Olenko ainoa?

Kummankaan isovanhemmat eivät kysy, mitä lapsemme tarvitsevat tai toivovat jouluksi. Kaikki, mitä meillä on, on omasta ja puolison selkänahasta.

(Viime vuonna saivat lapset toisilta isovanhemmilta jotain turhaa, pehmolelut, joita on pieneen vuokra-asuntoon nähden aivan liikaa, eivät lapsetkaan tarvitse 20 unikaveria. Toiset isovanhemmat eivät lahjo, koska lapsia ja lapsenlapsia heidän mielestään on liikaa.

Minun mielestä on parempi, että ei osta mitään, jos ei tuo tarpeellista tai lasten lahjatoivetta. Koska halpaa pehmo- ja vaatekrääsää on jo maailma täynnä, ja ei maailma kestä nykyistä kertakäyttökulttuuria enää kauaa.) Me vanhemmat ostamme siis sekä tarpeelliset lahjat (talvihaalarit, ja talvikengät, sukset, pyörät) että muutaman toiveen molemmille (jäätelökone, + pari muuta lahjaa , molemmille 3* 50 euron lahjatoivetta.) Olisi kiva tunne, jos joku kysyisi, mitä tarvitsevat tai toivovat, niin ei ihan kaikkea itse tarvitsisi ostaa.

 

Meillä molemmat vanhemmat kysyvät mitä tarvitsevat.Omat äitini ei edes suostu ostamaan leluja,kun niitä suvussa riittää kirrätykseen.
Isäni joskus ostanut yhden lelun joululahjaksi.Vaatteita tai muuta lahjoiksi.
Anoppi kyselee ja vasta sitten lähtee ostoksille.Myöskään leluja ei sieltä enää tule ,kun on pyydetty ettei.
Kummit myöskin kyselevät mitä tarvitsee.

 

\

Kummankaan isovanhemmat eivät kysy, mitä lapsemme tarvitsevat tai toivovat jouluksi. Kaikki, mitä meillä on, on omasta ja puolison selkänahasta.

(Viime vuonna saivat lapset toisilta isovanhemmilta jotain turhaa, pehmolelut, joita on pieneen vuokra-asuntoon nähden aivan liikaa, eivät lapsetkaan tarvitse 20 unikaveria. Toiset isovanhemmat eivät lahjo, koska lapsia ja lapsenlapsia heidän mielestään on liikaa.

Minun mielestä on parempi, että ei osta mitään, jos ei tuo tarpeellista tai lasten lahjatoivetta. Koska halpaa pehmo- ja vaatekrääsää on jo maailma täynnä, ja ei maailma kestä nykyistä kertakäyttökulttuuria enää kauaa.) Me vanhemmat ostamme siis sekä tarpeelliset lahjat (talvihaalarit, ja talvikengät, sukset, pyörät) että muutaman toiveen molemmille (jäätelökone, + pari muuta lahjaa , molemmille 3* 50 euron lahjatoivetta.) Olisi kiva tunne, jos joku kysyisi, mitä tarvitsevat tai toivovat, niin ei ihan kaikkea itse tarvitsisi ostaa.

Meillä isovanhemmat joskus kysyy mitä ostaisi ja tänä vuonna tulee toisesta mummolasta luistimet ja toisesta muumilaiva. Mun m ielestä lelujakin on kiva et lapset saa ,pistän sitten huonompia roskiin tai vien kierrätykseen joulun jälkeen(siis vanhoja leluja). Teillä on muutenkin aika ison tuntuinen joululahja budjetti että ei varmaan kyllä mitään krääsää tarvitse mutta itse en loukkaannu jos joku tuokin krääsää kun lapset kuitenkin tykkää ja sehän on tärkeintä.Meillä on lahja budjetti 50? per lapsi.

 

\

\

Kummankaan isovanhemmat eivät kysy, mitä lapsemme tarvitsevat tai toivovat jouluksi. Kaikki, mitä meillä on, on omasta ja puolison selkänahasta.

(Viime vuonna saivat lapset toisilta isovanhemmilta jotain turhaa, pehmolelut, joita on pieneen vuokra-asuntoon nähden aivan liikaa, eivät lapsetkaan tarvitse 20 unikaveria. Toiset isovanhemmat eivät lahjo, koska lapsia ja lapsenlapsia heidän mielestään on liikaa.

