Olenko ainoa joka ei ymmärrä naisia, jotka elää miehensä rahoilla ja

["tööt"]

Ei ole kysyttävää, mutta ap:n tavoin toimiva on aivoton horoperse oli porvoolainen eli ei.

 

[ap.]

[QUOTE="tööt";24364029]Ei ole kysyttävää, mutta ap:n tavoin toimiva on aivoton horoperse oli porvoolainen eli ei.[/QUOTE]

Täh?

 

[ajatelkaa aivoilla]

Oma siskoni käyttäytyy noin. Kun hän kuuli ettei mulla ja minun miehellä ole samaa tiliä vaan omat tilit 8silti yhteiset varat) niin hän totaalisesti järkyttyi että miten minä elän jos en saa mieheltäni "viikko rahaa". Siis täh??
Hän siis sai ukoltaan (kinusi) joka viikko 50-100e että sai käydä kampaajalla sillä rahalla tai ostaa itselleen vaatetta tms. Koska se oli miehen tehtävä. "Minä kasvatan meidän lapsia, minä ansaitsen viikkorahaa kun minä saan niin huonosti rahaa kelalta!". Erohan siinä tuli myöhemmin.

Meillä on miehen kanssa tietyt laskut jotka kumpikin kuukausittain maksaa. Selväähän se on että mies maksaa paljon enemmän kuin minä, kun tienaa hyvin. Mutta en koskaa kinuaisi mieheltä rahaa tililleni. Hän maksaa meidän asumisen joka kuukausi ja maksaa suurimman osan kauppaostoksistakin päälle. Kyllä minä pärjään sillä 700eurolla mikä joka kuukausi tulee. Vaikka sitten jätän ne kampaajalla käynnit ensi vuoteen.

 

[Mummeliisa]

Minä puolestani en ymmärrä pariskuntia jotka ovat olevinaan yhdessä ja silti elävät eri taloutta. Ei ole miehen rahoja, ei vaimon rahoja - jos ollaan yhdessä on vain pariskunnan rahat.

 

[Turkilmas]

Mun mielestä jokainen elää kuten haluaa, mutta omalla kohdallani en voisi kuvitellakaan olevani taloudellisesti riippuvainen miehestäni. Toki kulut suhteutetaan tuloihin ja kuitenkin yhteistä elämää eletään kuluineen kaikkineen. Siltikin meillä on erilliset tilit ja kumpainenkin hoitaa oman osuutensa menoista omilta tileiltään. Mitä sitten "ylimääräisillä" rahoilla kumpainenkin tekee, on molempien oma asia.

Olen aina tienannut vähemmän kuin mieheni, mutta en silti koskaan ole ajatellut olevani oikeutettu miehen rahoihin. Minä pärjään omilla tuloillani ja mies omillaan. Tuntuisi todella pahalta olla hyötymässä miehen pitkästä ja vaivalloisesta koulutuksesta ja sitä kautta hankitusta hyvästä työpaikasta ja kohtuullisesta palkasta.

Mutta kuten sanottu: jokainen tekee tavallaan. Mekin koitettiin joskus yhteisiä rahoja, mutta se ei vaan sopinut meille.

 

["vieras"]

jos ollaan parisuhteessa (saati aviossa) ja on vielä yhteisiä lapsiakin, niin miksi jomman kumman pitäisi anoa toiselta "käyttörahaa" tai "viikkorahaa" !!!!? Hoidan yhteistä lastamme kotona tällä hetkellä (lisäksi 3 koululaista) ja olemme molemmat sitoutuneita tähän päätökseen täysillä. Meillä on yhteinen tili. Mieheni luottaa siihen että olen harkitsevainen kuluttaja eikä minun tarvitse selitellä jokaista kahta kymppiä mihin olen törsännyt. Tällä hetkellä minun työtäni on hoitaa lastamme kotona ja tuloni eivät tietenkään ole hääppöiset. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse anoa lupaa mennäkseni kasvohoitoon tai hankkiakseni uuden takin!!! Ihan käsittämätöntä jos jonkun tarvii niin tehdä. On toki eri asia jos miehelläkään ei ole rahaa millä kustantaa tällaisia menoja (jos on esim työtön etc).

