[QUOTE="Aloittaja";28684660]Mutta miehessä on paljon hyvää. Hän on ahkera, hyvä isä, tekee kotitöitä eikä kuvittele että ne olisi mitenkään naistenhommia. On hellä. Rakastaa meitä. tiedän sen ihan varmasti. Hän rakastaa minua varmasti enemmän kuin minä häntä.
Minun on vain täysin mahdoton ymmärtää että vika olisi jossain muualla kuin minussa. Minusta tuntuu ihan siltä että olen itse aiheuttanut itselleni nämä tunteet ja meidän parisuhteeseen tämän tilanteen. Tuntuu että olen pilannut kaiken. Olenko liian herkkä? Jos olisin vähän vahvempi nainen niin olisinko kestänyt painostuksen paremmin enkä alkanut inhota kosketusta? Olisinko ehkä pitänyt paremmin puoliani jos olisin vahvempi?[/QUOTE]
Varmasti miehessä on hyviä puolia, tuskin olisit häneen ilman niitä sitoutunut. Mutta rakastava ihminen ei mangu seksiä ainakaan painostukseen asti, jos ymmärtää mitä se pitemmän päälle suhteelle tekee. Mutta miksi ymmärtäisi, kun sinäkään et ymmärrä. Siksipä se ammattiapu olisi tarpeen, jotta alkaisitte ymmärtää ettei noin kannata elää, koska hinta käy joka päivä vaikeammaksi maksaa.
Olet toki oikeassa siinäkin, että itse olet aiheuttanut inhon tunteet: olet alistanut itsesi kohteluun, joka automaattisesti herättää sen inhon. Jos olisit totellut tunteitasi alun perin, olisit laittanut miehen käytökselle rajat ja suhteellanne menisi paljon paremmin.
Jos olisit sillä tapaa kovettautunut nainen jonka teräskuoren läpi ei pääse maallinen kärsimys, et kykenisi niihin herkkyyttä vaativiin asioihin, joita naisilta edellytetään, jotta perhesuhteet pysyisivät kasassa ja ihmiset hyvinvoivina.
Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä alkaa etsiä hyvinvointia, eikä sitä edes tarvitse etsiä puolison kanssa eri suunnista ainakaan alkuun.