Minun mielestä on parempi, että ei osta mitään, jos ei tuo tarpeellista tai lasten lahjatoivetta. Koska halpaa pehmo- ja vaatekrääsää on jo maailma täynnä, ja ei maailma kestä nykyistä kertakäyttökulttuuria enää kauaa.) Me vanhemmat ostamme siis sekä tarpeelliset lahjat (talvihaalarit, ja talvikengät, sukset, pyörät) että muutaman toiveen molemmille (jäätelökone, + pari muuta lahjaa , molemmille 3* 50 euron lahjatoivetta.) Olisi kiva tunne, jos joku kysyisi, mitä tarvitsevat tai toivovat, niin ei ihan kaikkea itse tarvitsisi ostaa.

Meillä isovanhemmat joskus kysyy mitä ostaisi ja tänä vuonna tulee toisesta mummolasta luistimet ja toisesta muumilaiva. Mun m ielestä lelujakin on kiva et lapset saa ,pistän sitten huonompia roskiin tai vien kierrätykseen joulun jälkeen(siis vanhoja leluja). Teillä on muutenkin aika ison tuntuinen joululahja budjetti että ei varmaan kyllä mitään krääsää tarvitse mutta itse en loukkaannu jos joku tuokin krääsää kun lapset kuitenkin tykkää ja sehän on tärkeintä.Meillä on lahja budjetti 50? per lapsi.

Meillä on tuo budjetti, koska eivät saa muualta lahjoja.

 

Minä ostan lapsenlapselle leluja, koska itsekin tykkään leluista. Ostelen kyllä pitkin vuotta kaikkea tarpeellistakin, koska tiedän mitä lapsi tarvitsee. Olen itse lastenhoitoalalla ja tunnen lapsenlapseni tarpeet. Äitinsä myös kertoo tarpeista, joten ei tule päällekkäisostoja.
Kyllä monet lapset tykkäävät ns. krääsästäkin, joten tulee kyllä sorruttua joskus niihinkin, mutta lastahan haluan ilahduttaa. Vanhemmat meillä myös nauttivat silloin kun lapsi nauttii. monet lelut ovat hyviä kehitykselle, mutta ymmärrän, että miljoona pehmolelua on liikaa, ainakin vanhemmille. Itselläni niitä on arviolta 30, jos käsinukkeja ei lasketa mukaan.

 

Lelut, pelit ja karamellit kuuluu joulun iloihin.
Toppavaatteet hankitaan syksyllä tai joulun jälkeen alennusmyynneistä. Tärkeimpinä ostoksina pidän kenkiä. Jalka muotoutuu jo lapsena. Kengät hankitaan aina kun tarvetta on.
Omat lapset eivät arvostaneet vaatteita kovin paljoa, niistä ei tullut ns. joulumieltä! Nytkin on luvassa muuta kuin vaatetta..ainoastaan sukat kuuluu perinteeseen, nyt jo pikkasen enemmän huumorilla

 

vielä lisään, että joulupaketeissa pitää olla yllätyksiä!

 

En tiedä, ymmärsikö kukaan, mitä tarkoitin.

Eli minun mielestäni toki lelulahjat ovat jouluna lapsille tärkeimpiä. Kuitenkin olisi ihana, jos se lelu olisi lapselle mieluinen ja toivottu.

Meillä on ensimmäinen joulu, jolloin molemmat lapset osaavat odottaa joulua, ja joulupukkia, ja ensimmäinen joulu, jolloin lapset osaavat osoittaa mainoksista ja kuvastoista toiveita.

Viime jouluna ostimme isommalle lapselle hänen toiveensa (3 kpl) ja pienemmälle pari edullisempaa lelua.

Minusta on parempi jättää lahjat ostamatta, jos ostaa vain jotain halpaa krääsää, miettimättä tai kysymättä, onko lahja tarpeellinen tai mieleinen lapselle. Joku uusi pehmolelu voi olla mieluinen sen kaksi minuuttia, mutta sitten se jää sinne pehmolelukoppaan. Sukkia meillä on enemmän kuin tarpeeksi.

Haluaisimme molempien lasten toiveista täyttää edes muutaman. Olisi ihanaa, jos sen ylimääräisen turhan krääsän sijaan kysyttäisiin, mitä lapsi toivoo, tai mitä hän tarvitsee. Meillä kun on pulaa sekä tilasta että rahasta, kuten monilla muillakin lapsiperheillä.

Meidän lasten isovanhemmat näkevät lapsia harvoin, joten eivät tiedä, mitä lapset toivovat tai tarvitsevat.

