänen mielestään kun se ei haittaa, että lapsella molemmat vanhemmat ovat humalassa. Itsellään miehellä on ollut alkoholisti-isä, josta äitinsä erosi, kun mies oli vain muutaman vuoden vanha.
Olen vuosien varrella aika ajoin laskenut, paljonko mieheni juo. Kesälomat ovat menneet niin, että joka kesälomaviikko hän on humalassa vähintään 3 päivää viikossa. Se on harvinaista. Yleisimmin hän humaltuu 4-5 päivää viikossa. Joka kuukausi, oli loma tai ei, mies juo noin 60-80 keskiolutta, aina minimissäänkin 50 pulloa keskiolutta, alempaa määrää ei ole hälle olemassa. "Normaali" määrä on 70-80 pulloa. Kesälomalla menee enemmän, nytkin mennyt laskujeni mukaan jo ainakin 80 pulloa kolmen viikon aikana.
Olen päätynyt siihen, että miehellä on riippuvuuksia, hän on joskus sanonutkin, että hänelle elämän tarkoitus on fyysiset nautinnot. Riippuvuuksia hänellä tuntuu olevan aivan liikaa.
Ennen raskauttani mies ei halunnut oikein seksiä kanssani. Olen ihan hemaiseva, en edes raskauden aikana ollut lihava enkä muutoinkaan koskaan ollut. Muut miehet kyllä ennen häntä ovat tykänneet, joten ongelma ei ole sellainen, että olisin ruma ja luotaantyötävä. Ja seksikään ei ole mitään ihan lahnaa.
Lapsemme ollessa 3-5 vuotias mieheni ei halunnut kanssani seksiä pariin vuoteen. Kerrat oli laskettavissa yhden, korkeintaan kahden, käden sormissa vuotta kohden. Arvelin, että hän pettää. Jäi parin vuoden kuluttua kiinni, mitä arvelinkin, että netissä harrastaa jotain, nettipornosta. Joka työvuoronsa jälkeen, kun olin nukkumassa, istui neljäkin tuntia pornoa katselemassa ja tumputti välillä. Löysin lokitiedoista, vaikka sivuhistorian poistikin tietokoneelta. Löysin sivut, oli katsellut mm. erilaisia avonaisia piirakan kuvia, hardcorea, äiti-poika-seksiä ym. kaikkea mahdollista. Olin niin loukattu, etten voi kuvaillakaan. Säikähti reaktiotani, kun aloin juoda pari kuukautta. Pelkäsi, että minä loukkaan samalla tavalla eli harrastan chattiseksiä ja tyydytän itseäni, ja rynni välillä työstään yövuorosta katsomaan mitä teen netissä...
Edelleen parin kuukauden kuluttua jäi uudelleen kiinni, vaikka lupasi ja vannoi, ettei enää käy ja ettei ole käynyt. Niin vaan oli käynyt. Luottamukseni on mennyt aivan totaalisesti ukkoon. Hän valehtelee minulle minkä kerkeää, eikä häntä vaivaa valehtelu lainkaan. Hän voi katsoa silmiini ja valehdella ja elää ihan normaalisti. Se ei vaivaa häntä yhtään.
Oma isänsä oli sellainen, että petti vaimoaan toisten naisten kanssa mieheni äidin silmien alla ja omassa kotona. Jopa kun lapset olivat kotona. Sekä joi. Mutta mieheni äiti sitten erosi ukosta, mutta aivan kuin ukolleni olisi jäänyt sellainen kuva tai perinyt veressä sen, että mies ja perheenisä saa tehdä mitä vain haluaa. Ongelma on muiden ja vastuuta perheestä ja perheenisänä ja puolisona ei tarvitse olla.
Koskaan ei ole halunnut lähteä parisuhdeneuvojalle, kymmeniä kertoja vuosien varrella olen ehdottanut.
