Olen tosi onneton

[niin...]

En oikein tiedä, mtä tehdä... Tuntuu, että keikun koko ajan normaalin elämän ja syvän, onnettoman olotilan välillä. Erosin miehestäni vuosi sitten, meillä on nyt 2v. tytär. Ero johtui miehen juomisesta ja lohteli mua muutenkin välillä huonosti. Miehessä on selvästi narsistisia piirteitä. Koko vuosi on ollut ajoittain ihan helvettiä, exä käyttäytyy ajoittain kuin ystävä ja vetää sitten taas maton jalkojeni alta. Saan lähes viikoittain kuulla olevani huora, mun pitäisi kuolla ja sellaisia henkilökohtaisia loukkauksia, joita en edes osaa selittää. Exä on tehnyt myös jonkin verran ohareita kun on ollut niin kännissä/krapulassa, ettei ole voinut olla tytön kanssa. Kuitenkin haluaa olla lapsen kanssa paljon ja ollessaan lapsen kanssa, on hyvä isä.

Jatkuva taistelu ja haukkujen kuunteleminen on alkanut verottaa voimiani. Lisäksi tuntuu kurjalta, kun yksikään kaksilahkeinen ei ole musta kiinnostunut. Olen nätti, hyvässä kunnossa, fiksu ja huumorintajuinen, mutta kukaan ei edes flirttaile. En väitä että uusi mies olisi tässä nyt tärkeintä, mutta tuntuu, että elämäni jää ikuisiksi ajoiksi tähän: olen yksin, kuuntelen exän haukkuja ja kehuja hänen uudesta naisestaan. Joka viikko joudun miettimään, joudunko selittämään lapselle, että isi ei pääsekään ja joudun perumaan omat suunnitelmani. Enkä saa kokonaista onnellista perhettä.

En edes osaa kunnolla selittää, miksi tuntuu niin pahalta, mulla on kuitenkin ystäviä ja kiva työ ja tietysti ihana tyttäreni. Tyttäreni on ainoa asia josta nautin aidosti, mikään muu ei tunnu miltään.

Kiitos jos jaksoit lukea. Kai tämä kirjoittaminenkin edes vähän auttoi.

 

[Onnsku]

:hug:

 

[ekavekara3]

tämä on tietysti helppo sanoa mutta heivaa jo tommonen ei kukaan ansaitse tuommoista kuunnella :hug:

 

[samankokenut]

älä pidä vähään aikaan itse ainakaan yhteyttä, ala liikkua lapsen kanssa kaupoissa ja ulkona puistoissa, liity vaikka johonki kerhoon ja jos omaat auton , käy kylässä, mökkeile jos on mahdollista, älä anna sen exän pitää sua pihdeissä, sillä sitä se juuri on. sillä voi itellä olla alemmuuskompleksi ja pönkittää itsetuntoaan noin. jos haluaa lasta nähdä, nii äläpä aina suostu vaan sano että oot jo sopinut muita menoja.aina kun huorittelee, yms, lyö luuri kiinni, lähe muualle tilanteesta ja toivota hyviä jatkoja

 

[niin..]

tämä on tietysti helppo sanoa mutta heivaa jo tommonen ei kukaan ansaitse tuommoista kuunnella :hug:

Tietenkään en haluaisi olla missään tekemisissä exän kanssa. Mutta jos kieltäydyn vastaamasta häne puheluihinsa jne., en myöskään saa mitään tietoja häneltä, miten tytön kanssa on mennyt. Luottamukseni tähän mieheen on niin heikoilla kantimilla, että haluan olla puheväleissä hänen kanssaan, jotta voin varmistua, että lapsellani on asiat kunnossa, kun on isänsä kanssa. Koskaan ei ole sattunut mitään, miksi pitäisi epäillä esim. lapsen turvallisuutta, mutta haluan tietää missä lapseni isänsä kanssa on ja muutenkin heidän päiviensä kulusta. Ja olen halunnut antaa isälle mahdollisuuden olla paljon lapsen kanssa, myös muina kuin "virallisina" päivinä. Kun kerran ohareiden jälkeen sanoin, että nämä ylimääräiset tapaamiset loppuu nyt, kun ei tule edes sovittua päivinä, exä varasi ajan lastenvaljolle, jossa vaati lisää päiviä. Siinä sivussa haukkui mut sielläkin huoraksi, jaan kuulemma persettä ympäri kyliä ja lisäksi olen kuulemma huumeiden ja viinan sekakäyttäjä... Kerran kun haki tytön mun luota ja huomasin, että turvaistuin oli etupenkillä kasvot ajosuuntaan päin, kieltäydyin antamasta lasta ennenkuin istuin olisi turvallisesti asennettu. Exä soitti poliisille ja sossun päivystykseen, teki musta ilmoituksen, että estän tapaamisia.