Mutta siis jos ei ole varaa tai halua ostaa toivottua tai tarpeellista, toivoisin, että turhat lahjat jätettäisiin ostamatta. Tämä jo pelkästään sen vuoksi, että turhaa tavaraa on nykyään liikaa.

Haluatko sinä yllätykseksi kaapin päälle ruman kynttelikön, jota et tarvitse? Kuitenkin lahjasta on vaikea luopua, meillä lapset eivät suostu siihen, että vien kirpputorille leluja. Joten jos ei halua ostaa toivelahjaa tai tarpeellista, niin ei mielestäni kannattaisi ostaa lahjoja.

 

\

vielä lisään, että joulupaketeissa pitää olla yllätyksiä!

Nykyään lelukuvastojen aikana lapset osoittavat sieltä monenlaista. Jos vaikka kymmenestä toiveesta saa 3, niin onhan siinä yllätystä.

 

\

En tiedä, ymmärsikö kukaan, mitä tarkoitin.

Minusta on parempi jättää lahjat ostamatta, jos ostaa vain jotain halpaa krääsää, miettimättä tai kysymättä, onko lahja tarpeellinen tai mieleinen lapselle. ... Meillä kun on pulaa sekä tilasta että rahasta, kuten monilla muillakin lapsiperheillä.

Mutta siis jos ei ole varaa tai halua ostaa toivottua tai tarpeellista, toivoisin, että turhat lahjat jätettäisiin ostamatta.....

Minä ainakin pilaisin sekä oman että sukulaisten joulumielen, jos sanoisin, että kun teillä ei ole varaa ostaa 50 euron nukkea, älkää sitten ostako mitään muutakaan. :\|

Synttärilahjasta saatan kysyäkin, mitä tarvitaan, koska yhdelle lapselle pystyn ostamaan kalliimmankin lahjan. Vaikea tilanne olisi, jos lahjaksi ehdotettaisi jotain joka on vanhempien mielestä tärkeä, mutta minun mielestäni ihan turhaa rahankulua.

Kun/jos minulta kysytään lahjatoiveita, yritän esitää toiveen, joka on noin 10-15 euroa.

 

En pidä oikeana lahjana sellaista mikä ostetaan saajan tarpeeseen.
Lahja on antajan ystävällisyyttä ja sellaisena se pitäisi ottaa.
Ei mitään ostoslistoja saajan puolelta.
Tarpeelliset tavarat ostettakoon perheen kesken siilloin kun niitä tarvitaan. Isovanhemmat voivat osallistua sitten niihin jos haluavat.
Eihän kukaan esitä toivetta että minkä kukan saa tuoda nimipäiväsankarillekaan. Jos on vaikea valita lahjaa niin suklaarasia yleensä kelpaa kaikille, myös lapsille.

Minkä ikäisinä teidän lapset muuten rupeavat antamaan joululahjoa isovanhemmille?

 

Toiset isovanhemmat ostelevat paljon. osa tavaroista on täyttä roskaa
helposti rikkoutuvia leluja tai vääränkokoisia vaatteita. Toiset eivät ole tavanneet kuin kolme kertaa. Pienempää ei kertaakaan vaikka on jo neljä vuotta.

 

ei oikeesti tee mieli ostaa mitään sen kummempia lahjoja kun ne on aina kuitenkin sopimattomia.... jos laitat esim. kaupassa olessa tekstarin ja kysyt väri koko tms. toivetta, ei vastausta koskaan tule.. koskaan ei kiitetä.... ainoa mikä kelpaisi on raha... no jos sitä annat niin annat sitäkin liian vähän :ashamed:

kun niin haluaisin muistaa niitä pikkuisia mutta kun ei ....

 

\

Minkä ikäisinä teidän lapset muuten rupeavat antamaan joululahjoa isovanhemmille?

Meillä on ainakin sovittu ettei aikuisille tarvitse ostaa lahjoja. Mummolaan viedään aina joulukukka ja toisesta mummolasta sanottiin tänä vuonna ettei vietäis kukkaa kun niitä tulee joka vuosi niin paljon niinpä ajattelin viedä suklaata(sille on aina käyttöä ) .

Ap:lle Ymmärsin kyllä pointtisi, meillä kyllä pienemmät lapset ilahtuu myös ei toivotuista lahjoista mutta isompi 9v kyllä haluaa jo mielummin mitä on toivonutkin ja nytkin joutui kyllä sanomaan että ei ole varaa ostaa pleikka kakkosta vaikka toivoikin mutta pyysin sitten tekemään vähän halvempia toiveita ja löytyihän niitä.