Nyt ukko edelleen katselee pornoa tv:stä (digiviihteen osti muutama vuosi sitten - jäi taas kiinni), juo ihan jatkuvasti vapaat. Mikään järkipuhe/vetoomukset/nalkutus ei minulta auta. Seksiä en ole enää tämän alkoholisoituneen ja pornoa ihannoivan ja katselevan miehen kanssa halunnut yhdeksään kuukauteen. Sitten ukko ihmettelee miksi...!? Vapaat makaa sohvalla katsomassa tv:tä, on netissä, katselee pornoa ja juo. Hänen ihannekuva elämästä... Minä kärsin ja olen aivan täysi tätä elämää. Olen ehdottanut eroa jo kolme vuotta, ukko syyttää minua ja ei tee päätöstä, ei siis ota vastuuta. Aina on sysännyt kaiken muiden syyksi, myös ihan pikkuasioista kuin, että jos hän tiputtaa lasin pöydältä lattialle, se on sen syy, joka sen siihen jätti. Jos liikennevalot vaihtuu punaiselle ja joutuu jarruttamaan, syy on järjestelmän ja henkilön joka ei osaa valoja oikein säätää. Jos autosta hajoaa joku osa, se on minun ajotyylini vikaa. Jos jääkaapissa on homeista jogurttia, se ei ole hänen syy, vaikka hän sen on itselleen ostanut ja sinne homehtumaan jättänyt.
Olen perin kyllästynyt ukon kaikkinaiseen vastuuttomuuteen. Edellisestä suhteestaan syntyneen lapsen hoidon jätti äidilleen, joka aina on poikiaan paijannut ja tehnyt kaiken näiden keski-ikäisten poikiensa eteen. Pessyt erojensa jälkeen paskapyykit ym. Ukkoni ei ole koskaan osannut itse hoitaa asioitaan, minä olen pitänyt huolen, että erinäiset asiat, jotka ovat koko perheen ja lapsemme asioita tulee hoidetuksi. Myös ukkoni asiat olen aina hoitanut. Päätin jättää hoitamatta. Ja hoitamatta ne jäi - ukolle tuli ongelmia ja joutui kantapään kautta näkemään, että ei ne ole itsekseen hoituvia ja että niiden eteen ihan oikeasti joutui paljon tekemään työtä. Sitä kun ei koskaan ole arvostanut minussa. Myös kodinhoidon olen jättänyt ja odottanut milloin huomaa, että paskajäljet ei itsekseen pöntöstä puhdistu, vaan lisääntyy vaan jne. Ei se häntä ole haitannut. Paskapyykit kyllä, kun ei ollutkaan puhtaita lakanoita ja pyyhkeitä. Sitten huomasi.
Mieheni on täysin vastuuttomaksi kasvatettu ja napanuora äitiinsä ei ole koskaan katkennut, äitinsä ja kasvatti-isänsä luona ravaa edelleen 3-4 kertaa viikossa. Päätöksiä tuskin minkään asian suhteen ei ole koskaan osannut tehdä. Jättää aina muille ja kun joku ehkä joskus epäonnistuu koskien hänen asiaa, niin sitten syyttää aina esim. minua, kun minähän sen asian hoidin. Olen perin kyllästynyt ollut tähän.
Sanoin tässä menneinä viikkoina ukolle, että miten on muuttunut tuollaiseksi, vai onko aina ollut tuollainen, mutta alkuvuodet valehteli ja esitti muuta.
Alkuvuosina huomasin, että ukolla on jotain outoja tapoja, kuten kuunteli kerrostalossa asuessamme minun nukkuessa makuuhuoneen seinämme läpi naapurin makuuhuoneeseen korva seinässä. Kai sitä kun naivat... Joskus heräsin ja huomasin. Sekä kurkki yöllä makuuhuoneen verhon raosta vastapäiseen taloon, mitä lie näki. Sekä joskus heräsin ja ukko oli poissa. Läksin etsimään ja löysin kerrostalon alakerrasta varastosta haahuilemasta keskellä yötä. Joskus heräsin makuuhuoneessamme ja ukko istui tuijottamassa minua samassa huoneessa olevalla vuodesohvalla.. Ihmettelin näitä, mutta selitti aina jollain vaan, ettei saa unta. Halusin unohtaa, kun outous säikäytti minut. Halusin uskoa, ettei niissä mitään.
