Olen pettynyt

[siskokulta]

Siskollani on oikeastaan yksi kaveri joka muutti paikkakunnalta pois. Vietimme siskon kanssa paljon aikaa yhdessä, hän kävi meillä ja minä olin se jota hän aina pyysi jos johonkin oli meno tai lenkille ym. Olimme siis "bestikset". Sitten tämä siskon kaveri muutti takaisin kotikaupunkiimme ja minä jäin todella kakkoseksi. Hän ikäänkuin hylkäsi minut ja teki nyt tuon kaiken kaverinsa kanssa, siis sen mitä ennen teki minun kanssani lenkkeilyt ja kyläilyt ym. Tuntuu ole aika petetyltä. Voiko siskokaan toimia noin ja luottaa siihen, että koska ollaan sukua niin on hyväksyttävää käyttäytymistä. Enkä ole mustasukkainen hänen kaveristaan mutta tuntuu "hyväksikäytetyltä". Ja tiedän kun tuo kaveri muuttaa uudestaan niin sitten taas siskon seura kelpaa

 

[masentunut]

voi ei tuollaista tuo bestiselämä on. Siis että käytät kaiken energiasi ja aikasi yhteen ihmiseen, ja olet yksinäinen, kun tämä hylkää sinut. Kirjoitin samasta asiasta tuossa Olen surkea kaveri ketjussa. Oon ihan masentuntu näitten ystäväasioiden takia.

 

[vieras]

Voin vain kuvitella tunteen.

Itsekin olen haaveillut läheisemmästä suhteesta siskon kanssa, mutta hän ei sellaista tunnu kaipaavan. Meillä on se, että ollaan vähän eri elämäntilanteissa, ikäerosta johtuen.

 

[Keittiönoita]

Mulla on ollut nk bestis viimeksi joskus yli 30 vuotta sitten. Elämä on yleensä sellaista, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja siten muuttuu ihmissuhteetkin. Olisi hyvä, jos ystäviä ja kavereita olisi useampia. Silloin ei tapahtuisi mitään "katastrofia", vaikka yksi heistä kuolisi, muuttaisi toiselle paikkakunnalle tai siirtyisi muiden ystäviensä seuraan.

 

[vieras]

Mulla on ollut nk bestis viimeksi joskus yli 30 vuotta sitten. Elämä on yleensä sellaista, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja siten muuttuu ihmissuhteetkin. Olisi hyvä, jos ystäviä ja kavereita olisi useampia. Silloin ei tapahtuisi mitään "katastrofia", vaikka yksi heistä kuolisi, muuttaisi toiselle paikkakunnalle tai siirtyisi muiden ystäviensä seuraan.

Tämä varmasti lohduttaa ap:tä.

 

[Keittiönoita]

Tämä varmasti lohduttaa ap:tä.

Toivottavasti kuitenkin lohduttaa. Ei aikuisena enää voi olettaa, että ne "bestikset" säilyisi samalla tavalla kuin teininä. Ei edes vaikka kyseessä olisi oma sisko. Kurjaahan se on aina, jos ja kun ystävyyssuhde hiipuu. Mutta kun ei aikuisia ihmisiä voi millään tavoin "omia", on pakko hyväksyä se tosiasia, että ihmissuhteita tulee ja menee. Eikä se tarkoita sitä, että olisi jotenkin huono ihminen tai huono kaveri. Niin vaan on, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat.

 

[Huspati Huta]

Mutta kun ei aikuisia ihmisiä voi millään tavoin "omia", on pakko hyväksyä se tosiasia, että ihmissuhteita tulee ja menee. Eikä se tarkoita sitä, että olisi jotenkin huono ihminen tai huono kaveri. Niin vaan on, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat.

Minulle tuo on ollut oikein vapauttava asia ymmärtää. Mutta ymmärrän myös ap:n mielipahan, hyvin inhimillistä tuntea jääneensä syrjään.