Olenko ainoa, jolle imetys on vaikeaa????

Sängyssä tuhisee kohta kolmiviikoinen vauva, ja imetys on TAAS hankalaa. Rinnat on olleet verilla lähes koko ajan, myös rintakumilla imettäminen sattuu. Välillä otin kumin jo pois, mutta sitä tuskaa en kahta päivää kauemmin kestänyt. Eli kumi taas käytössä.

VAUva oli 10 päivän aikana saanut painoa lisää 50g, ja se oli neuvolan tädin mielestä liian vähän. Rintaa saa aina kun haluaa, mutta silti ei näytä onnistuvan.

VAuvalla on tyodennäköisesti väärä imuote, mutta en osaa sitä korjata. MAsentaa, sattuu ja harmittaa.

Sujuuko se imetys muilla helpommin, vai onko kohtalontovereita?

 

Yrittämisen puutteesta sua ei ainakaan voi syyttää :hug:
Meillä imetys sujui alusta asti hyvin,onneksi!Olin valmistautunut hirveisiin ongelmiin ja siihen ettei siitä loppujen lopuksi tuu mitään.Toi on asia josta mun mielestä tehdään liian iso numero.Pääasia on kai se että lapsi kasvaa ja on tyytyväinen,oli se sitten korvikkeella tai rintamaidolla.
Ymmärrän hyvin että tahtoisit imettää,mutta yritä olla ottamatta stressiä jos se ei kertakaikkiaan onnistu.
Lapsesi rakastaa sua ihan yhtä paljon vaikka korviketta antaisitkin.Melkeinpä väitän että lapsikin on tyytyväisempi kun äiti ei turhaan kuluta itseään loppuun miettimällä asiaa jolle et todennäköisesti voi mitään.Sinuna kääntyisin neuvolanpuoleen ja kävisin imetystukilistan sivuilla
(www.imetystukilista.fi) ja jos ei ala sujumaan niin älä kiusaa itseäsi (ja vauvaa) enempää.Tsemppiä kuitenkin ja toivotaan että pikkuinen oppisi imemään oikein!

 

n.Sinuna kääntyisin neuvolanpuoleen ja kävisin imetystukilistan sivuilla
(www.imetystukilista.fi) ja jos ei ala sujumaan niin älä kiusaa itseäsi (ja vauvaa) enempää.Tsemppiä kuitenkin ja toivotaan että pikkuinen oppisi imemään oikein!

Olen tankannut noita imetystukisivustoja aamusta iltaan, lempiharrastus. B) PEriaatteessa tiedän, miten sen vauvan pitäsi imeä, mutta käytännössä opettaminen on vaikeaa.

Voi että mä olen kade niille, joilla se imetys sujuu noin helposti. OLis kiva saada se onnistumaan, tuntea siitä hyvää mieltä. En aio vielä kuitenkaan lannistua, vielä. Kiitos kannustuksesta.

 

Käänny ehdottomasti neuvolan puoleen!Siellä osataan neuvoa sua asiassa eteenpäin.Hienoa,että jaksat yritää,mutta älä stressaa liikaa...Mulla onnistu imettäminen ihan ok,vauva osasi imeä,mutta multa ei tullut kunnolla maitoa ja mitä enemmän siitä stressasin,niin sen vähemmän tuli maitoakin...Ja mä luulen että vauvakin vaistosi äidin stressin,kun pullo alkoi maistua yhä paremmin.
Nyt odotan toista lasta ja tällä kertaa en ota mitään paineita imetyksestä.

Sulla on vauva vielä niin pieni,että on vielä hyvää aikaa opetella :hug:
Aika harvalla alkaa imetys heti sujumaan.Tsemppiä!

 

No hyvä.Meillä oli jossain vaiheessa tytöllä joku 3kk:n lakkoilukausi niin sillon lueskelin niitä sivuja ahkeraan.Kadehdittavan hyvä asenne sulla ainakin on

Mulla oli muuten laitoksella huonekaverina yks tyttö jolla imetys ei millään ottanu onnistuakseen.Ilmeisesti sama ongelma kun sulla ja sitten poika oli tosi iso ja nälkänen niin viihty tissillä tuntikausia.Niitä jeesas yks kätilöopiskelija,se näytti hirveesti erilaisia imetysasentoja ja ilmeisesti se auttoi kun löysivät jonkun eri asennon siihen touhuun.Voisko sillä asennolla olla sitten jotain merkitystä?
Aika jännä miten toiset vauvat osaa imeä "oikein" ja toiset ei.Mistähän tuokin johtuu?

