Olen paha ihminen kun en hoida miehen siskon vauvaa!

[alkuper.]

Ymmärrän. Käsitin ajatuksesi ihan väärin alussa.

Moisessa tilanteessa olisin ehkä minäkin kieltäytynyt - tosin kukaan minut tunteva ei taitaisi uskoa jos antaisin ymmärtää, etten olisi valmis ja halukas hoitamaan vauvaa tai isompaa lasta, jotta vanhempansa saisivat kahdenkeskistäkin aikaa.

Minulla siis ihan eri periaatteet kuin sinulla. Ja tämä EI ollut moite vaan toteamus.
Jokainen toimii sen mukaan minkä parhaaksi näkee.

Jos oikein karkeasti ajattelee, niin tässä on vastassa kälyn ja miehensä kahdenkeskinen aika ja minun ystävieni kanssa viettämä aika. Kumpi tärkeämpää? Minulle tietysti omat ystäväni. Olemme hyvin erilasia, sillä itse en koskaan voisi edes ajatella että kukaan muuttaisi suunnitelmiaan siksi, että saisin lapseni hoitoon. Ei edes vaikka minulla olisi tärkeitäkin menoja, ja on nyt ollutkin ja olen tarvinnut päivällä hoitoapua kun lasta ei voi ottaa mukaan hammaslääkäriin tai ultraan.

Mutta että ajattelisin että vaikka äitini jättäisi menemättä ystävänsä syntymäpäiville että minä ja mieheni päästäisiin syömään, niin ei, ei ja ei. En tuntisi oloani mukavaksi siellä syömässä kun miettisin, että olisi äidillänikin ollut menoja.

 

[Mummeliisa]

Minä en halua yrittää "kaapata" ketjua (eli esitän pahoitteluni ap:lle) , mutta en malta olla kirjoittamatta tähän semiprovokatiivista viestiä, jonka mukaan olen elänyt viimeiset vuosikymmenet:

Eli olen tietoisesti pyrkinyt ottamaan lapsenlapset, sekä sisarusten ja ystävien lapset ensimmäisen kerrran yöhoitoon juuri 1-2 kuukauden iässä (Alle kuukaudenkin ikäinen menisi, mutta siinä vaiheessa taidettaisiin useimmilla äidillä vaatia vähintään rautakankea äidin ja lapsen erottamiseksi edes hetkeksi) ja sen jälkeen säännöllisin välein - myös pikkulapsivaiheessa.

Puhutaan paljon symbioosin kehittymisestä äidin ja lapsen välille, mutta sen kanssa on käsittääkseni vähän sama kuin vaippakasvatuksen. Meillä länsimaissa oikeasti uskotaan, että vauva tarvitsee vaippaa noin 2vuotiaaksi, koska aikoinaan muuan vaippatehtaan palkkaama lastenpsykologi ilmoitti, että ennen sitä lapsi ei voi hallita rakkoaan.
(Ja koska täällä on niin kylmä, että vilustuu jos pissii kintuilleen)
Läheskään kaikkialla maailmassa vaippoja ei kuitenkaan käytetä vaan lapset oppivat tekemään tarpeensa tiettyihin aikoihin ja paikkoihin muutaman viikon ikäisestä alkaen.

Samalla lailla länsimaissa puhutaan paljon äidin ja lapsen välisestä kiintymyssuhteesta, jonka hajoaa ja lapsen mieli sairastuu, mikäli ei olla 24/7 yhteydessä vuosikausia lapsen syntymän jälkeen. Muualla maailmassa lasta hoitavat alusta asti äidin ohella sisarukset, isovanhemmat, tädit, enot, sedä ja muut heimon/lauman jäsenet ja kiintymyssuhteen rikkoutumisen aiheuttamia mielenterveyden ongelmia ei esiinny läheskään samassa mittakaavassa kuin täällä - jos ollenkaan.