En ehkä ihan ymmärtänyt ap:n johtoajatusta. Jos olen hoitovapaalla ja tuloni ovat pienet, pitäisikö minun mennä ilta- tai vklopputyöhön elättääkseni itseni huolimatta siitä että miehelläni on hyvät tulot ja hän haluaa perheemme elättää tällä hetkellä yksin????

 

["alma"]

Mun mielestä jokainen elää kuten haluaa, mutta omalla kohdallani en voisi kuvitellakaan olevani taloudellisesti riippuvainen miehestäni. Toki kulut suhteutetaan tuloihin ja kuitenkin yhteistä elämää eletään kuluineen kaikkineen. Siltikin meillä on erilliset tilit ja kumpainenkin hoitaa oman osuutensa menoista omilta tileiltään. Mitä sitten "ylimääräisillä" rahoilla kumpainenkin tekee, on molempien oma asia.

Olen aina tienannut vähemmän kuin mieheni, mutta en silti koskaan ole ajatellut olevani oikeutettu miehen rahoihin. Minä pärjään omilla tuloillani ja mies omillaan. Tuntuisi todella pahalta olla hyötymässä miehen pitkästä ja vaivalloisesta koulutuksesta ja sitä kautta hankitusta hyvästä työpaikasta ja kohtuullisesta palkasta.

Mutta kuten sanottu: jokainen tekee tavallaan. Mekin koitettiin joskus yhteisiä rahoja, mutta se ei vaan sopinut meille.

Tavallaan olen sitä mieltä, että molemmat saa käyttää ne "ylimääräiset" rahat kuten haluaa. Käytännössä tilanne meillä se, että mies haluaa esim. matkustella perheensä kanssa ja nämä matkat tehdään niillä "hänen" rahoillaan. Minulla ei olisi varaa.
En kyllä suhtautuisi kovin hyvin, jos mies haluaisikin niillä omilla rahoillaan lähteä vaikka kaverin kanssa reissuun, vaikka miten on ne itse ansainnut.

 

["Nana"]

Minustakin tooooosi ihmeellistä, jos on erilliset rahat perheellisillä. Perhe on yhteinen yritys. Minä olen ollut kotona hoitovapaalla samoin mieheni ja silloin toinen elättää toista. Päätökset tehdään yhdessä. Paljon rahaa vaativat päätökset tehdään yhdessä, varsinkin jos rahaa on vähemmän käytössä, jos enemmän niin ei ole niin tarkkaa. Erilliset tilit on, mutta molemmilla käyttöoikeus kaikkiin tileihin, joten siirrellään rahoja edestakaisin, kumpi nyt sattuu tarvimaan ja kaupassa maksaa se, jonka tili on sillä hetkellä paksumpi/kumpi kerkiää...

 

[miian]

[QUOTE="Nana";24364392]Minustakin tooooosi ihmeellistä, jos on erilliset rahat perheellisillä. Perhe on yhteinen yritys. Minä olen ollut kotona hoitovapaalla samoin mieheni ja silloin toinen elättää toista. Päätökset tehdään yhdessä. Paljon rahaa vaativat päätökset tehdään yhdessä, varsinkin jos rahaa on vähemmän käytössä, jos enemmän niin ei ole niin tarkkaa. Erilliset tilit on, mutta molemmilla käyttöoikeus kaikkiin tileihin, joten siirrellään rahoja edestakaisin, kumpi nyt sattuu tarvimaan ja kaupassa maksaa se, jonka tili on sillä hetkellä paksumpi/kumpi kerkiää...[/QUOTE]
Peesi - meillä juuri näin myös.

Mutta itselläni on ymmärrys vaikauksia jos nainen ajaa itsensä siihen tilanteeseen ettei voisi itseään "elättää". Aina voi toki itselleen mantrata että enhän mä yksin voi jäädä - mutmutmut. Ei ole yksi, eikä kaksi eroa jotka on yllättänyt toisen osapuolen.