 

oletko tarjonnut rinnan suuhun ns.hampurilaisotteella?eli litistät rinnan kun hampurilaisen vauvan suuhun niin hän saa paremman otteen.mulla ainakin alkuun tyttö otti välillä liian vähän rintaa suuhun ja nännit meni rikki.sitten aloin käyttää hampurilaisotetta ja tissi alkoi mennä suuhun kunnolla.kannattaa myös tarkistaa että vauvan ylähuuli ei ole sisäänpäin kääntynyt vaan suu on kunnolla rinnan ympärillä.silloin imuteho paras ja rinta ei mene rikki.

totta on sekin että korvikkeellakin vauva kasvaa ihan samalla tavalla mut sinun ei kannata luovuttaa koska kumminkin tunnut haluavan imettää.soita heti ensitilassa neuvolaan että saat apua.sillä kun otteen saa hyväksi niin maitoa heruu paremmin ja vauva saa painoakin hyvin jo aika pian.

tsemppiä! :hug:

 

:/ :ashamed:

 

Mulla ei esikoisen kanssa onnistunut imetys ollenkaan, vaikka maitoa tuli yli oman tarpeen, ja jouduin luovuttamaan kuuden viikon jälkeen.

Nyt kun kakkonen syntyi kesäkuussa, niin pyysin heti synnärillä apua imetykseen ja sitä sainkin runsaasti. Meilläkin ne niksit oli hampurilaisote ja vauvan suun (pään) painaminen kovastikin rintaa vasten. Myös alahuulen pitää olla rullalla ulospäin, että imuote on oikea. Tärkeä vinkki oli myös se, että kun imuote on oikein, imettäminen ei tunnu miltään.

Soita osastolle, josta kotiuduitte ja kysy, jos voitte mennä siellä käymään. Heillä on ainakin ammattitaito katsoa se imuote, eikä veisi montaa minuuttia. Näin oppisit ehkä paremmin itsekin seuraamaan/näkemään vauvan imuotteen.

Nännit karaistuu kyllä pian, mutta niin kuin joku jo kirjoittikin, jos nänniä on liian vähän vauvan suussa, hiertää imeminen silloin nänniä pahemmin.

Itse yllätyin siitä, kuinka lähellä vastasyntyneen pitää olla äitiä imetettäessä sekä siitä kuinka paljon rintaa pitää vauvan suussa olla imuotteen ollessa oikea. Ehdottomasti imettämisen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Minua harmittaa, että en esikoisen kanssa ymmärtänyt lähteä hakemaan apua, kun ei homma sujunut! Ja jos ei onnistu, kun on parhaansa yrittänyt, niin sillehän ei sitten mitään voi. Kyllä ne vaavat ihmisiksi kasvaa ilman rintaakin...

 

piti vielä tuohon omaan tekstiin lisätä että luovu siitä rintakumista koska nyt vauva joutuu sitten imemään tavallaan kahdella eri tavalla kun välillä kumi ja välillä ei.
lansinoh-rasva apteekista auttaa tosi hyvin rikkonaisiin nänneihin ja suojaa niitä.Bepanthen on myös hyvä.

 

Mulla oli alku kanssa tosi hankalaa vaikka oli jo 3 lapsi. Imuote oli väärä,imi vain rinnanpäätä. Rinnat siitä vain meni rikki,aivan veri valui syötön jälkeen ja kipu oli aivan sietämätöntä. vauvalle ei tullut painoa tarpeeksi koska imetys sattui niin kovasti,ei rintaa pystynyt antamaan tarpeeksi. Hae apteekista tuota lansinoh-rasvaa(lampaanrasvaa) sillä saat rinnanpäät paranemaan tosi nopeasti ja auttaa heti ettei imetys satu niin paljoa. Tuon rasvan ja sitkeän yrityksen jälkeen imetys sujuu nyt loistavasti. Molemmat poika 2kk ja minä ollaan tyytyväisiä.
Toivottavasti löydätte oikean imemisotteen ja tuska helpottaa! tsemppiä sinulle!

