Olen p.a.s.k.a!!!!

Eestlanna Savanna

Aktiivinen jäsen
01.11.2007
38 773
0
36
Koska en surre että isä kuoli ja isoisä,tänään isoisällä oli hautajaiset,mä en voi vieläkään ymmärrä että tämä on tapahtunut,en tiedä miks en surre ja miks yritän paeta suurusta,EN TIEDÄ,enkä ymmärrä miks en ymmärrä että näin on tapahtunut,tuntu nyt että olen ehkä vaan paskiainen :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBell:
Alkuperäinen kirjoittaja Vepasto:
kyllä se suru sieltä tulee, aikanaan. :hug:

Mitä mua vaiva sitten,miks mä yritän olla ajatelematta?Miks mä teen niin.Miks en jotenkin osaa surra

Ehkä sulla tällä hetkellä on liikaa jotain muuta käsiteltävää. Ehkä se on jokin sisäinen suojelumekanismi ettei tulee liikaa ahdistusta kerralla.

Älä nyt sitä ainakaan sure, ettet sure.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pistoja Syrämmes:
Totta. Et saa taivaspaikkaa. Hyi.

:whistle:
Mä en tarkoitanut että ei se mua koskee että isä kuoli,mä en vaan osaa suurra,en voi ,en tiedä minkä takia itsekin,heti yritän ajattella jotain muuta ,kun tulee isä mieleen,en osaa itkeä myös,voiko se johtua lääkeistä? :'(

 
kauemmin aikaa, että mieli sopeutuu menetykseen ja siten surutyö voi viivästyä pitkäänkin.

Mä huomasin, että mun oli vaikee käsittää läheiseni kuolemaa/surra, kun en ollut hautajaisissa. Vielä neljänkin vuoden jälkeen tuntuu, etten ole kunnolla itkenyt!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBell:
Alkuperäinen kirjoittaja Pistoja Syrämmes:
Totta. Et saa taivaspaikkaa. Hyi.

:whistle:
Mä en tarkoitanut että ei se mua koskee että isä kuoli,mä en vaan osaa suurra,en voi ,en tiedä minkä takia itsekin,heti yritän ajattella jotain muuta ,kun tulee isä mieleen,en osaa itkeä myös,voiko se johtua lääkeistä? :'(

Mä olinki sarkastinen. Ei kaikki vain osaa surra tai näyttää surua. Nekäsitellään vaan oman pään sisällä ja piste.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joillakin vain menee:
kauemmin aikaa, että mieli sopeutuu menetykseen ja siten surutyö voi viivästyä pitkäänkin.

Mä huomasin, että mun oli vaikee käsittää läheiseni kuolemaa/surra, kun en ollut hautajaisissa. Vielä neljänkin vuoden jälkeen tuntuu, etten ole kunnolla itkenyt!!
Minulla oli kova pelko ja ahdistus kun sai tietä että hän ei elää enää kauan ,mutta nyt ihan erilainen tunne,niin kuin hän on elossa,en tiedä aika omituista ,mutt en surre ja tuntu nyt sekin pahalta :ashamed:
 
Et sie mitenkään paska ole :hug: Niinkun muutkin jo on sanonu niin joskus suru tulee vasta myöhemmin, kun sitä pystyy käsittelemään. Joskus menee pitkäkin aika, että itku tulee ja "tajuaa" menetyksen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBell:
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Et sie mitenkään paska ole :hug: Niinkun muutkin jo on sanonu niin joskus suru tulee vasta myöhemmin, kun sitä pystyy käsittelemään. Joskus menee pitkäkin aika, että itku tulee ja "tajuaa" menetyksen.

voi,voi :( elämää on vaikea :hug:

Sun täytys ne elää nyt ne ilman lääkkeitä:S
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlottis74:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBell:
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Et sie mitenkään paska ole :hug: Niinkun muutkin jo on sanonu niin joskus suru tulee vasta myöhemmin, kun sitä pystyy käsittelemään. Joskus menee pitkäkin aika, että itku tulee ja "tajuaa" menetyksen.

voi,voi :( elämää on vaikea :hug:

Sun täytys ne elää nyt ne ilman lääkkeitä:S

Mikäs tyyppi sie olet sanomaan kuka tarvii mitäkin lääkitystä? :kieh: Eiköhän se ole lääkäri joka sellasesta asiasta päättää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlottis74:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBell:
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Et sie mitenkään paska ole :hug: Niinkun muutkin jo on sanonu niin joskus suru tulee vasta myöhemmin, kun sitä pystyy käsittelemään. Joskus menee pitkäkin aika, että itku tulee ja "tajuaa" menetyksen.

voi,voi :( elämää on vaikea :hug:

