H
"harmaana"
Vieras
Mietin itse mikä ihme minua vaivaa kun en muista mitään. Ei ole kyse pelkästään lapsuusasioista. Lapsuudesta en muista kuin pari vilahdusta -en muuta. Teini-ikä ja sen jälkeenkään vain muutamia pieniä muistoja. Nyt olen huomannut etten muista enää edes eilispäivän asioita tai muitakaan lähiaikojen asioita. Jouduin lopettamaan autolla ajamisen kun risteyksessä iski paniikki enkä tiennyt kummalla puolella tietä pitäisi ajaa ja mitä ihmettä liikennemerkki tarkoitti risteyksessä. Ajokortti ollut yli 20-vuotta... Lapsille unohdin antaa ruokaa jne.
Kai minua ei ahdista tai en ainakaan tunne mitään. Elämä hyvin stressaavaa vaikka en työelämässä olekaan. Pää on tutkittu ja ei ollut kasvaimiakaan(muun syyn takia katsottiin magneetti). Voinko vaan pyytää lähetettä psykiatrille sen vuoksi kun en muista? Joku kuva minulla on lapsuudesta enkä ehkä halua muistaakaan sitä mitä se on ollut ja kuka syyllinen. Mutta pakko noita olisi kai muistaa jotta voisin parantua jos kyse jostain kamalasti joka traumatisoinut ja vienyt muistini ja tekee sitä koko ajan. En vaan haluaisi muistaa mitään pahaa koska sitten tulee varmaan ahdistus, mutta ei kai tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.
Kai minua ei ahdista tai en ainakaan tunne mitään. Elämä hyvin stressaavaa vaikka en työelämässä olekaan. Pää on tutkittu ja ei ollut kasvaimiakaan(muun syyn takia katsottiin magneetti). Voinko vaan pyytää lähetettä psykiatrille sen vuoksi kun en muista? Joku kuva minulla on lapsuudesta enkä ehkä halua muistaakaan sitä mitä se on ollut ja kuka syyllinen. Mutta pakko noita olisi kai muistaa jotta voisin parantua jos kyse jostain kamalasti joka traumatisoinut ja vienyt muistini ja tekee sitä koko ajan. En vaan haluaisi muistaa mitään pahaa koska sitten tulee varmaan ahdistus, mutta ei kai tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.