Ensimmäiset kymmenen vuotta ukko oli myös sairaalloisen mustasukkainen minusta, kohtauksia oli todistamassa sukulaiseni usemapaankin kertaan. Ne olivat aiheettomia, sillä koskaan en ole mitään tehnyt joka aiheuttaisi mustasukkaisuutta. Päinvastoin ukkoni itse on tehnyt jopa silmieni alla toisten hipelöimistä ym. että minulla on ollut aihetta menettää luottamukseni häneen. Myös viime talvena jäi kiinni valheistaan - piti yhteyttä netissä keskustelemalla kovin intiimejä asioita työkaverinaisen kanssa. Otin tähän eukkoon yhteyttä, kun ukko jäi kiinni.
Mistään ukko ei koskaan oikein ole keskustellut. Joskus kännipäissään kertonut, että haluaisi nähdä kun joku vieras mies panee minua ja hän vain katselee. Jopa sitä oltiin toteuttamassa, kun jäi pornostaan kiinni, mutta sanoi, että hän pelkää, ettei voisi enää olla ilman sellaista eli jäisi koukkuun. Myös nettipornosta sanoi, että jäi koukkuun. Ihme fantasioita. Myös peräreikääni on halunnut minua naida, väkisin, vaikka itse en voi. Nuoruudessa sitä vähän harrastin ja sain ikuiset vauriot, joten se ei ole mahdollista ja miehelläni on vielä keskimääräistä suurempi penis. Silti on joskus väkisin halunnut eikä ymmärrä miksi minä en voi enkä tosiaankaan nauti siitä, vaan minuun sattuu ja kovin. Kerran survaisi takakautta väkisin ilman lupaani ja kivun vuoksi olin lähellä pyörtyä. Jouduin makaamaan pitkän aikaa paikoillani, koska minuun koski niin kovin. Hän ihmetteli miten minuun voii niin kovin sattua!? Liekö siksi, kun pornofilmeissäkin naiset ottavat peniksen peräsuoleen vastaan ettei mitään...
Milalisen miehen kanssa oikein olen elänyt? Miksi hän on tuollainen? Olen katkera, että olen tuhalnnut elämästäni 15 vuotta tuollaisen friikin kanssa, joka ei oikeasti normaaliperhe-elämää ole halunnutkaan, vaan valehdellut identiteettinsä. Olenko tiukkapipo vai onko minulla, kuten olen ajatellut, hivenen outo mies lapseni isänä ja aiomiehenä? Mitä voin tehdä? Voinko saada edes hänestä suht normaalia aviomiestä ja perheenisää vai hakkaanko päätäni seinään ja tuhlaan oman elämäni? Ja samalla lapsemme kärsii kaikesta riitelystä ja isänsä juomisesta?
Tuppisuu-ukko ei ole koskaan osannut puhua mistään, varsinainen rasite. Itkin ja kärsin raskausajan, joka ei sujunut muutoinkaan ihan ilman ongelmia. Parisuhde oli persiistä. Yritin sanoa, että lapsikin kärsii, jos äiti kärsii raskausaikana. Kaiken kruunasi, kun ukko höpisi sukulaisilleen kuinka on halunnut lasta. Tosiasiassa sain väenväkisin maanitella mukaan neuvolaan ja ennen raskautta hoitoihin, sillä lapsemme ei lähtenyt alulle perinteiseen malliin. Jouduin yksin ajelemaan myös Helsinkiin, kun ukko ei katsonut niin tärkeäksi lähteä tueksi mukaan. Itkin, voi niin paljon. Ja sitten olinkin raskaana. Olen katunut, että tein tämän lapsemme tämän ukkoni kanssa. Koko elämä on kuin mennyt hukkaan nyt jo osin kuvottavaksi minulle muuttuneen ukkoni kanssa. Haluaisin, että hän muuttuisi takaisin siksi, joka esitti olevansa ensimmäiset 5 vuotta yhdessä oloaikanamme.
