Olenko ainut joka kyllästyy kumppaniinsa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysyn vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Luulisin että jos olisi rakastunut ja oikeasti parisuhteessa eikä vaan panosuhteessa niin ei kyllästyis... :saint:
Tämä meni oikein. Myös lapset sitoo suhteeseen tiukemmin. Rakkaus muuttuu parhaassa tapauksessa syvemmäksi lapsien synnyttyä. Olen ollut mieheni kanssa yksissä 10 vuotta. Edelleen hän saa minussa aikaan kiihottumista ihan pelkällä katseella. Jos en rakastaisi miestäni tuskin haluaisin häntä seksuaalisesti yhtä paljon kuin nyt. Naisilla rakkaus vaikuttaa seksielämään huomattavasti enemmän kuin miehillä. Ei riitä että mies on hyvännäköinen ja taitava rakastaja. Miehen pitää myös miellyttää naista muutenkin. Olla osallistuva vanempi lapsille yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muttaentäjos;30048647:
Te, jotka kaipaavat vaihtelua: oletteko ajatelleet, että elämä menee "hukkaan" kituessa väkisin tilanteessa, joka ei tyydytä tarpeeksi?

Itse olin tuossa tilanteessa ja se oli lopulta vakavan keskustelun paikka miehen kanssa kun tuntui että tätä elämää ei kestä enää hetkeäkään. Molemmista löytyikin ihan uusia puolia ja nyt seksielämä on niin vaihtelevaa ja monipuolista, että kumppania vaihtamalla vain huononisi ja se alkujännitys uuden kumppanin kanssa on ihan pikkujuttu tällaisen vaihtelun rinnalla. Ja kummasti piristi muutakin suhdetta ja koko keskinäinen dynamiikka muuttui aivan erilaiseksi.
 
Minulla toisin päin! Elämä miesten kanssa tuppaa käymään liian jännittäväksi ja pelko hiipimään persiiseen. :ashamed: yhdestä olen eronnut ja suhde nykyisen kanssa oli vaakalaudalla pitkään. Tasaisuus ja tylsä arki olisi ihan parasta.
 
Kuullostaa tutulta. Se ei välttämättä liity seksiin vaan siihen hormoonihumalaan suuhteen alussa mitä kaipaat. Biologia pitää huolen siitä että kiinnostus pysyy yllä 1-1,5 vuotta sen jälkeen hormoonitoiminnan pitäisi tasaantua. Tässä vaiheessa rakastuminen vaihtuu rakkauteen, rauhaan, kiintymykseen. Se ei kaiketi sovi kaikille. Mutta jos joka kerta vaihtaa kun hormoonit ei enään hyrrää niin se jatkuu sit loputtomiin. Mutta varmasti ihan mukava tapa elää=) Itse olen juuri siinä vaiheessa että ne perhoset on kadonnut sieltä vatsasta, vaikka seksi on siis mahtavaa. Mä ajattelin odotella ja katsella että miten käy, olen vastikään tajunnut että en kiinny helposti kehenkään tai mihinkään.
 
siis onhan tätä ihan tutkittukin. Naisen seksuaalinen mielenkiinto samaa kumppania kohtaan hiipuu yleensä paljon nopeammin kuin miehen. Ja sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Siitä johtuu myös seksielämän hiipuminen monissa parisuhteissa. Naista ei vaan enää kiinnosta sen kumppanin kanssa, vaikka asiaa kaunistellaan ruuhkavuosilla jne.
 
Sitä en tajua miten joku jo 3 vuodessa kyllästyy eikä oo enää jännittävän tuntuista. Eihän siinä ajassa voi edes kunnolla toista tuntea.

On kohtuutonta edellyttää että puolison pitäisi olla pohjaton inspiraationlähde joka paljastaa uusia puolia itsestään ja loihtii aina uusia haluja. Tällaiset odotukset ovat omiaan aiheuttamaan suorituspaineita ja heikentävät arkiseksin laadun.

On puolison kunnioittamista että ei vaadi liikoja tai mahdottomia. Siksi vaihtelun on aina parempi hakea suhteen ulkopuolelta silloin kun tarvitsee virikkeitä tai uusia kokemuksia.
 
Ratkaisuna voisi olla, että sallittaisiin seksi muidenkin kuin oman puolison kanssa. Tätä varten on perustettu jossain päin maailmaa mm. parinvaihtoklubeja. Seksi ei ole pettämistä, jos se on parisuhteen molempien osapuolten hyväksymää ja haluamaa. Siis jos sekä mies että vaimo haluavat vaihtelua seksielämään, miksi pitäisi väkisin ylläpitää ihannetta seksin harrastamisesta loppuikänsä vain yhden kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pohdintaa tästä;30048970:
Ratkaisuna voisi olla, että sallittaisiin seksi muidenkin kuin oman puolison kanssa. Tätä varten on perustettu jossain päin maailmaa mm. parinvaihtoklubeja. Seksi ei ole pettämistä, jos se on parisuhteen molempien osapuolten hyväksymää ja haluamaa. Siis jos sekä mies että vaimo haluavat vaihtelua seksielämään, miksi pitäisi väkisin ylläpitää ihannetta seksin harrastamisesta loppuikänsä vain yhden kanssa.

Olen mustasukkainen ei toimisi meillä.
 
Ei kai siinä mitään, jos molemmat tietää, misä menään, mtta kyllä meni meni semmoiset 10 vuotta ja ylikin siihen, että seksissä kejhtasi tehdä ihan mitä vaan, eli sitä vaihtelempaa seksiä, mitä pidempään on olty yhdessä, koska tutun ja turvallisen kumppanin kanssa kehtaa tehdä epäsovinnaisiakn asioita, on mun kokemus.
Toisaalta parisuhteeseen kuuluu myös arki ja olis kamalan raskasta 3 vuoden välein opetella uuden ihmisen tavat. Mieluumin eläisin yksin, kun lyhyissä suhteissa.
 
Tottakai sitä kyllästyy mutta jos haluaa muuten elää sen kumppanin kanssa, täytyy vaan keksiä uusia tapoja herättää seksielämä. Omasta kumppanista saattaa löytyä ihan uusia puolia vielä kymmenienkin vuosien kuluttua
 
Ei kai siinä mitään, jos molemmat tietää, misä menään, mtta kyllä meni meni semmoiset 10 vuotta ja ylikin siihen, että seksissä kejhtasi tehdä ihan mitä vaan, eli sitä vaihtelempaa seksiä, mitä pidempään on olty yhdessä, koska tutun ja turvallisen kumppanin kanssa kehtaa tehdä epäsovinnaisiakn asioita, on mun kokemus.

Aika pitkä aika minun mielestäni.. Meillä alettiin kokeilemaan niitä "epäsovinnaisempia" juttuja jo vuoden kohdalla. Ja tarkoitan siis jotain perusjuttuja, kuten anaaliseksi ja kevyet roolileikit, hurjempia juttuja.

Ennemmin en ymmärrä sitä laiskuutta, että ei nähdä vaivaa suhteen eteen ja pidetä sitä vireänä ja kiinnostavana. Me olemme vuosienkin jälkeen vielä kuin alkuhuumaisia, kiihkeitä ja mies saa perhosia vatsaan SILLÄ katseella.. Mutta ottaahan se vaivaa ja panostamista.
 

Yhteistyössä