 

Kun luin vastauksianne, hoksasin et vauva on varmaan liian kaukana minusta. On vrmaan oppinut kumilla väärän otteen, eli rintaa ei ole paljonkaan suussa. Imetystukisivuilta luin myös, että vauva kannattaa laittaa tyynylle, ei pitää päätä lepäämässä kyynärtaipeessa niin kuin olen nyt tehnyt.

tuota Lansinoh-rasvaa on mennyt jo puoli purkkia, ei korjaa ongelma mutta onneksi korjaa niitä seuraamuksia edes hiukan.

Toisesta nännistä ei enää tule kumilla imetettäessä verta, toisesta tulee. Tänään vielä lotraan rasvalla, annan ilmakylpyjä ja parantelen kumin avulla, huomenna yritän sitten alkaa ilman kumia.

Pitäkää peukkuja. :attn:

 

Mankell:kiva jos olet saanut jotain apua.itsellä rv 41+ ja vauvan syntymä tosi lähellä jo ja tässä itsekin ajattelee että miten imetys lähtee käyntiin.ekan lapsen kanssa ei ollut ongelmaa.osasi otteen lähes heti ja silti rinnat oli alkuun NIIN kipeät.
voin vaan kuvitella millaista imetys on verisillä rinnanpäillä.
TSEMPPIÄ! :flower: :wave:

 

Et todellakaan ole ainoa imetysongelmien kanssa. Minä kuvittelin esikoisen saadessani, että sitten vain aloitan lapsen tahtisesti imettämään ja that's it homma sujuu kuin tanssi. Ja näin ainakin täällä meilläpäin asia perhevalmennuksessa ja neuvolassa esitettiinkin. No, heti ensimmäiset imetyskerrat olivat tuskaa, kun vauva ei meinannut millään saada hyvää otetta. Onneksi on rintakumit keksitty, koska ilman niitä esikoisen imetys olisi loppunut ennenkuin se edes alkoi. Kun esikoinen oli viisi viikkoa sain luopua rintakumista, koska imetys sujui jo ilmankin. Mutta ei tuo ote ollut ainoa ongelma vaan minulta ei yksinkertaisesti tullut tarpeeksi maitoa. Aamuisin ja päivisin maitoa riitti, mutta kun vauva aloitti iltatankkauksen niin istuin ensimmäiset kuukaudet tunti tolkulla yhteen soittoon imettämässä ja siitä huolimatta, kun yön pimetessä annoimme vauvalle maitoa pullosta niin hän söi niinkuin ei olisi koko päivänä maitoa saanut. Yritin aluksi kuitenkin epätoivoisesti imettää, koska kuvittelin, että kyllä sitä maitoa alkaa tulla kun lapsi saa imeä niin usein kun haluaa. No, eipä vaan alannut tulemaan vaikka join nestettäkin useamman litran päivässä. No, jossain vaiheessa kun vauva ei vielä ollut aloittanut kiinteitä teimme mieheni kanssa sen päätöksen, että kymmeneen asti illalla imetän ja sen jälkeen saa vauva juoda pullosta vatsansa täyteen. Tämän fiksumpaa päätöstä emme siinä tilanteessa olisi voineet tehdä, koska näin yöt rauhoittuivat ja minä sain luvan hengähtää ja pääsin siitä stressistä, että miksi maito ei riitä. Loppujen lopuksi osittain imetin esikoistamme yhdeksän kuukautta.

Nyt kun viime kesänä saimme toisen lapsemme olin heti alusta lähtien itselleni armeliaampi ja päätin, että enää en väkisin yritä vauvaa täysimettää vaan annoin itselleni luvan antaa vauvalle pullosta lisämaitoa, jos tuntuu että tarvetta on. Ja niinhän siinä sitten taas kävi, että täysimetys ei onnistunut alkuunkaan, koska vauva olisi ollut käytännössä jatkuvasti rinnalla eikä minulla yksinkertaisesti ollut aikaa imettää vauvaa niin paljon kuin esikoista, kun on esikoinenkin hoidettavana ja hän vielä kaikenlisäksi oli ja on edelleen mustasukkainen vauvasta. (No, tietenkin tuohon ajan puutteeseen vaikutti myös se että mies palasi melkein heti synntyksen jälkeen töihin ja lähti vielä pitkähkölle työmatkalle, kun vauva oli alta kaksi viikkoinen.)Tällä kertaa vain tuo runsaampi lisämaito aiheutti sen, että vauva oppi nopeasti siihen, että pullosta maitoa saa helpommin eikä enää jaksanut imeä rinnasta. Joten tällä kertaa lopetin imetyksen kun vauva oli viiden kuukauden.