Ja toisaalta myös on aika riskaabeliä elää yhden tienaajan taloudessa. Entäpä jos se tienaaja sairastuukin vakavasti, työ lähtee alta jne jne. Mites sitten suu pannaan - kun ei olekaan perheessä toista taloudesta vastaavaa?

Yhdessä vastataan kodista - sen jäsenistä, sen ylläpidosta ja sen taloudesta. On toki tilanteita jolloin toinen puoliso ei voi "tuoda rahaa yhteiseen kekoon", mutta ne on asia erikseen. Puhun näistä jotka ovat valinneet olla elätettävänä.

 

[Prpvotrolli Porvoosta]

Minä puolestani en ymmärrä pariskuntia jotka ovat olevinaan yhdessä ja silti elävät eri taloutta. Ei ole miehen rahoja, ei vaimon rahoja - jos ollaan yhdessä on vain pariskunnan rahat.

Juu näin on jos mies on se, joka tienaa. Muuten omat. Muuten ihan sivupointtina kysymys sulle ? Minkälaisen maailmankatsomuksellisen tai uskonnollisen vakaumuksen omaan. Siis lyhyesti. Entäs miehesi ?

 

[LLM]

Tuon voi ajatella niinkin , että saman tuloluokan ihmiset voisivat olla vain yhdessä . Tottakai , kun yhdessä asutaan niin rahat yhteisiä! Jos pitää pyytää miestä antamaan rahaa.. ei kaikki ole kunnossa. Tulee yhteisiä lapsia ja esim. äiti vain vastaisi lasten vaatteista( esim. siivojan palkalla) ja miehellä huippu kalliit vaatteet( esim. joku johtaja) niin kyllä se tosi kummalta kuulostaisi/näyttäisi .

peesi

Mä tienaan muutaman satkun enemmän kuin mies. Eikä mun palkka ole kovin hyvä. Silti rahat ovat yhteisiä. Käytetään aina sen rahoja kummalla sitä sattuu olemaan. Mä maksan vuokran ja sähkön.

 

[lentokala harmaana]

En ymmärrä mitään käyttörahaa?

Joko rahat on yhteiset tai erilliset.
Jos yhteiset niin molemmilla on samanalainen käyttöoikeus tiliin eikä mitään käyttörahoja jaella.

 

["tiu"]

Juu näin on jos mies on se, joka tienaa. Muuten omat. Muuten ihan sivupointtina kysymys sulle ? Minkälaisen maailmankatsomuksellisen tai uskonnollisen vakaumuksen omaan. Siis lyhyesti. Entäs miehesi ?

Mitä sä itket? Meillä mä tienaan 1,5 kertaa enemmän kuin mies, ja sillä on täydet oikeudet meidän yhteiseen tiliin jonne kaikki menee.

Sulla on vaan käynnyt paska säkä vaimon valinnassa.

 

[Mummeliisa]

Juu näin on jos mies on se, joka tienaa. Muuten omat. Muuten ihan sivupointtina kysymys sulle ? Minkälaisen maailmankatsomuksellisen tai uskonnollisen vakaumuksen omaan. Siis lyhyesti. Entäs miehesi ?

Näin on ollut myös niinä aikoina jolloin minä olen tienannut enemmän kuin puolisoni.

Uskonnollinen vakamukseni on jonkinlainen epätyypillisen kristillisyyden ja panteismin väliltä - jos siihen nyt jotain leimaa haluaa hakea.
Mieheni on kantilainen ateisti.

 

[ap.]

En ymmärrä mitään käyttörahaa?

Joko rahat on yhteiset tai erilliset.
Jos yhteiset niin molemmilla on samanalainen käyttöoikeus tiliin eikä mitään käyttörahoja jaella.

Niin just! Tätä mä tarkoitin! Kun täälläkin on ollut aloituksia "Riittäisikö teille 50€ viikkoraha?" tai "Mies antoi vaan 20€ käyttörahaa, saatteko te enemmän?", niin tota en ymmärrä...