Toivottavasti tekin saatte lahja asiat kuntoon ja hauskaa joulun odotusta kaikille :flower:

 

\

En pidä oikeana lahjana sellaista mikä ostetaan saajan tarpeeseen.
Lahja on antajan ystävällisyyttä ja sellaisena se pitäisi ottaa.
Ei mitään ostoslistoja saajan puolelta.
Tarpeelliset tavarat ostettakoon perheen kesken siilloin kun niitä tarvitaan. Isovanhemmat voivat osallistua sitten niihin jos haluavat.
Eihän kukaan esitä toivetta että minkä kukan saa tuoda nimipäiväsankarillekaan. Jos on vaikea valita lahjaa niin suklaarasia yleensä kelpaa kaikille, myös lapsille.

Minkä ikäisinä teidän lapset muuten rupeavat antamaan joululahjoa isovanhemmille?

En kyllä ihan näinkään näkisi asiaa. Jos lahja on tavaraa, on 100 kertaa parempi, että se on mieluinen, koska, kuten ap sanoi, maailma hukkuu jätteisiin.

 

\

En pidä oikeana lahjana sellaista mikä ostetaan saajan tarpeeseen.
Lahja on antajan ystävällisyyttä ja sellaisena se pitäisi ottaa.
Ei mitään ostoslistoja saajan puolelta.
Tarpeelliset tavarat ostettakoon perheen kesken siilloin kun niitä tarvitaan. Isovanhemmat voivat osallistua sitten niihin jos haluavat.
Eihän kukaan esitä toivetta että minkä kukan saa tuoda nimipäiväsankarillekaan. Jos on vaikea valita lahjaa niin suklaarasia yleensä kelpaa kaikille, myös lapsille.

Minkä ikäisinä teidän lapset muuten rupeavat antamaan joululahjoa isovanhemmille?

Eli lahja on vastalahjan odotusta oikeesti, hyvä tahto ja ystävällisyys ovat ihan sivuseikkoja? Odottavatko isovanhemmat lahjoja lapsenlapsiltaan ihan oikeasti ?
Isäni toi juuri lapsille lahjapaketit, tiedän mitä ne ovat, kalliita ja isoja juttuja, jotka olimme aikoneet ostaa itse mutta hän katsoi, että hänellä on kuitenkin nyt rahaa enemmän, hän voi ostaa nuo kalliimmat. Kiitos kaunis hänelle. Minun ja mieheni ostamat lahjat eivät ole vielä valmiina, joten kerroin tuovani ne heille myöhemmin. Hän sanoi itse, ettei odota meiltä lahjoja, eihän hän meille aikuisille lahjoja ostanut vaan hän osti lapsenlapsilleen koska halusi ostaa! Toki me muistamme läheisiämme jouluna lahjoilla, mutta lapsemme eivät siihen osallistu. Heille joulu on edelleen satu, jossa joulupukki tuo lahjat, jotka tontut Korvatunturilla valmistavat... Jatkossakaan lapsemme eivät niitä lahjoja osta, vaan me vanhemmat. Emme muutenkaan ostele lahjoja sillä perusteella, kuka on antanut meille jotakin vaan niille ihmisille joista välitämme ja joille haluamme antaa! Anoppi ja appikin ovat esittäneet toiveen, ettemme ostaisi heille mitään. Jotain pientä kuitenkin saavat. Minä itse en jouluna lahjoja odota ja ihmettelenkin syvästi aikuista, joka lahjoja antaessaan odottaa vain vastalahjaa.

 

\

En pidä oikeana lahjana sellaista mikä ostetaan saajan tarpeeseen.
Lahja on antajan ystävällisyyttä ja sellaisena se pitäisi ottaa.
Ei mitään ostoslistoja saajan puolelta.
Tarpeelliset tavarat ostettakoon perheen kesken siilloin kun niitä tarvitaan. Isovanhemmat voivat osallistua sitten niihin jos haluavat.
Eihän kukaan esitä toivetta että minkä kukan saa tuoda nimipäiväsankarillekaan. Jos on vaikea valita lahjaa niin suklaarasia yleensä kelpaa kaikille, myös lapsille.

Minkä ikäisinä teidän lapset muuten rupeavat antamaan joululahjoa isovanhemmille?

Minulla on lahjasta täysin erilainen käsitys kuin sinulla.

