alreda
Olen sateenkariperheen lapsi. En sano elinkö kahden äidin vai isän kanssa, sillä yritän pysyä parhaani mukaan anonyymina.
Mulla oli jotenkin todella vaikea lapsuus alusta alkaen. Aikuiset joiden kanssa kasvoin, olivat raittiita, työssäkäyviä ja viettivät aikaa kanssani. Periaatteessahan siis kasvoin ihan hyvässä perheessä. Musta on ihan pienestä asti tuntunut, ettei mulla ole vanhempia. Niin kauan kuin muistan, asetelma tuntui hyvin luonnottomalta. Vaikka mulla olikin niin, että toinen oli äiti/isä ja toinen nyt oli sirkka/pentti. Teininä aloin kutsumaan biologista vanhempaakin etunimellä. Vaikka koti oli turvallinen, mun olo oli turvaton.
Asiasta koulukiusattiin mua. En edes koskaan pysty sanoin kuvailemaan sitä kiusaamisen määrää ja rajuutta jota koin koko peruskouluni ajan.
Lukiossa muutin pois kotoa ja katkaisin väliaikaisesti välit kotiini. Musta tuntui että "vanhempani" olivat pilanneet mun elämäni täysin.
En edelleenkään ole kovin paljon tekemisissä näiden aikuisten kanssa, joiden kanssa kasvoin.
Olen kärsinyt pitkiä masennusjaksoja. Eikä mun elämä ole vieläkään kovin raiteillaan.
Ihan yhtä kauheita kokemuksia olen kuullut kaikilta sateenkaariperheen kasvateilta.
Ongelmani: Olen 22-vuotias, eli nuori vielä. Sain esikoiseni vuosi sitten. Mä pelkään kauheasti pilaavani oman lapseni elämän. Vaikka olemmekin ihan normaali ydinperhe. JOkainen äiti varmaan pelkää vähän, mutta mulla se pelko on ihan 24/7.
Mua oksettaa ihan hirveästi ajatus sateenkaariperheestä. Toisaalta haluaisin kasvattaa lapseni suvaitsevaisemmaksi. jos hän joskus kohtaa sateenkariperheen kasvatin, e ttei oma lapseni kiusaisi.
Kohtalotovereita kaipaisin, tai jotain apua..
Mulla oli jotenkin todella vaikea lapsuus alusta alkaen. Aikuiset joiden kanssa kasvoin, olivat raittiita, työssäkäyviä ja viettivät aikaa kanssani. Periaatteessahan siis kasvoin ihan hyvässä perheessä. Musta on ihan pienestä asti tuntunut, ettei mulla ole vanhempia. Niin kauan kuin muistan, asetelma tuntui hyvin luonnottomalta. Vaikka mulla olikin niin, että toinen oli äiti/isä ja toinen nyt oli sirkka/pentti. Teininä aloin kutsumaan biologista vanhempaakin etunimellä. Vaikka koti oli turvallinen, mun olo oli turvaton.
Asiasta koulukiusattiin mua. En edes koskaan pysty sanoin kuvailemaan sitä kiusaamisen määrää ja rajuutta jota koin koko peruskouluni ajan.
Lukiossa muutin pois kotoa ja katkaisin väliaikaisesti välit kotiini. Musta tuntui että "vanhempani" olivat pilanneet mun elämäni täysin.
En edelleenkään ole kovin paljon tekemisissä näiden aikuisten kanssa, joiden kanssa kasvoin.
Olen kärsinyt pitkiä masennusjaksoja. Eikä mun elämä ole vieläkään kovin raiteillaan.
Ihan yhtä kauheita kokemuksia olen kuullut kaikilta sateenkaariperheen kasvateilta.
Ongelmani: Olen 22-vuotias, eli nuori vielä. Sain esikoiseni vuosi sitten. Mä pelkään kauheasti pilaavani oman lapseni elämän. Vaikka olemmekin ihan normaali ydinperhe. JOkainen äiti varmaan pelkää vähän, mutta mulla se pelko on ihan 24/7.
Mua oksettaa ihan hirveästi ajatus sateenkaariperheestä. Toisaalta haluaisin kasvattaa lapseni suvaitsevaisemmaksi. jos hän joskus kohtaa sateenkariperheen kasvatin, e ttei oma lapseni kiusaisi.
Kohtalotovereita kaipaisin, tai jotain apua..