Vauvoja ja lapsia pitää ehdottomasti hoitaa hyvin, rakkaudellisesti ja vastuullisesti. Yksi tämän rakkaudellisuuden ja vastuullisuuden ilmaus on mielestäni vanhempien parisuhteeseen ja heidän omaan mielenterveyteensä ja jaksamiseensa satsaaminen.
Kun joku kiirehtii kertomaan että "hoiti parisuhteensa jo aiemmin eikä enää tarvitse mitään kodin ja perheen ulkopuolisia impulsseja voidakseen hyvin" jään aina mielessäni miettimään, että mitä muuta nämä ihmiset riistävät lapsiltaan. Esim. terveellistä ravintoa annetaan jonkin aikaa ja sitten se on loppuelämän ajan hoidettu?

 

[Mummeliisa]

Jos oikein karkeasti ajattelee, niin tässä on vastassa kälyn ja miehensä kahdenkeskinen aika ja minun ystävieni kanssa viettämä aika. Kumpi tärkeämpää? Minulle tietysti omat ystäväni. Olemme hyvin erilasia, sillä itse en koskaan voisi edes ajatella että kukaan muuttaisi suunnitelmiaan siksi, että saisin lapseni hoitoon. Ei edes vaikka minulla olisi tärkeitäkin menoja, ja on nyt ollutkin ja olen tarvinnut päivällä hoitoapua kun lasta ei voi ottaa mukaan hammaslääkäriin tai ultraan.

Mutta että ajattelisin että vaikka äitini jättäisi menemättä ystävänsä syntymäpäiville että minä ja mieheni päästäisiin syömään, niin ei, ei ja ei. En tuntisi oloani mukavaksi siellä syömässä kun miettisin, että olisi äidillänikin ollut menoja.

Juuh. Ymmärrän tarkoituksesi, enkä paheksu ollenkaan.
Tuossa on kysymys aivan eri asiasta, kuin mitä aluksi luulin.

 

["Miranda83"]

v-lopussa on kaks päivää.. mikset ehdota heille että katsoisit seuraavana päivänä heidän vauvaansa sen hetken.. ai niin,koska on liian pieni? ymmärrän periaatteet ettei hoideta esim alle 1v. yötä, mutta en ymmärrä miksei täti voisi 2kk vauvan kanssa olla paria tuntia, ja koska vanhemmilla on fiksua kahdenkeskistä puuhaa (ei ryyppäystä tms).. ja nimenomaan heillä on sellaiset suunnitelmat mihin ei vauvaa voi ottaa edes mukaan!

 

[Littledeath]

En minäkään ehkä haluaisi muuttaa suunnitelmiani jos olisin jo kerennyt sopia muuta ko. ajankohdalle. Mutta muuten en kyllä näkisi mitään estettä.
Itselleni syntyy vauva muutaman kuukauden päästä ja yksinhuoltaja olen alusta asti, joten kiitollinen olisin pienestäkin avusta. Mutta mulla tietysti eri asia kuin ap:n miehen siskolla.

 

["sinni"]

Ottaisin hoitoon mielelläni,jos asiasta olisi sovittu ajoissa.
Hoidimme miehen siskon vauvaa ,kun vauvalla oli ikää 1vko,kun vanhemmat lähtivät laivalle.

 

["Miranda83"]

[QUOTE="sinni";22826964]Ottaisin hoitoon mielelläni,jos asiasta olisi sovittu ajoissa.
Hoidimme miehen siskon vauvaa ,kun vauvalla oli ikää 1vko,kun vanhemmat lähtivät laivalle.[/QUOTE]

no toi nyt menis iteltä taas ohi ja lujaa! huh huh! en ikinä laittais omaa viikon ikästä hoitoon et pääisisin laivalle! siellähän menee melkein 2 päivääkin! mikä ihmeen kiire laittaa vain viikon ikäinen vauva että pääsee laivalle? ei ymmalla aina ihmisiä! tunnin oisin voinut hoitaakin viikon ikästä jos vanhemmalla olis joku tosi tärkee meno..