Mielestäni paras lahja on sellainen, mitä saaja tarvitsee tai mistä hän pitää ja mitä hän toivoo. On ihanaa antaa jotain tarpeellista tai sellaista, mitä toinen on kauan toivonut, tai millä hän haaveilee leikkivänsä ilta illan jälkeen. (ja meillä lahjoja ostetaan vain syntymäpäiväksi ja jouluksi, joten lapset ovat usein kauan toivoneet jotain tiettyä lelua.)

Lapselle, joka ajattelee, että joulupukki ne valmistaa tonttujen kanssa, on vielä tärkeämpää, että saa edes joitakin toivomiaan lahjoja.

Millaista ystävällisyyttä tai rakkautta on sellainen antaminen, että antaa jotain krääsää toiselle, jota toinen ei tarvitse, tai ei edes pidä siitä. Mitä antamista sellainen, että ei kiinnosta, onko lahja ollenkaan saajalle mieleinen?

Jos nimipäiväsankari on tuttu, yleensä antaja tietää nimipäiväsankarin kukkamaun. Kyllä mielestäni lahjansaajan toiveita ja makua mietitään useimmiten lahjaa hankittaessa.

En tiedä mitä tarkoitit kysymyksellä milloin lapsemme alkavat lahjoa isovanhempiaan? Meillä on alle kouluikäiset lapset, eivätkä saa viikkorahaa. Askartelevat kyllä kortteja. Lasten isovanhemmat ovat hyvätuloisia. Aivan paha olo tulee tuollaisesta kysymyksestä. En usko, että tulen koskaan odottamaan lapsiltani tai lapsenlapsiltani lahjoja. He itse ovat se suurin lahja.

 

Vähän aikaa sitten valmistelin kummilapselleni itsetehtyä ylioppilaslahjaa ja kysäisin nuoren mielipidettä varmistaakseni, omalta nuoreltani, tykkäisitkö saada kummiltasi tällaisen ylioppilaslahjan. Tyttö vastasi että olisi tyytyväinen mistä tahansa, jos kummit ja mummu häntä joskus edes olisivat muistaneet. Siinä se vastaus tuli mielestäni tähän lahja asiaan. Vai mitä sanotte kummin lähettämästä kortista lapsen 5-vuotispäivänä, että olemme tallettaneet tilille rahaa jonka saat sitten vanhempana. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, eikä rahaa ole koskaan näkynyt. Kortitkin taisivat loppua siihen. Olkaa siis tyytyväisiä mistä tahansa muistamisesta.

 

\

Vähän aikaa sitten valmistelin kummilapselleni itsetehtyä ylioppilaslahjaa ja kysäisin nuoren mielipidettä varmistaakseni, omalta nuoreltani, tykkäisitkö saada kummiltasi tällaisen ylioppilaslahjan. Tyttö vastasi että olisi tyytyväinen mistä tahansa, jos kummit ja mummu häntä joskus edes olisivat muistaneet. Siinä se vastaus tuli mielestäni tähän lahja asiaan. Vai mitä sanotte kummin lähettämästä kortista lapsen 5-vuotispäivänä, että olemme tallettaneet tilille rahaa jonka saat sitten vanhempana. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, eikä rahaa ole koskaan näkynyt. Kortitkin taisivat loppua siihen. Olkaa siis tyytyväisiä mistä tahansa muistamisesta.

Ihan samaa mieltä olen ja tuli vielä mieleen ajatus että jos vahemmat eivät pidä lastensa lahjoja tarpeeksi hyvinä ja arvokkaina niin lapset oppivat myös arvostelemaan saamiaan lahjoja.Meillä kun on esim. lasten synttärit ja kaverit tuo kaikenlaista "krääsää"( ei kavereille kuulu mielestäni ostella kalliita lahjoja) niin olen sanonut että vaikka ei olisi toivottu lahja niin silti pitää kiittää kauniisti eikä saa sanoa että en mä tälläistä halua- miltä itsestäsi tuntuisi jos joku sanoisi sinun tuomasta lahjasta noin.
Miltähän niistä isovanhemmista tuntuu keiden lahjoista ei pidetä ja jotka ei ole tarpeeksi kalliita tai toivottuja?

 

\

\

Vähän aikaa sitten valmistelin kummilapselleni itsetehtyä ylioppilaslahjaa ja kysäisin nuoren mielipidettä varmistaakseni, omalta nuoreltani, tykkäisitkö saada kummiltasi tällaisen ylioppilaslahjan. Tyttö vastasi että olisi tyytyväinen mistä tahansa, jos kummit ja mummu häntä joskus edes olisivat muistaneet. Siinä se vastaus tuli mielestäni tähän lahja asiaan. Vai mitä sanotte kummin lähettämästä kortista lapsen 5-vuotispäivänä, että olemme tallettaneet tilille rahaa jonka saat sitten vanhempana. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta, eikä rahaa ole koskaan näkynyt. Kortitkin taisivat loppua siihen. Olkaa siis tyytyväisiä mistä tahansa muistamisesta.

