Olen varmasti ainoa yh jota pelottaa nukkua yksin. Mistä apua?

["vieras"]

Siis oikeasti ihan naurettavaa, aikuinen nainen.. Ja olen ollut yh melko pitkään. En vain saa itseäni nukkumaan, pelkään ääniä ja vaikka mitä. Yleensä nukahdan "kädet korvilla", olen kokeillut myös korvatulppia, ei apua. Musiikista ei ole myöskään apua. En osaa eritellä, mitä pelkään, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, ettei se menekään ajan kanssa ohi. Lääkäriinkö? Asun okt:ssa, nurkissa paukkuu ja hiiret rapisevat katossa..

 

["vieras"]

Hanki koira. Minulla on mies ja pelkäisin silti asua omakotitalossa ilman koiraa. Mielikuvitus on melkoinen ja ilman vanhtiviettistä koiraamme olisin aivan varma, että ikkunan takana joku kyttää. Koira huomaa kaiken ja luotan siihen.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";27913800]Hanki koira. Minulla on mies ja pelkäisin silti asua omakotitalossa ilman koiraa. Mielikuvitus on melkoinen ja ilman vanhtiviettistä koiraamme olisin aivan varma, että ikkunan takana joku kyttää. Koira huomaa kaiken ja luotan siihen.[/QUOTE]

Muuten kyllä, mutta vuokranantaja kieltää lemmikit.. :/ Minusta tuntuu, että pelkään enemmän jotain yliluonnollista kuin esimerkiksi tunkeilijoita.

 

[Ainutar]

Mua pelottaa silloin, kun mies yövuorossa... En uskalla käydä kokeilemassa onko ovi lukossa vaan käsken miehen lähtiessä varmistaa sen. Sängyssä laitan nopsaan korvatulpat korviin ja yritän olla ajattelematta. Koira auttaa kyllä, mutta sekin on niin pieni, ettei siitä apua olis jos joku pööukko tulis... Eli et ole ainut! Me vielä asutaan rivarissa, joten seinän takanakin apua... Ei olis minusta okt-asujaksi!

 

["vilperin äiti"]

Ymmärrän sinua täysin. Minäkin inhoan nukkua yksinäni, jos mies on jossain reissutöissä. On pakko pitää yövalo huoneessa päällä ja rentoutus-cd hlijaisella soimassa. Siltikin uni on kevyttä ja heräilen muutaman kerran yössä. Myönnän, että pelkään pimeää ja kaikenlaiset ripahdukset + rapsahdukset nostavat hiukset pystyyn.

 

[Zucchini]

Jos mies on myöhään jossain tai yön pois kotoa, mää nukun niin että jätän valot päälle käytävälle tai keittiöön. Tulee sellanen olo että joku muukin on kotona ja saan paremmin nukahdettua.

Kumma kyllä, vielä pari vuotta sitten nukuin yöni ilman ongelmia. Vasta kun mies muutti tänne, aloin kammota yksin nukkumista. : /

 

["aapee"]

Helpottavaa huomata, etten ole ainoa Vielä toissa vuonna ajattelin, että nukkumisesta tulee helpompaa kun aikaa kuluu, mutta niin ei tosiaankaan ole tapahtunut. En iltaisin pelkää kotona ollenkaan, telkkaria tulee katsottua ja netissa surffailtua, mutta sitten se sänkyynmeno, huh. Jätän aina valoja päälle ja joskus sen telkkarinkin..

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

Mua pelottaa silloin, kun mies yövuorossa... En uskalla käydä kokeilemassa onko ovi lukossa vaan käsken miehen lähtiessä varmistaa sen. Sängyssä laitan nopsaan korvatulpat korviin ja yritän olla ajattelematta. Koira auttaa kyllä, mutta sekin on niin pieni, ettei siitä apua olis jos joku pööukko tulis... Eli et ole ainut! Me vielä asutaan rivarissa, joten seinän takanakin apua... Ei olis minusta okt-asujaksi!

Mä taas en ikinä laittaisi mitään korvatulppia koska silloinhan en kuulisi kaikkia mahdollisia ääniä ja osaisi varoa ajoissa.

 

["Seija"]

Minua pelottaa nukkua yksin joskus, jos mies ja lapset ovat poissa. Silloin alan kuunnella kaikkia talon ääniä ja mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Päivisin kuuntelen aina radiota, mitä en koskaan muulloin tee.

Jos taas olen lasten kanssa kotona ja mies poissa, niin sitten minua ei pelota.

 

[Ainutar]

Mä taas en ikinä laittaisi mitään korvatulppia koska silloinhan en kuulisi kaikkia mahdollisia ääniä ja osaisi varoa ajoissa.

Mä taas en halua kuulla mitään rasahduksia vaan nukahtaa nopeasti! Siksi korvatulpat...

 

[fazerina]

Mä en uskalla pitää eteisessä valoja, jos satunkin näkemään jalkojen varjot oven alta. Kerran laitoin yöksi hälyt päälle, kun mies oli reissussa, enkä uskaltanut nukkua sitäkään vähää, kun melkein odotin, että ne alkaa soimaan. Onneksi on iso koira, siitä saa vähän turvaa ja lapsi rohkaisee.

Ja korvatulpat on myös, en halua joutua jokaista kolahdusta erikseen miettimään.
Ihan aikuinen kyllä iältäni olen ja asutaankin maalla ja omakotitalossa, että eipä tänne ketään pitäisi eksyä.

Kai se on se pelästyminen mitä mä pelkään ja pimeää tietysti. Yleensä pitää vaan lukea niin pitkään, että uni vaan tulee.
Onneksi meitä on muitakin.

 

[Entinen pelkuri]

Sun täytyy päästä sinuiksi sen yliluonnollisen kanssa. Itse pelkäsin ennen myös aivan samalla tavalla aina kun mies oli työmatkalla. Ei auttanut vaikka oli läjä lapsia ja koiria kotona. Äitini tuli aina silloin yöksi mrille, "auttamaan" lasten kanssa. Nykyään olen myös yh ja nyt vuoden verran asunut rivitalossa yksin, eikä ole pelottanut kertaakaan. Ei siis silloinkaan kun lapset ovat isällä. Olen perehtynyt nykyään paremmin henkimaailman asioihin ja kun tiedän enemmän, on pelko hävinnyt kokonaan. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty mutta uskon että voisi auttaa sinuakin. Tiedän miten inhottavaa se pelko on, siinä ei paljon auta vaikka olis ovet kuinka monessa lukossa tahansa.

 

["Minea"]

Siis miten aikuiset naiset voi olla noin pelokkaita?! :O Pitäisikö teidän mennä terapiaan kun ette tuon vertaa uskalla yksin olla.

 

[Harmaana nyt]

Mäkin pelkään. Kun vielä asuttiin miehen kanssa yhdessä, pelkäsin yli kaiken nukkua silloin, jos mies ei ollut yötä kotona. Nytten olemme eronneet, ja asun kaksin tytön kanssa, vieläkin pelottaa, muttei onneksi niin paljon kun aikaisemmin. Mulle on nuoresta asti yksin (ja välillä kaksinkin) nukkuminen ollut tosi hankalaa ja ahdistavaa. Johtuu varmaankin siitä, että lähes viisitoista vuotta olen nukkunut lähes aina jonkun kanssa. Taitaa tää "yksin" asuminen vaan tehdä hyvää pääkopalle, vaikka nytkin pelottaa mennä nukkumaan. Ja typerän kun olen, lykkään nukkumista monesti pitkälle puolen yön jälkeen, ja sitten vasta aamulla väsyttääkin