olen toivonut lapseni kuolemaa

Olen siis ihan tosissani toivonut että kun aamulla herään, niin lapsi olisikin kuollut vaikka kätkytkuolemaan. Tai että lapsella olisi vaikka joku juttu mikä pitäisi eikata että joutuisi sairaalaan ja mä saisin hetken olla yksinäni. Siis ilman lasta.
Kyllä mä lastani rakastan, mutta välillä on vaan niin uupunut olo.

 

Sun täytyy sit hakea apua ja kertoa, että oot kelaillu tommosta.

 

|O

 

:hug:
Eikö oo ketään muuta teitä auttamassa?

 

Hae kuule apua. Perheiden kotipalvelu, mielenterveystoimisto, omalääkäri, neuvola... Ihan mikä paikka vaan, ota yhteyttä.

 

:hug:

Pirauta neuvolaan ja pyydä, vaikka sieltä apua uupumukseen?

 

hae apua ja äkkiä!
mutta silti :hug:

 

Aika tehdä uupumukselle jotain. Juttele neuvolassa. Univaje ja siitä seuraava uupumus on vakava asia johon taytyy löytyä ratkaisu. Jaksuja! :hug:

 

Ethän tee enempää lapsia.

Koita selvitä tästä yhdestä. Puhu avoimesti, se että pitää sisällään aiheuttaa vaan enemmän patoutumaa.

 

Onhan meillä apuja, molempien perheet. Mutta jotenkaan silti en halua antaa lasta heille hoitoon, vaikka tekis hyvää. Mutta kun sitten musta tuntuu että jos lapsi on seillä vuorokauden niin se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja en mä haluais hullun leimaa. *tyhmää, myönnän*

 

hullu olet. hae apua enne kuin on myöhäistä.

 

Jos olet tosissasi tuota mieltä, hae apua. Etkö saa lasta minnekään hoitoon välillä? Kuinka pienestä kyse?

 

Tuo kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta...Ota yhteys neuvolaan ja sitä kautta saat muuta apua. Esim keskusteluapua ja perhetyöntekijöiden apua. Lääkityskin on joskus tarpeen. Älä epäile pyytää apua. sitä sinä nyt tarvitset.

 

Tuli hetkellisesti mieleen Anna-Leena Härkösen kirja Heikosti positiivinen. Vaivaisko sua synnytysmasennus? Tai masennus noin muuten vaan. Älä häpeä,vaan hae apua!

 

Onhan meillä apuja, molempien perheet. Mutta jotenkaan silti en halua antaa lasta heille hoitoon, vaikka tekis hyvää. Mutta kun sitten musta tuntuu että jos lapsi on seillä vuorokauden niin se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja en mä haluais hullun leimaa. *tyhmää, myönnän*

Ota hyvä ihminen apua vastaan. Jo lapsesi takia. Eka kerta saattaa tuntua oudolta, mutta kyllä siitä silti nauttii, kun on rauhallista ja aikaa itselleen.

 

Ei mua tätä ennen oo masennus vaivannut enkä koe itseäni nytköään masentuneeksi. Mä en vaan jaksa aina leikittää ja olla läsnä. Mitään en itselleni saa ostaa tms. Joo ehkä tyhmää, mutta kun musta tuntuu ettei mua enää ole, olen vaan äiti ja siinä se.

 

Ei mua tätä ennen oo masennus vaivannut enkä koe itseäni nytköään masentuneeksi. Mä en vaan jaksa aina leikittää ja olla läsnä. Mitään en itselleni saa ostaa tms. Joo ehkä tyhmää, mutta kun musta tuntuu ettei mua enää ole, olen vaan äiti ja siinä se.

Kyllä äitiys on monesta omasta asiasta luopumista ja vaatii sopeutumista ja uhrautumista. Tuon asian kanssa kasvaa.

Masennusta harvoin itse tunnistaa, saati myöntää itselleen. Kaikkihan pitäisi olla niin hyvin, kun on oma pikkuinen saatu. Ympäristön paine on kova.

 

kuinka vanha on lapsi ja kuinka vanha sinä olet?

 

Olen siis ihan tosissani toivonut että kun aamulla herään, niin lapsi olisikin kuollut vaikka kätkytkuolemaan. Tai että lapsella olisi vaikka joku juttu mikä pitäisi eikata että joutuisi sairaalaan ja mä saisin hetken olla yksinäni. Siis ilman lasta.
Kyllä mä lastani rakastan, mutta välillä on vaan niin uupunut olo.

melkein mietin että haluanko edes avata tätä mutta avasin kuitenkin.. hae apua olet sairas ihminen! ei tollanen voi lastaan rakastaa.

jos latas rakastat haet itsellesi apua!!

tämä teki minut todella surulliseksi ei olisi pitänyt tulla ede koko kaksplus palstalle ja nähdä tätä koko aloitusta

 

Kyllä mä sitä rakastan, ei se oo siitä kiinni. mutta tais olla väärä aika tehdä lapsia. Itse olen vajaa 30 ja lapsi vajaan vuoden.
meillä kun oli niin ihana elämä jo ennen lasta,enkä mä nyt sano että se ois nyt jotenkin huonompaa, mutta kun jotenkaan en jaksa, ei kiinnosta.

 

sinuna ottaisin yhteyttä ja nopeasti johonkin lääkäriin!

 

:hug:
Eikö oo ketään muuta teitä auttamassa?

niin justiin näille kyllä haleja jaellan jotka toivovat lapsensa kuolemaa sitte jos joku on väsynyt haluaa viedä lapsen vaikka kahdeksi päiväksi viikossa hoitoon hyökätään kimppuun kun mitkäki hyeenat!!!

siis oikeasti jotku täällä palstalla on ihan sairaita... huh.

ja valonkantaja en sua nyt tarkoita välttis tällä kaikella!!

 

:hug: voimia sinulle, kyllä se jonakin päivänä helpottaa usko pois.. ota apua vastaan jos sellaista on tarjolla, jos et jaksa olla kotiäiti niin sitten hakemaan lapselle hoitopaikkaa ja meet töihin vaikka puolipäiväseksi...niin saat jotai muuta elämääsi kuin vain ja ainoastaan lapsen maailman

 

:hug: voimia sinulle, kyllä se jonakin päivänä helpottaa usko pois.. ota apua vastaan jos sellaista on tarjolla, jos et jaksa olla kotiäiti niin sitten hakemaan lapselle hoitopaikkaa ja meet töihin vaikka puolipäiväseksi...niin saat jotai muuta elämääsi kuin vain ja ainoastaan lapsen maailman

Kiitos tästä. =)

 

Kyllä mä sitä rakastan, ei se oo siitä kiinni. mutta tais olla väärä aika tehdä lapsia. Itse olen vajaa 30 ja lapsi vajaan vuoden.
meillä kun oli niin ihana elämä jo ennen lasta,enkä mä nyt sano että se ois nyt jotenkin huonompaa, mutta kun jotenkaan en jaksa, ei kiinnosta.

et varmasti rakasta jos toivot hänen kuolevan ekä hae itsellesi apua!!tuollaset toiveet eivät ole normaalia.