Ihan samaa mieltä olen ja tuli vielä mieleen ajatus että jos vahemmat eivät pidä lastensa lahjoja tarpeeksi hyvinä ja arvokkaina niin lapset oppivat myös arvostelemaan saamiaan lahjoja.Meillä kun on esim. lasten synttärit ja kaverit tuo kaikenlaista "krääsää"( ei kavereille kuulu mielestäni ostella kalliita lahjoja) niin olen sanonut että vaikka ei olisi toivottu lahja niin silti pitää kiittää kauniisti eikä saa sanoa että en mä tälläistä halua- miltä itsestäsi tuntuisi jos joku sanoisi sinun tuomasta lahjasta noin.
Miltähän niistä isovanhemmista tuntuu keiden lahjoista ei pidetä ja jotka ei ole tarpeeksi kalliita tai toivottuja?

Hei! Miten sinä kuvittelet, että me vanhemmat arvostelemme ääneen toisten antamia lahjoja? Kyllä meillä hyvät tavat on tämän suhteen hallussa. Kaikkia lahjoja on aina sekä vanhempien että lasten toimesta kehuttu ja ihasteltu, sekä joululahjoja että kaverien syntymäpäivälahjoja, vaikka emme olekaan vielä kovin usein kaverisyntymäpäiviä järjestäneet. (juuri sen vuoksi, että yritämme välttää krääsän kertymistä).

Päinvastoin, lapsia on ihasteltu, kun ovat oikeasti iloisia, hyppivät ilosta, kun saavat vaikka itsetehdyn kaulaliinan postissa. Saavat todella harvoin lahjoja, sen vuoksi iloitsevat kaikista lahjoista. Mutta vaikka saadessaan ihastelevat vaikka pehmoa, ja leikkivät 2 minuuttia, se ei ole oikeasti tarpeeseen, koska pian on korissa muiden lelujen kanssa.

Itse olen päättänyt jo ennen lapsia, että en aio totuttaa valtaville tavaramäärille. Olen nähnyt lapsia, jotka osasivat rahan arvon, ja eivät pitäneet pienistä lahjoista ollenkaan. Tässä ei ole kyse siitä, että emme arvostaisi halvempia lahjoja. Siitä on kyse, että jos vaikka aluspaita olisi tarpeeseen, saadaankin 15. sukat. Ja lisäksi saamme ostaa myös ne muutamat toiveet, jotka listasta ovat tärkeitä.

Minulla oli tarkoitus kysyä, kyselläänkö muissa lapsiperheissä toiveita tai tarpeita. Ei aiheuttaa riitaa tästä asiasta. Sitä paitsi, tottakai tarpeellista ja toiveita on halvempiakin, se, että ne 2 rakkainta ja tärkeintä tänä vuonna ovat hieman kalliimpia lahjoja, taitaa olla ihan sattumaa. Meillä kun lapset eivät ole rahaa käyttäneet eivätkä sen päälle ymmärrä.

 

ANTEEKSI kovasti ei ollut tarkoitus haastaa riitaa :hug:
Varmaan takerruin ajatuksissani liikaa siihen lauseeseen halvoista pehmoleluista :heart: Ainahan näissä keskusteluissa alkaa ajatukset rönsyämään , kiitän ja kumarran ja poistun areenalta :ashamed:

 

\

Ihan samaa mieltä olen ja tuli vielä mieleen ajatus että jos vahemmat eivät pidä lastensa lahjoja tarpeeksi hyvinä ja arvokkaina niin lapset oppivat myös arvostelemaan saamiaan lahjoja.Meillä kun on esim. lasten synttärit ja kaverit tuo kaikenlaista "krääsää"( ei kavereille kuulu mielestäni ostella kalliita lahjoja) niin olen sanonut että vaikka ei olisi toivottu lahja niin silti pitää kiittää kauniisti eikä saa sanoa että en mä tälläistä halua- miltä itsestäsi tuntuisi jos joku sanoisi sinun tuomasta lahjasta noin.
Miltähän niistä isovanhemmista tuntuu keiden lahjoista ei pidetä ja jotka ei ole tarpeeksi kalliita tai toivottuja?

