T
"timantti"
Vieras
Olen luonteeltani sosiaalinen, iloinen, puhelias, minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa tavataan melko usein.
Nyt olen ruennut tosissaan miettimään, että miksi otan kamalat paineet siitä, kun joku on tulossa meille, meidän kotiin!? Meillä on lähes aina siistiä, olen sisustanut huolellisesti, eli en mitenkään häpeä kotiani, päinvastoin. Tykkään todella paljon ystävieni tapaamisesta, siitäkään ei ole kyse. Tykkään myös emännöinnistä, laitan usein jotain herkkua tarjottavaksi.
Jos joku ystäväni soittaa, että voiko tulla käymään sinä samaisena päivänä, niin yritän äkkiä keksiä jonkun tekosyyn miksi ei voi tulla. EN TODELLAKAAN TIEDÄ MIKSI SEN TEEN?? Jos ehdottaa vierailua jollekin toiselle päivälle (useamman päivän päähän) niin yleensä suostun ja olen iloinen. Kun se päivä alkaa olla käsillä, alan katua. Mietin voisinko sopia vielä, että tavattaisiinkin kaupungilla. Edellisenä iltana järjestelen paikkoja ja olen "hermona".
Vieraita meillä käy useamman kerran viikossa, joten painin jatkuvaan noiden tuntemusten kanssa. Aamukin on pilalla jos tiedän, että joku on tulossa. Jos itse olen menossa jonkun ystävän luo lapsien kanssa, niin valmistaudun innokkaana ja on mukavaa.
Kun vieraat sitten saapuvat ja olevat, niin onkin mukavaa. Olen monesti ehdottanutkin, että isokin perhe jää yöksi ja ehdotan sitä ihan vilpittömästi! Kun vieraat lähtevät, mietin joka kerta, että miksi hermoilin taas kerran etukäteen, olipa mukavaa. Eli kyse on vaan siitä alkukankeudesta!
Tuli vähän liian pitkä tarina, mutta vaikea selittää lyhyesti. Miten ihmeessä saan muutettua asiaa niin että tämä asia ei aina vaivaisi, kun joku on tulossa? Tunnistaako kukaan itseään, vai olenko ihan outo??
Nyt olen ruennut tosissaan miettimään, että miksi otan kamalat paineet siitä, kun joku on tulossa meille, meidän kotiin!? Meillä on lähes aina siistiä, olen sisustanut huolellisesti, eli en mitenkään häpeä kotiani, päinvastoin. Tykkään todella paljon ystävieni tapaamisesta, siitäkään ei ole kyse. Tykkään myös emännöinnistä, laitan usein jotain herkkua tarjottavaksi.
Jos joku ystäväni soittaa, että voiko tulla käymään sinä samaisena päivänä, niin yritän äkkiä keksiä jonkun tekosyyn miksi ei voi tulla. EN TODELLAKAAN TIEDÄ MIKSI SEN TEEN?? Jos ehdottaa vierailua jollekin toiselle päivälle (useamman päivän päähän) niin yleensä suostun ja olen iloinen. Kun se päivä alkaa olla käsillä, alan katua. Mietin voisinko sopia vielä, että tavattaisiinkin kaupungilla. Edellisenä iltana järjestelen paikkoja ja olen "hermona".
Vieraita meillä käy useamman kerran viikossa, joten painin jatkuvaan noiden tuntemusten kanssa. Aamukin on pilalla jos tiedän, että joku on tulossa. Jos itse olen menossa jonkun ystävän luo lapsien kanssa, niin valmistaudun innokkaana ja on mukavaa.
Kun vieraat sitten saapuvat ja olevat, niin onkin mukavaa. Olen monesti ehdottanutkin, että isokin perhe jää yöksi ja ehdotan sitä ihan vilpittömästi! Kun vieraat lähtevät, mietin joka kerta, että miksi hermoilin taas kerran etukäteen, olipa mukavaa. Eli kyse on vaan siitä alkukankeudesta!
Tuli vähän liian pitkä tarina, mutta vaikea selittää lyhyesti. Miten ihmeessä saan muutettua asiaa niin että tämä asia ei aina vaivaisi, kun joku on tulossa? Tunnistaako kukaan itseään, vai olenko ihan outo??