Minäkin toivotan sinulle tsemppiä ja toivon todella, että onnistut saamaan imetyksen sujumaan kunnolla. Mutta älä turhaan stressaa ja väsytä itseäsi vaan suo itsellesi se että annat lisämaitoa jos siltä tuntuu.

 

meillä rupesi sujumaan ehkä tuossa 2kkn nurkilla! melkein siihen asti mentiin kumeilla; poika ei saanu otetta; mutta sit vähän kasvettuaan rupes mahtumaan tissi tarpeeks suuhun ja imukin voimistu kummasti! ja siihen asti tosiaan asui rinnalla kaiket illat; siihen meinas touhu tökätä kun en meinannu välillä keretä ite syödä mutta se vaihe on ohimenevää, joskin vähän tukalaa....
tsemppiä jatkoon :flower:
ja jos ei onistu ilman kumia--sano kuka mitä tahansa-- niin käytä sitä ihan surutta, kyllä se jossain vaiheessa jää pois! ei sen imetyksen ole tarkoitus olla tuskallista sinulle :flower:

 

esikoisen kanssa 7vuotta sitten sairaalassa ohjattiin ehkä vähän liikaakin tota imettämistä aina oli vähintään yhdet silmäparit tuijottamassa josko se jo sujuisi ja neuvomassa,tuntui etten itse edes yrittänyt mikä parhaalta tuntuu vaan kuuntelin liian tarkasti ohjeita.
maito ei noussut kunnolla ja matalien rinnanpäitteni takia vauva ei oikeen saanut kunnon otetta,yhtä sähläystä pari päivää kunnes avuksi lykättiin rintakumit,siinä vaiheessa olin jo niin stressaantunu ja ajattelin että minussa on jotain vikaa kun en osaa edes imettää.
rintakumeilla sain hiukan imetettyä ja sitten annettiin lisämaitoa.
kotiin kun pääsi rentoutumaan maito nousikin sitten ryminällä ja sänky oli litimärkä kun heräsin.
monta päivää lypsäsin ja lypsäsin ja imetin rintakumin avulla kunnes tuli rintatulehdus jonka jälkeen maidon tulo loppui..
olin jo ihan maassa kunnes ihana neuvolatätini kannusti ja sanoi että korvikkeet ovat nykyään niin hyviä että niitä on erittäin turvallista antaa.
ei pidä tuntea itseään huonoksi äidiksi jos ei imetys onnistu syystä tai toisesta.
nyt kun odotan kaksosia en suunnittele kyllä yhtään etukäteen ehdottomasti haluan imettää mutta jos se ei onnistu millään kahden vauvan kanssa en ota siitä stressiä.

huh huh tulipa tekstiä onnea imetykseen!

 

Kohtalotoveri löytyy täältäkin!

Minusta imettäminen oli hankalaa ja se sattui alkuun kovasti. Minulla oli käytössä imetystyyny, joka helpotti todella paljon sitä oikean asennon löytymistä. Siltikin, vaikka vauvalla oli "hampurilaisote" ja huuli oikeaoppisesti rullalla yms. niin minua se imettäminen oikeasti sattui! Tarkistin vielä neuvolasta, että onko vaarallista, jos nänneistä tihkuu verta imettäessä - ei kuulemma ole niillä määrillä vaikutusta. Vasta pitkän ajan kuluttua aloin itse nauttimaan imetyksestä.

Minulla oli rinnat niin kipeät alkuun, että nukuinkin imetysliivit päällä (normaalisti en käytä liivejä nukkuessani) ja pystyin nukkumaan vain selälläni. Kosketuskin sattui. Minulla auttoi pieni pumppaaminen ennen imetystä tilanteeseen.