No meillä ainakin lahjasta kuin lahjasta kiitetään, ennen kuin on edes nähtykään mitä se on. Krääsällä minä käsitän nämä "euroihmeitten" lelut, jotka eivät käyttöä kestä. Lahjan antajakin voisi miettiä, mitä iloa tuottaa tavara joka hajoaa heti kättelyssä? En odota keltään kalliita lahjoja, jos lapsemme jotain kalliimpaa toivovat, me hankimme sen kyllä tilanteen mukaan. Miksi lahjan pitäisi olla jotakin isoa? Esikoisemme riemastuu joka kerta yhtä paljon saadessaan pikkuauton, ei ole mitään väliä vaikka samanlaisia autoja olisi jo parikin ;-). Tuollainen kunnollinen, käyttöä kestävä pikkuauto maksaa noin 2 euroa. Minusta se ei ole kohtuuton hinta.

Miksi lapselta odotetaan muuten kiitollisuutta joka asiaan? Lapsi on suora ja sanoo sen mitä ajattelee, me aikuiset saatamme kiitellä kauniisti ja mielessämme ajatella esim. lahjaksi saadusta vaa'asta ja sen antajasta vaikka mitä. Miten se eroaa? Toinen on rehellinen, toinen epärehellinen. Epärehellisyyttäkö lapsiltamme odotamme? Isompi lapsi oppiikin tuon aikuisten käyttämän pikku valkoisen valheen, pienemmälle sitä ei tarvitse erikseen minusta odottaa. Riippuu nyt tietty tästäkin minkä ikäisiä lapsia tässä koko ketjussa tarkoitetaan, omani ovat alle kouluikäisiä...

Ja mitä ajattelee isovanhempi, jonka lahja ei ollutkaan toivottu? Minusta pitäisi ajatella sitä, ettei tunne lapsenlastaan tarpeeksi. Täällä tunnutaan aina ajattelevan, että lapset toivovat lahjoja vain euronkuvat silmissä vilkkuen. Lapset eivät välttämättä tajua toivomansa lahjan hintaa tai aikuisten käytössä olevia rahavaroja. Eikä heidän sitä tarvitsekaan tajuta. Aikuinen voi hyvin kertoa, että lahja on liian kallis ja kysyä muuta toivetta. Jos taas toivetta kysytään lapsen vanhemmilta, sama asia pitää kertoa heille eikä selän takana haukkua ahneudesta. Lasta hiukankin seuraamalla yleensä löytää ne juuri häntä kiinnostavat asiat, eikä rahaa välttämättä paljoa tarvita juuri esim. pikkuauton tai kynien ja piirustuspaperin tms. hankintaan.

 

\

[

No meillä ainakin lahjasta kuin lahjasta kiitetään, ennen kuin on edes nähtykään mitä se on. Krääsällä minä käsitän nämä "euroihmeitten" lelut, jotka eivät käyttöä kestä. Lahjan antajakin voisi miettiä, mitä iloa tuottaa tavara joka hajoaa heti kättelyssä? En odota keltään kalliita lahjoja, jos lapsemme jotain kalliimpaa toivovat, me hankimme sen kyllä tilanteen mukaan. Miksi lahjan pitäisi olla jotakin isoa? Esikoisemme riemastuu joka kerta yhtä paljon saadessaan pikkuauton, ei ole mitään väliä vaikka samanlaisia autoja olisi jo parikin ;-). Tuollainen kunnollinen, käyttöä kestävä pikkuauto maksaa noin 2 euroa. Minusta se ei ole kohtuuton hinta.

Miksi lapselta odotetaan muuten kiitollisuutta joka asiaan? Lapsi on suora ja sanoo sen mitä ajattelee, me aikuiset saatamme kiitellä kauniisti ja mielessämme ajatella esim. lahjaksi saadusta vaa'asta ja sen antajasta vaikka mitä. Miten se eroaa? Toinen on rehellinen, toinen epärehellinen. Epärehellisyyttäkö lapsiltamme odotamme? Isompi lapsi oppiikin tuon aikuisten käyttämän pikku valkoisen valheen, pienemmälle sitä ei tarvitse erikseen minusta odottaa. Riippuu nyt tietty tästäkin minkä ikäisiä lapsia tässä koko ketjussa tarkoitetaan, omani ovat alle kouluikäisiä...

