Olen sateenkaariperheen lapsi

  • Viestiketjun aloittaja alreda
  • Ensimmäinen viesti
alreda
Olen sateenkariperheen lapsi. En sano elinkö kahden äidin vai isän kanssa, sillä yritän pysyä parhaani mukaan anonyymina.

Mulla oli jotenkin todella vaikea lapsuus alusta alkaen. Aikuiset joiden kanssa kasvoin, olivat raittiita, työssäkäyviä ja viettivät aikaa kanssani. Periaatteessahan siis kasvoin ihan hyvässä perheessä. Musta on ihan pienestä asti tuntunut, ettei mulla ole vanhempia. Niin kauan kuin muistan, asetelma tuntui hyvin luonnottomalta. Vaikka mulla olikin niin, että toinen oli äiti/isä ja toinen nyt oli sirkka/pentti. Teininä aloin kutsumaan biologista vanhempaakin etunimellä. Vaikka koti oli turvallinen, mun olo oli turvaton.
Asiasta koulukiusattiin mua. En edes koskaan pysty sanoin kuvailemaan sitä kiusaamisen määrää ja rajuutta jota koin koko peruskouluni ajan.
Lukiossa muutin pois kotoa ja katkaisin väliaikaisesti välit kotiini. Musta tuntui että "vanhempani" olivat pilanneet mun elämäni täysin.
En edelleenkään ole kovin paljon tekemisissä näiden aikuisten kanssa, joiden kanssa kasvoin.
Olen kärsinyt pitkiä masennusjaksoja. Eikä mun elämä ole vieläkään kovin raiteillaan.
Ihan yhtä kauheita kokemuksia olen kuullut kaikilta sateenkaariperheen kasvateilta.

Ongelmani: Olen 22-vuotias, eli nuori vielä. Sain esikoiseni vuosi sitten. Mä pelkään kauheasti pilaavani oman lapseni elämän. Vaikka olemmekin ihan normaali ydinperhe. JOkainen äiti varmaan pelkää vähän, mutta mulla se pelko on ihan 24/7.

Mua oksettaa ihan hirveästi ajatus sateenkaariperheestä. Toisaalta haluaisin kasvattaa lapseni suvaitsevaisemmaksi. jos hän joskus kohtaa sateenkariperheen kasvatin, e ttei oma lapseni kiusaisi.

Kohtalotovereita kaipaisin, tai jotain apua..
 
"hmm"
Homot ja lesbot ovat sairaita. Eihän sulle ole voinutkaan olla normaali lapsuus. Toisaalta, vaikka olisiti kasvanut ns. heteroperheessä, sun äidillä/isällä olisi voinut olla joku muu sairaus, vaikka skitsofrenia. Yritä siis ajatella, ettei kukaan sairaudelleen mitään voi.
Mulla on paljon homokavereita ja heissä on paljon hyvääkin. He ovat mulle ennenkaikkea ihmisiä. Se, että heillä on sairaus ei täytä koko ihmistä. Heillä on myös tunteet, huumorintaju, harrastuksia jne.
Sun kannattaisi käydä juttelemassa myös ammattiauttajalle.
 
alreda
No minä ainakin olen tosissani. Jotenkin kuvittelin tältä palstalta löytyvän aikuisia ihmisiä, joiden kanssa voi asiasta keskustella. Mun ongelmia ei helpota YHTÄÄN se, ettei kukaan koskaan jaksa kiinnostua mun ongelmastani.

Olen käynyt terapeutuilla kyllä vuosia. Enään käyn vain harvoin. Viimeksi ennen juhannusta.
 
No tuota
Kyllä mä ainakin uskon sua. Mä en ymmärrä sitä ajattelumaailmaa, miksei homoseksuaaleissa voisi tosiaan olla ihan samanlaisia ihmisiä kuin muissakin? Eli sateenkaariperhe voi olla huono ymrpäsitö kasvaa ihan niinkuin heteroperhekin ja taas toisinpäin. On pilvin pimein lapsia, joilla on ollut huono lapsuus ja tulevat ns. normaaliperheestä, miksei näin voisi olla monilla sateenkaariperheen lapsillakin.
Sä olet varmasti hyvä äiti lapsellesi. Et todellakaan pilaa lapsesi elämää, jos rakastat ja kunnioitat lastasi! Zemppiä<3
 
"Iivari"
Pelkääköhän kirjoituksen aloittaja itsessään tulevaa mahdollista homoseksuaalisuutta? En usko minäkään tuohon että vanhempien kanssa vietetty aika olisi ollut huonoa ja turvaronta. Monet heterovanhemmat eivät välttämättä edes vietä aikaa lastensa kanssa!
 
bubbelibuu
Tuli vaan mieleen, että jos sateenkaariperheessä kasvaneelta lapselta tuntuu näin niin miten yksinhuoltajaperheissä kasvaneilta tuntuu jos isää ei koskaan ole ollut kuvioissa mukana. Eikö silloinkin tunnu sitten yhtä luonnottomalta??

Ja et halua olla tekemisissä "näiden ihmisten kanssa joiden kanssa kasvoit" vaikka ymmärtääkseni kohtelivat sinua kaikin puolin hyvin...

Jäi vain sellainen tunne että onkohan tämä nyt joku antihomoihmisen kirjoittama...
 

Yhteistyössä