Koko ajan mieheni on juonut mielestäni enemmän kuin kenenkään pitäisi. Alkuun en katsonut sitä pahalla, olimmehan kaksin ja vapaita elämään kahden kuten halusimme. Sitten tuli lapsi. Mieheni juominen on vain lisääntynyt. Koko lapsemme lapsuuden hän on juonut kaikki vapaapäivät. Tissuttelee humalaan. Ei hänestä se ole paha. Vuosia olen sanonut siitä. Kymmeniä kertoja sanoo, että voi olla ilmankin. Ja taas sama jatkuu viikon kuluttua, eli ei voi eikä halua. Ei hänestä se ole ongelma eikä hänen mielestään lapsemme siitä kärsi. Eihän siinä hänen juomisessaan ole mitään pahaa kuulemma, eihän hän ole baareissa, juo kotona.
Olen sanonut, että minusta se, että perheen isä juo joka vapaapäivänsä itsensä pieneen tai isompaan humalaan eli vähimmilläänkin sellaisen 8 olutta illassa, yleensä kyllä menee 10-12, jolloin on jo ihan selkeässä humalassa, on liikaa. Eikä siis ole koskaan iltaisin ajokunnossa, vaan jos ajetaan, minä olen aina kuskina. Kaikki juhannukset ja uudet vuodet jos menemme jonnekin, niin minä joudun olemaan selvinpäin ja ajamaan, kun isä ei ole koskaan ollut selvinpäin. Ja olen myös sanonut, että alle kouluikäisellä lapsella ei voi olla molemmat vanhemmat humalassa, joten minä olen se aina automaattisesti miehen mielestä, joka jättää juomatta. Tosin hänen mielestään ei siinä ole mitään pahaa, että voinhan minäkin juoda, ei hän kiellä. Hänen mielestään kun se ei haittaa, että lapsella molemmat vanhemmat ovat humalassa. Itsellään miehellä on ollut alkoholisti-isä, josta äitinsä erosi, kun mies oli vain muutaman vuoden vanha.
Olen vuosien varrella aika ajoin laskenut, paljonko mieheni juo. Kesälomat ovat menneet niin, että joka kesälomaviikko hän on humalassa vähintään 3 päivää viikossa. Se on harvinaista. Yleisimmin hän humaltuu 4-5 päivää viikossa. Joka kuukausi, oli loma tai ei, mies juo noin 60-80 keskiolutta, aina minimissäänkin 50 pulloa keskiolutta, alempaa määrää ei ole hälle olemassa. "Normaali" määrä on 70-80 pulloa. Kesälomalla menee enemmän, nytkin mennyt laskujeni mukaan jo ainakin 80 pulloa kolmen viikon aikana.
Olen päätynyt siihen, että miehellä on riippuvuuksia, hän on joskus sanonutkin, että hänelle elämän tarkoitus on fyysiset nautinnot. Riippuvuuksia hänellä tuntuu olevan aivan liikaa.
Ennen raskauttani mies ei halunnut oikein seksiä kanssani. Olen ihan hemaiseva, en edes raskauden aikana ollut lihava enkä muutoinkaan koskaan ollut. Muut miehet kyllä ennen häntä ovat tykänneet, joten ongelma ei ole sellainen, että olisin ruma ja luotaantyötävä. Ja seksikään ei ole mitään ihan lahnaa.
Lapsemme ollessa 3-5 vuotias mieheni ei halunnut kanssani seksiä pariin vuoteen. Kerrat oli laskettavissa yhden, korkeintaan kahden, käden sormissa vuotta kohden. Arvelin, että hän pettää. Jäi parin vuoden kuluttua kiinni, mitä arvelinkin, että netissä harrastaa jotain, nettipornosta. Joka työvuoronsa jälkeen, kun olin nukkumassa, istui neljäkin tuntia pornoa katselemassa ja tumputti välillä. Löysin lokitiedoista, vaikka sivuhistorian poistikin tietokoneelta. Löysin sivut, oli katsellut mm. erilaisia avonaisia piirakan kuvia, hardcorea, äiti-poika-seksiä ym. kaikkea mahdollista. Olin niin loukattu, etten voi kuvaillakaan. Säikähti reaktiotani, kun aloin juoda pari kuukautta. Pelkäsi, että minä loukkaan samalla tavalla eli harrastan chattiseksiä ja tyydytän itseäni, ja rynni välillä työstään yövuorosta katsomaan mitä teen netissä...