Ja mitä ajattelee isovanhempi, jonka lahja ei ollutkaan toivottu? Minusta pitäisi ajatella sitä, ettei tunne lapsenlastaan tarpeeksi. Täällä tunnutaan aina ajattelevan, että lapset toivovat lahjoja vain euronkuvat silmissä vilkkuen. Lapset eivät välttämättä tajua toivomansa lahjan hintaa tai aikuisten käytössä olevia rahavaroja. Eikä heidän sitä tarvitsekaan tajuta. Aikuinen voi hyvin kertoa, että lahja on liian kallis ja kysyä muuta toivetta. Jos taas toivetta kysytään lapsen vanhemmilta, sama asia pitää kertoa heille eikä selän takana haukkua ahneudesta. Lasta hiukankin seuraamalla yleensä löytää ne juuri häntä kiinnostavat asiat, eikä rahaa välttämättä paljoa tarvita juuri esim. pikkuauton tai kynien ja piirustuspaperin tms. hankintaan.



[/quote]
Lähinnä kommentoin sen yhden mummon lausahdusta joka sanoi että hän antaa aina liian vähän rahaa tai hunoja lahjoja vanhempien mielentä.

Kuitenkin mielestäni kohteliaisuus ja rehellisyys on eri asia.
Vaikkei lahjasta pidäkkään meillä kehutaan , minä olen opettanut että se on kohteliasta ei valehtelua.Jokainen opettakoon kuitenkin omalla tavallan omille lapsilleen.

Halusin kuitenkin sinultakin pyytää anteeksi kirjoituksiani en halua riitaa enkä aiheuttaa pahaa mieltä :hug:

 

\Lähinnä kommentoin sen yhden mummon lausahdusta joka sanoi että hän antaa aina liian vähän rahaa tai hunoja lahjoja vanhempien mielentä.

Kuitenkin mielestäni kohteliaisuus ja rehellisyys on eri asia.
Vaikkei lahjasta pidäkkään meillä kehutaan , minä olen opettanut että se on kohteliasta ei valehtelua.Jokainen opettakoon kuitenkin omalla tavallan omille lapsilleen.

Halusin kuitenkin sinultakin pyytää anteeksi kirjoituksiani en halua riitaa enkä aiheuttaa pahaa mieltä :hug:

[/quote]


En minäkään toki halunnut riitaa haastaa ja anteeksi minunkin puolestani jos sen kuvan annoin! Halusin vain yleisesti ottaa keskustelunaiheita esiin. Minusta pelkkä kiitos ja hymy riittävät, väkisin ei tarvitse lahjaa kehua.

Ja voi toki olla, että minäkin ajattelen asiasta eri tavalla ja neuvon lapsiani toisin muutaman vuoden kuluttua. Kumpikaan ei kuitenkaan koskaan ole haukkunut saamiaan lahjoja mutta erään kerran esikoinen sanoi, ettei halunnut näitä. En lähtenyt tätä puhetta oikomaan tai neuvomaan olemaan hiljaa. Kyse oli siitä, että mummonsa monta kertaa kysyi, mitä hän halusi joululahjaksi. Hän vastasi, että autoja. Muutama muukin sukulainen kysyi toivetta ja jokainen kuuli saman, autoja. Kuitenkaan kukaan ei ollut niitä autoja jouluna ostanut! Poika avasi kivoja paketteja (joilla mielellään leikki myöhemmin) mutta pettymys syntyi juuri siitä, että hän oli kertonut toiveensa, eikä kukaan ollut kuunnellut. Avaamme siis lahjoja kahdessa paikassa, enkä ollut omia lahjojamme vienyt tuonne mukaan. Meillä kyse oli siitä, että lapsi olisi halunnut paljon pienempää kuin sai . Hän sai kyllä kieroja katseita mutta mielestäni hänen pettymyksensä oli kuitenkin oikeutettua, miksi kysyä ellei halua kuulla? Tänä vuonna hänestä ei olekaan joululahjatoivetta irti saanut :/ .

 

Meillä kyllä kummit yrittävät kysellä, että mitä tarvitseisivat tai haluaisisivat; siinä sitten äiti taistelee sen kansssa kumpi tärkeämpää, mutta yleensä ostan sen, minkä tarvitsee ja kummit sen, minkä toivoo; lisäksi yleensä ne kalliimmat ovat vanhempien vastuulla.

Toinen asia on sitten se, että toisella lapsella kolme tosi aktiivista kummia ja jostakin syystä toisen kummit eivät ole niin aktiivisia, joten joudumme ostamaan kummien "tilalta" lahjoja nuoremmalle, ettei kovin pettyisi.

tasapainottelua, mutta onneksi lapset ovat aika olleet tyytyväisiä kakkeen mitä saaneet, vaikka sukkiin