 

["justus"]

Niin just! Tätä mä tarkoitin! Kun täälläkin on ollut aloituksia "Riittäisikö teille 50€ viikkoraha?" tai "Mies antoi vaan 20€ käyttörahaa, saatteko te enemmän?", niin tota en ymmärrä...

No nuo on niitä jotka uskoo että rakkaus kantaa yli kaikkien aikojen.

Sinällään surullista - maassa jossa naisellakin on mahdollisuus omavaraisuuteen, heittäydytäänkin takaisin maailmaan jossa maailman köyhimmät asuvat. Maailmaan jossa naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä, ja oma omaisuus on vaan haave. Kuinka moni nainen tekisi kaikkensa että pääsisi jotenkin irti - meillä taas toiset valitsee tuon tien.

Kukin tavallaan toki - meillä on vara valita. Mutta hieman kipeältä kuulostaa jos mies palkaa vaimolleen maksaa...

 

[Alodia]

Puhunpas vain omasta puolestani.

Kun vielä asuimme Suomessa eikä perheeseemme vielä kuulunut pientä poikaamme, minulla ja miehelläni oli yhteinen tili. Molemmat laittoivat tilille saman verran rahaa kuussa ja siitä maksettiin yhteisiä juttuja, kuten ruokaa, siivousjuttuja, kodintarvikkeita ym. Sitten meillä oli omat tilit, josta ostettiin omat henkilökohtaiset tavarat. Toimi oikein hyvin! Tämän lisäksi mieheni (silloinen poikaystävä, hih) osteli minulle herrasmiehen tapaan lahjoja, koruja ja vaatteita. Mutta se oli hemmottelua ja kuului asiaan. Silloinen asunto oli minun omistuksessani eikä mieheni ollut maksanut itse asumisesta mitään, lukuunottamatta osuuttaan yhtiövastikkeesta.

Nykyisin ainoastaan mies käy töissä ja minä hoidan poikaamme kotona. Emme asu Suomessa enkä saa mitään tukia. Minulla on tuloja - joskaan ei ansiotuloja. Käytännössä mieheni elättää meidät täysin, mutta käytän myös omia rahojani suurempiin omiin hankintoihini. Olen kuullut kuiskintaa, että käytän miestäni hyväksi ja elän hänen rahoillaan. Se tuntuu ikävältä ja pahalta ja haluaisin vain kiljua kaikille, että tämä tilanne tulee muuttumaan ja tämä on vain yksi elämän vaihe!

 

[Millenia]

Nykyisin ainoastaan mies käy töissä ja minä hoidan poikaamme kotona. Emme asu Suomessa enkä saa mitään tukia. Minulla on tuloja - joskaan ei ansiotuloja. Käytännössä mieheni elättää meidät täysin, mutta käytän myös omia rahojani suurempiin omiin hankintoihini. Olen kuullut kuiskintaa, että käytän miestäni hyväksi ja elän hänen rahoillaan. Se tuntuu ikävältä ja pahalta ja haluaisin vain kiljua kaikille, että tämä tilanne tulee muuttumaan ja tämä on vain yksi elämän vaihe!

Näinhän se menee. Lapset pitäisi hoitaa kotona 3-vuotiaiksi asti, mutta miehen ei pitäisi joutua maksamaan tästä mitään. Naisen siis pitää säästää omasta palkastaa sellainen 10 vuotta, että voi elättää itsensä ja lapsensa (joka ei tietenkään kuulu miehen vastuulle, kun mieshän on sentään MIES, jonka kuuluu kulkea ulkomailla ryyppyreissuilla kuukausittain ja jätkien kanssa saunailloissa viikoittain) sen kolmen vuoden ajan. Kuitenkaan lapsia ei saa hankkia jos on yli 33-vuotias. Eli siis, vakitöihin 20-vuotiaana, että voit säästää rahat lasta varten. Jos ei töitä irtoa, niin sitten ei tehdä lapsia, voivoi. Miehen kuuluu myös jättää sinut ja lapsesi jos sairastut synnytysmasennukseen, lihot, koet haluttomuutta tai naamasi on ärsyttävä.