Tuntuu että käteni ovat sidotut, en voi tehdä tilanteelle mitään. Kai pitää vaan odottaa, että lapsi on niin iso, että voi itse kertoa asioistaan.

 

[alma]

Koita ajatella positiivisesti(voi olla vaikeaa mutta kuitenki) ja ole ylpeä lapsestasi.Voitte yhdessä harrastaa kaikkea mukavaa ja suunnitella yhteistä kesää sekä tulevaisuutta. Monta kertaa uusi onni tulee eteen juuri silloin, kuin sitä vähiten odotat!Ole iloinen ja nauti tulevasta kesästä,välitä positiivista energiaa ympäristöösi ja unohda ikävät asiat omaan arvoonsa.Ole onnellinen terveestä lapsesta ja huolehdi itsestäsi niin huomaat pian, että elämä voittaa ja kantaa sinua eteenpäin uusiin mukaviin asioihin!Aurinkoista kesää ja onnea tulevaan!

 

[ystävä]

Kuule, ystäväni oli lähes samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ei edes ystävän tuki enään riittänyt, niin maissa hän oli. Onneksi hän ymmärsi tilanteen itsekkin ja soitti neuvolaan josta hänet ohjattiin eteen päin.
Samaa suosittelen ehdottomasti sinullekkin, joskus vain on elämässä sellaisia hetkiä, ettei yksin jaksa eteenpäin, ei vaikka olisikin ystävä/ystäviä tukemassa.
Voimahalitus!!!!!!

 

[ystävä jatkaa]

Niin, ystäväni on tällä hetkellä hyvin toimeen tuleva pikkupojan yh. Pitkän aikaa hän kävi terapiassa, josta todellakin oli hänelle apua. Exän kanssa myös saatu asiat sossun kautta sovittua jämptisti ja toimivasti.

 

[niin...]

Kiitos kannustavista viesteistä! Olen harkinnut tuota neuvolaan soittoa, mutta sitten seuraava päivä onkin taas ollut ihan ok, ja se on sitten jäänyt. Olen kai siinä rajoilla, että riittääkö omat voimat/ystävien tuki, vai pitäisikö hakea vähän lisäapua... Lapsen kanssa kyllä tehdään kaikkea kivaa ja kun mulla on omaa aikaa, niin olen kavereiden kanssa. Ei vaan silti tunnu elämä siltä miltäl pitäisi.

 

[kukkamaaria]

miksi et sinä itse kertoisi lastenvalvojalle, mikä siinä hommassa oikeen on? kerro kiristävästä tunnelmasta ja että kätesi ovat sidotut kun sinua kohdellaan näin ja pyydä heiltä oikeaa ratkaisua asiassa. miksi annat exäsi tuolla tavalla hallita? onko taustalla esim väkivaltaa tms , mikä sinut saa alentumaan hänen keksinnöilleen??

 

[niin..]

miksi et sinä itse kertoisi lastenvalvojalle, mikä siinä hommassa oikeen on? kerro kiristävästä tunnelmasta ja että kätesi ovat sidotut kun sinua kohdellaan näin ja pyydä heiltä oikeaa ratkaisua asiassa. miksi annat exäsi tuolla tavalla hallita? onko taustalla esim väkivaltaa tms , mikä sinut saa alentumaan hänen keksinnöilleen??

Olen kertonut, mutta eipä asialle voida mitään tehdä. Meillä on yhteishuoltajuus, joten en voi yksin edes päättää asioista. Enkä haluaisikaan esim. estää isää näkemästä lastaan. Haluaisin että hän jättäisi minut rauhaan, mutta että voisimme kuitenkin keskustella lapsen asioista. Haluaisin, että hän tulee sovittuina päivinä sovittuun aikaan, ja halutessaan voisi myös viettää ylimääräisiä päiviä lapsen kanssa, varsinkin kun hänellä on nyt aika vähän töitä ja itse olen päivisin töissä. Haluaisin että löytäisin ihmisen, joka saisi minutkin piristymään. En siis etsi välttämättä mitään vakavaa, vain sitä tunnetta, että mustakin on iloa jollekin ja että voisin nauttia taas toisen ihmisen seurasta.

Ja tosiaan, voisin olla vastaamatta hänen puheluihinsa ja vaikka hakea lähestymiskieltoa. Mutta haluan keskustella lapsen asioista hänen isänsä kanssa, joten em. keinokaan ei tule kyseeseen.