"vieras"
Olen huomannut, että viehätys on tavoittelemisessa, ei päämäärässä. Mulla on nyt kaikki se, mistä olen koskaan haaveillut ja nyt tuntuu lähinnä tylsältä, kun ei ole mitään tavoiteltavaa.
Maraton juostu alle 4 tunnin, sen parempaa aikaa en halua tavoitellakaan. Lukeminen tyssää aina alkuunsa, kun nukahdan illalla kesken kirjan. Voisin ehkä jatkaa nuorena lopettamaani pianonsoittoharrastusta!Aina on jotain projekteja. Jos sulla on jo sellanen "taloudellisesti välttämätön" hankittuna, niin ala vaikka rakentamaan kasvihuonetta kasveineen tai nukkekotia, lukemaan kaikki klassikkoteokset, remontoimaan asuntoa, treenaamaan maratoonille tai kasvattamaan lihaksia, opettele leipomaan täydellisiä kakkuja, tekemään saippuaa, valamaan kynttilöitä tai savea, kirjoita kirjaa... projekteja on loputtomiin.
No esimerkiksi se! Kukaan ei ole niin täydellinen, etteikö keksisi jotain uutta tavoiteltavaa.Maraton juostu alle 4 tunnin, sen parempaa aikaa en halua tavoitellakaan. Lukeminen tyssää aina alkuunsa, kun nukahdan illalla kesken kirjan. Voisin ehkä jatkaa nuorena lopettamaani pianonsoittoharrastusta!
Aika monet huomaavat tämän jossakin vaiheessa elämäänsä. Se voi laukaista ikäkausikriisin, jossa omia arvoja etsitään vimamaisesti ja elämää laitetaan uuteen järjestykseen.En todellakaan toivonut mitään kyselyitä, olen vain vähän hämilläni, kun olin aina kuvitellut, että kun saavutan nuo edellä mainitut asiat, olen elämääni täysin tyytyväinen.
Mieti mistä nuo tavoitteet on sun ajatusmaailmaan tulleet. Vanhemmilta, mediasta, kaveripiiristä? Jos toteutat jonkun muun unelmaa niin et tule onnelliseksi.Onpa mielenkiintoisia olettamuksia sinulla. En ole väitellyt, enkä aiokaan. Olen maisteri, mutta niin taitaa olla kohta suurin osa nuorista naisista.
Ei ole omakotitaloa, on omistusasunto Espoossa, ja siihen olen tyytyväinen. Lapsia on ja ihana mies. Hyvä työ, hyvät tulot.
En todellakaan toivonut mitään kyselyitä, olen vain vähän hämilläni, kun olin aina kuvitellut, että kun saavutan nuo edellä mainitut asiat, olen elämääni täysin tyytyväinen. Mutta eipä se näemmä ihan niin mene.
Tarviiko aina saavuttaa jotain? Ei elämä ole suoritus.Maraton juostu alle 4 tunnin, sen parempaa aikaa en halua tavoitellakaan. Lukeminen tyssää aina alkuunsa, kun nukahdan illalla kesken kirjan. Voisin ehkä jatkaa nuorena lopettamaani pianonsoittoharrastusta!