 

meillä esikon kanssa imetys ei sujunut ollenkaan joten pullolla sai kaiken maitonsa siis tissimaitoo kylläkin sama kakkosen kanssa.... kolmannen kanssa imetys sitten sujuikin hyvin heti alkuunsa... nyt neljättä jännäillään kuinka käypi rv 39+3 nyt menossa....

sitä tarkoitan sanoa että jos imetys ei suju niin aina voi lypsää maitonsa ja antaa pullolla silloin ainakin näkee miten paljon lapsi syöpi ja voi kertoo nla:n tädille jos edelleenkään ei paino nouse "tarpeeksi"

tsemppiä imetykseen

 

VAuvan paino saatiin nousemaan, kun lypsin maidon pulloon ja juotin siitä. ALkoi olemaan virkeämpi, jaksoi syödä useammin ja pitempään, eli kaikki hyvin sillä rintamalla.

Yritin myös irti rintakumeista, huonolla menestyksellä. Nännit oli seuraavana päivänä taas verillä ja yöllä itkin sitä julmettua kipua, eli kumit takaisin käyttöön. Pari päivää meni parannellessa, imetys oli yhtä tuskaa myös kumilla.

Nyt nännit on parantuneet, imetys sujuu kumilla ja vauvan paino on nousussa aika hyvin. En uskalla haaveilla nyt lähiaikoina kumin pois ottamisesta, kosk kaksi kertaa on menny niin pahasti persiilleen.

Mutta pääasia on et vauva saa maitoa. =)

 

Täällä kanssa tahkotaan imetyksen kanssa. Vauva syntyi käynnistyksellä 2 viikkoa etuaikaan mun sokereiden takia. Nyt 3 vk iässä. Ja laitokselta saakka ollut osittaisella imetyksellä. Aina alkuun olen antanut rintaa, niin kauan kuin maittaa. Mutta nyt tuntuu rinnat tosi veltoilta ja tuntuu, että saakohan sieltä enää mitään. Itsensä vaan kokee niin epäonnistuneensa äitinä, kun ei sitä rinnalla saa edes ruokittua. Kai sitä pitää nyt mennä pehkuihin. Huomenna on päivä uus! :/ Kiva kun toisilta tämä imetys sujuu niin luonnostaan. Nostan kyllä siitä hattua ketä siinä vuodenkin päivät onnistuu.

 

Meillä tuolla tuhisee jo reilu vuoden ikäinen poika, mutta imetys oli alusta asti todella hankalaaja yhtä taistelua.
Synnytys salissa poika ei saanut otetta nännistä, joten kätilö tyrkkäsi rintakumin tissiin ja poika sai ensi maidot imettyä. Eikä poika saanut nännistä kiinni myöheminkään ja rintakumeilla jatkettiin ensimmäiset kaksi viikkoa ennen kun aloin taiteilemaan pikku hiljaa niistä eroon. Ensin annoin pojan imeä rintakumin kanssa ja kesken ruokailun otin sen pois ja annoin pojan ruokailla loppuun pelkkä nänni suussa.
Välillä oli nännit verillä ja niihin sai tunkea rasvaa ja itkeä ja ihmetellä miten ihmeessä lapselle saa annettua maidon rikkinäisestä tissistä.
Kuukausi pojan syntymän jälkeen päästiin oikeastaan rintakumeista eroon, mutta se ei lopulta ollut mikään voitto. Siitä eteenpäin aina siihen asti kun poika oli puoli vuotta vanha suorastaan pelkäsin antaa oikeaa tissiä, pojan syöminen koski siihen välillä niin kamalasti että istuin ja itkin kun toinen söi mahaansa täyteen. Öisin syötin oikeastaan vaan vasemmasta rinnasta ettei tarvitsisi kärvistellä edes silloin sen kivun kanssa. Jossain vaihessa jo pelkkä ajatus oikean rinnan tarjoamisesta sai olon aika surkeaksi ja melkein paniikkia pukkasi päälle. Myös pumpatessa rintaan sattui, mutta tyhjennettävähän sitä oli kaikesta huolimatta. Kun poika oli sen puoli vuotta alkoi pikkuhiljaa tuo kipu tississä loppua ja imetin lasta lopulta reilun vuoden ikäiseksi.
Lääkäri, kätilö ja terveydenhoitaja katsoi tuon oikean rinnan ja kukaan ei nähnyt että siinä olisi ollut mitään poikkeavaa tai haavaumaa. Enkä vieläkään tiedä mistä se kipu imettäessä johtui.

Meillä tosin rintamaidon rinnalla on annettu korviketta pieniä määriä aina jos en ole ollut tisseineni paikalla tai jos kipu rinnassa oli sietämätöntä.
Näin jälkeen päin ajatellen sitä on pitänyt olla aika hullu kun itsepintaisesti jatkoi imetystä vaikka se ei todellakaan mitään helppoa ollut.