Edelleen parin kuukauden kuluttua jäi uudelleen kiinni, vaikka lupasi ja vannoi, ettei enää käy ja ettei ole käynyt. Niin vaan oli käynyt. Luottamukseni on mennyt aivan totaalisesti ukkoon. Hän valehtelee minulle minkä kerkeää, eikä häntä vaivaa valehtelu lainkaan. Hän voi katsoa silmiini ja valehdella ja elää ihan normaalisti. Se ei vaivaa häntä yhtään.
Oma isänsä oli sellainen, että petti vaimoaan toisten naisten kanssa mieheni äidin silmien alla ja omassa kotona. Jopa kun lapset olivat kotona. Sekä joi. Mutta mieheni äiti sitten erosi ukosta, mutta aivan kuin ukolleni olisi jäänyt sellainen kuva tai perinyt veressä sen, että mies ja perheenisä saa tehdä mitä vain haluaa. Ongelma on muiden ja vastuuta perheestä ja perheenisänä ja puolisona ei tarvitse olla.
Koskaan ei ole halunnut lähteä parisuhdeneuvojalle, kymmeniä kertoja vuosien varrella olen ehdottanut.
Nyt ukko edelleen katselee pornoa tv:stä (digiviihteen osti muutama vuosi sitten - jäi taas kiinni), juo ihan jatkuvasti vapaat. Mikään järkipuhe/vetoomukset/nalkutus ei minulta auta. Seksiä en ole enää tämän alkoholisoituneen ja pornoa ihannoivan ja katselevan miehen kanssa halunnut yhdeksään kuukauteen. Sitten ukko ihmettelee miksi...!? Vapaat makaa sohvalla katsomassa tv:tä, on netissä, katselee pornoa ja juo. Hänen ihannekuva elämästä... Minä kärsin ja olen aivan täysi tätä elämää. Olen ehdottanut eroa jo kolme vuotta, ukko syyttää minua ja ei tee päätöstä, ei siis ota vastuuta. Aina on sysännyt kaiken muiden syyksi, myös ihan pikkuasioista kuin, että jos hän tiputtaa lasin pöydältä lattialle, se on sen syy, joka sen siihen jätti. Jos liikennevalot vaihtuu punaiselle ja joutuu jarruttamaan, syy on järjestelmän ja henkilön joka ei osaa valoja oikein säätää. Jos autosta hajoaa joku osa, se on minun ajotyylini vikaa. Jos jääkaapissa on homeista jogurttia, se ei ole hänen syy, vaikka hän sen on itselleen ostanut ja sinne homehtumaan jättänyt.
Olen perin kyllästynyt ukon kaikkinaiseen vastuuttomuuteen. Edellisestä suhteestaan syntyneen lapsen hoidon jätti äidilleen, joka aina on poikiaan paijannut ja tehnyt kaiken näiden keski-ikäisten poikiensa eteen. Pessyt erojensa jälkeen paskapyykit ym. Ukkoni ei ole koskaan osannut itse hoitaa asioitaan, minä olen pitänyt huolen, että erinäiset asiat, jotka ovat koko perheen ja lapsemme asioita tulee hoidetuksi. Myös ukkoni asiat olen aina hoitanut. Päätin jättää hoitamatta. Ja hoitamatta ne jäi - ukolle tuli ongelmia ja joutui kantapään kautta näkemään, että ei ne ole itsekseen hoituvia ja että niiden eteen ihan oikeasti joutui paljon tekemään työtä. Sitä kun ei koskaan ole arvostanut minussa. Myös kodinhoidon olen jättänyt ja odottanut milloin huomaa, että paskajäljet ei itsekseen pöntöstä puhdistu, vaan lisääntyy vaan jne. Ei se häntä ole haitannut. Paskapyykit kyllä, kun ei ollutkaan puhtaita lakanoita ja pyyhkeitä. Sitten huomasi.