 

Täällä kanssa tahkotaan imetyksen kanssa. Vauva syntyi käynnistyksellä 2 viikkoa etuaikaan mun sokereiden takia. Nyt 3 vk iässä. Ja laitokselta saakka ollut osittaisella imetyksellä. Aina alkuun olen antanut rintaa, niin kauan kuin maittaa. Mutta nyt tuntuu rinnat tosi veltoilta ja tuntuu, että saakohan sieltä enää mitään. Itsensä vaan kokee niin epäonnistuneensa äitinä, kun ei sitä rinnalla saa edes ruokittua. Kai sitä pitää nyt mennä pehkuihin. Huomenna on päivä uus! :/ Kiva kun toisilta tämä imetys sujuu niin luonnostaan. Nostan kyllä siitä hattua ketä siinä vuodenkin päivät onnistuu.

Mä luulen, et veltto tissi ei välttämättä tarkoita sitä, et maitoa ei tulis. ALuksi kun maito nousee, niin rinnat on pinkeet, mut ajan kanssa veltostuu ja maitoa tulee silti. AInakin jonkin verran.

Mä olen ajatellut, että jokainen päivä on eteenpäin, ja sitten lopetan kun en enää jaksa. Tsemppiä sullekin imetysrintamalle... =)

 

Ensin annoin pojan imeä rintakumin kanssa ja kesken ruokailun otin sen pois ja annoin pojan ruokailla loppuun pelkkä nänni suussa..

Mä kokeilen tuota tänään. PElottaa jo etukäteen... :/

 

Täällä kanssa tahkotaan imetyksen kanssa. Vauva syntyi käynnistyksellä 2 viikkoa etuaikaan mun sokereiden takia. Nyt 3 vk iässä. Ja laitokselta saakka ollut osittaisella imetyksellä. Aina alkuun olen antanut rintaa, niin kauan kuin maittaa. Mutta nyt tuntuu rinnat tosi veltoilta ja tuntuu, että saakohan sieltä enää mitään. Itsensä vaan kokee niin epäonnistuneensa äitinä, kun ei sitä rinnalla saa edes ruokittua. Kai sitä pitää nyt mennä pehkuihin. Huomenna on päivä uus! :/ Kiva kun toisilta tämä imetys sujuu niin luonnostaan. Nostan kyllä siitä hattua ketä siinä vuodenkin päivät onnistuu.

Mä luulen, et veltto tissi ei välttämättä tarkoita sitä, et maitoa ei tulis. ALuksi kun maito nousee, niin rinnat on pinkeet, mut ajan kanssa veltostuu ja maitoa tulee silti. AInakin jonkin verran.

Mulle sanoi kätilö sairaalassa, että jossain vaiheessa tissit menee "veltoiksi", mutta se ei merkitse sitä etteikö sitä maitoa olisi yhä! Ja niin on mulla käynytkin, ei ole enää kovinkaan usein tiiviin tuntuiset rinnat, ja maitoa on yllinkyllin - tyttö nyt 5 kk1 vko ja täysimetyksellä mennään edelleen. Ja paksu tyttö on :heart: :heart:

 

Sain rintakumin pois, tyttö saa kyllä maitoa, mutta rinnat on taas verillä. Jumalattomasti sattuu imettää ja neiti puklaa veristä maitoa.

Kyllä tää imetys on ihanaa, luonnollista ja kätevää. |O |O |O |O

 

Mä luulen, et veltto tissi ei välttämättä tarkoita sitä, et maitoa ei tulis. ALuksi kun maito nousee, niin rinnat on pinkeet, mut ajan kanssa veltostuu ja maitoa tulee silti. AInakin jonkin verran.

Heips! Ja kiitos tsemppauksesta. Kyllä se poikula rintaa saa edelleen. Sitkeesti oon koittanut jatkaa ja kyllä hän sitä sitten lutkuttaa vaikka tuntuiskin veltolta. Lisämuonaakin kyllä saa jos tuntuu, että rinta ei riitä. Koitetaanhan olla sitkeitä. Ja jos kovin vereslihalla rinnat, niin itse antaisin ainakin lisämuonaa. Ei se maidontulo kait ihan hetkessä lopu.