Mieheni on täysin vastuuttomaksi kasvatettu ja napanuora äitiinsä ei ole koskaan katkennut, äitinsä ja kasvatti-isänsä luona ravaa edelleen 3-4 kertaa viikossa. Päätöksiä tuskin minkään asian suhteen ei ole koskaan osannut tehdä. Jättää aina muille ja kun joku ehkä joskus epäonnistuu koskien hänen asiaa, niin sitten syyttää aina esim. minua, kun minähän sen asian hoidin. Olen perin kyllästynyt ollut tähän.
Sanoin tässä menneinä viikkoina ukolle, että miten on muuttunut tuollaiseksi, vai onko aina ollut tuollainen, mutta alkuvuodet valehteli ja esitti muuta.
Alkuvuosina huomasin, että ukolla on jotain outoja tapoja, kuten kuunteli kerrostalossa asuessamme minun nukkuessa makuuhuoneen seinämme läpi naapurin makuuhuoneeseen korva seinässä. Kai sitä kun naivat... Joskus heräsin ja huomasin. Sekä kurkki yöllä makuuhuoneen verhon raosta vastapäiseen taloon, mitä lie näki. Sekä joskus heräsin ja ukko oli poissa. Läksin etsimään ja löysin kerrostalon alakerrasta varastosta haahuilemasta keskellä yötä. Joskus heräsin makuuhuoneessamme ja ukko istui tuijottamassa minua samassa huoneessa olevalla vuodesohvalla.. Ihmettelin näitä, mutta selitti aina jollain vaan, ettei saa unta. Halusin unohtaa, kun outous säikäytti minut. Halusin uskoa, ettei niissä mitään.
Ensimmäiset kymmenen vuotta ukko oli myös sairaalloisen mustasukkainen minusta, kohtauksia oli todistamassa sukulaiseni usemapaankin kertaan. Ne olivat aiheettomia, sillä koskaan en ole mitään tehnyt joka aiheuttaisi mustasukkaisuutta. Päinvastoin ukkoni itse on tehnyt jopa silmieni alla toisten hipelöimistä ym. että minulla on ollut aihetta menettää luottamukseni häneen. Myös viime talvena jäi kiinni valheistaan - piti yhteyttä netissä keskustelemalla kovin intiimejä asioita työkaverinaisen kanssa. Otin tähän eukkoon yhteyttä, kun ukko jäi kiinni.
Mistään ukko ei koskaan oikein ole keskustellut. Joskus kännipäissään kertonut, että haluaisi nähdä kun joku vieras mies panee minua ja hän vain katselee. Jopa sitä oltiin toteuttamassa, kun jäi pornostaan kiinni, mutta sanoi, että hän pelkää, ettei voisi enää olla ilman sellaista eli jäisi koukkuun. Myös nettipornosta sanoi, että jäi koukkuun. Ihme fantasioita. Myös peräreikääni on halunnut minua naida, väkisin, vaikka itse en voi. Nuoruudessa sitä vähän harrastin ja sain ikuiset vauriot, joten se ei ole mahdollista ja miehelläni on vielä keskimääräistä suurempi penis. Silti on joskus väkisin halunnut eikä ymmärrä miksi minä en voi enkä tosiaankaan nauti siitä, vaan minuun sattuu ja kovin. Kerran survaisi takakautta väkisin ilman lupaani ja kivun vuoksi olin lähellä pyörtyä. Jouduin makaamaan pitkän aikaa paikoillani, koska minuun koski niin kovin. Hän ihmetteli miten minuun voii niin kovin sattua!? Liekö siksi, kun pornofilmeissäkin naiset ottavat peniksen peräsuoleen vastaan ettei mitään...
Milalisen miehen kanssa oikein olen elänyt? Miksi hän on tuollainen? Olen katkera, että olen tuhalnnut elämästäni 15 vuotta tuollaisen friikin kanssa, joka ei oikeasti normaaliperhe-elämää ole halunnutkaan, vaan valehdellut identiteettinsä. Olenko tiukkapipo vai onko minulla, kuten olen ajatellut, hivenen outo mies lapseni isänä ja aiomiehenä? Mitä voin tehdä? Voinko saada edes hänestä suht normaalia aviomiestä ja perheenisää vai hakkaanko päätäni seinään ja tuhlaan oman elämäni? Ja samalla lapsemme kärsii kaikesta riitelystä ja isänsä juomisesta?