Sun täytys ne elää nyt ne ilman lääkkeitä:S

en tiedä,mutta syön jo ja pelkän jos lopetan,koska lääkärin mielestä minulla on ahdistuneisuushäiriö,panikkihäiriö,masennus ja pakkoajatukset,pitkien stressien jälkeen,ainakin sellainen diagnoosi mä sain tänään,mutta olin siitä mieltä itsekin.Mitä on pakkoajatuksia ,onko se sama jos jotain todella stressaava tapahtuisi sit sä et saa sen mun mielestä pois mitenkään,se on aina vaikka lievä,esim mä odotan lapsen magnetti kuvaus ja näy joskus jopa kauhu unia yöllä ja ajattelen siitä joka päivä,vaikka kuinka yritän paeta ajatuksista.Mun isäkin on aina mielessä,mutta en osaa surra ja en tajua että nän on tapahtunut.Huj,mä en osaa selittä :ashamed:
 
Jotenkin musta tuntuu että sä otat nämä asiat liian vakavasti ja vaikeasti. Jos et sure, sitten et sure. Itse en ole itkenyt koskaan hautajaisissa. Mitä sitä surua väkisin etsimään ja tonkimaan, jos sitä ei ole. Ja jos sitä on niin kyllä se aikanaan tulee. Kannattaa lopettaa se itsesäälissä rypeminen ja kääntää katse elämään.
 
sä ajattelit liikaa jo ennenkuin isäsi kuoli:S `Ja tressaat kaikesta muustakin. Esim äitisi sanoi et sun kuopus on liian laiha! missä kohtaa näyttää laihalta tos kaksplussan sivuilla tein tyttö? Sun pitää jo opetlla jo sitä että et kuuntele kaikkea mitä sulle sanotaan kun silmilläs itsekkin osaat katsoa. kuopukses on semmoinen pyöreä kun vauvat yleensä on!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marilyn Monroe:
Jotenkin musta tuntuu että sä otat nämä asiat liian vakavasti ja vaikeasti. Jos et sure, sitten et sure. Itse en ole itkenyt koskaan hautajaisissa. Mitä sitä surua väkisin etsimään ja tonkimaan, jos sitä ei ole. Ja jos sitä on niin kyllä se aikanaan tulee. Kannattaa lopettaa se itsesäälissä rypeminen ja kääntää katse elämään.

Mä en itseä sääli kovin paljon,musta vaan tuntu pahalta,etten osaa kuin kaikki muut,ehkä jos mä olisin ollut hautajaisessa sitten osaisin,en varma paljon tajua vieläkään ja en edes halua tajuta että minulla on vaan yks vanhempi jäljellä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBell:
Alkuperäinen kirjoittaja Marilyn Monroe:
Jotenkin musta tuntuu että sä otat nämä asiat liian vakavasti ja vaikeasti. Jos et sure, sitten et sure. Itse en ole itkenyt koskaan hautajaisissa. Mitä sitä surua väkisin etsimään ja tonkimaan, jos sitä ei ole. Ja jos sitä on niin kyllä se aikanaan tulee. Kannattaa lopettaa se itsesäälissä rypeminen ja kääntää katse elämään.

Mä en itseä sääli kovin paljon,musta vaan tuntu pahalta,etten osaa kuin kaikki muut,ehkä jos mä olisin ollut hautajaisessa sitten osaisin,en varma paljon tajua vieläkään ja en edes halua tajuta että minulla on vaan yks vanhempi jäljellä :(

kyllä sä yhdelläkin vanhemmalla pärjäät :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlottis74:
sä ajattelit liikaa jo ennenkuin isäsi kuoli:S `Ja tressaat kaikesta muustakin. Esim äitisi sanoi et sun kuopus on liian laiha! missä kohtaa näyttää laihalta tos kaksplussan sivuilla tein tyttö? Sun pitää jo opetlla jo sitä että et kuuntele kaikkea mitä sulle sanotaan kun silmilläs itsekkin osaat katsoa. kuopukses on semmoinen pyöreä kun vauvat yleensä on!

Stressi loppui heti kun sain tietä että kaikki on ok,itse en tiedä mistään mitään,ehkä sanoi väärin,,,,,eli en osaa itse päätä mikä asia on oikeasti oikea,ja kyllä se oli hän heti toisella sivulla myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Alkuperäinen kirjoittaja Charlottis74:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBell:
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Et sie mitenkään paska ole :hug: Niinkun muutkin jo on sanonu niin joskus suru tulee vasta myöhemmin, kun sitä pystyy käsittelemään. Joskus menee pitkäkin aika, että itku tulee ja "tajuaa" menetyksen.

voi,voi :( elämää on vaikea :hug:

Sun täytys ne elää nyt ne ilman lääkkeitä:S

Mikäs tyyppi sie olet sanomaan kuka tarvii mitäkin lääkitystä? :kieh: Eiköhän se ole lääkäri joka sellasesta asiasta päättää...

Ni en mä päätä mitään mut eiköhän se päätä jolle niitä lääkkeitä määrätään!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlottis74:
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Alkuperäinen kirjoittaja Charlottis74:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBell:
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Et sie mitenkään paska ole :hug: Niinkun muutkin jo on sanonu niin joskus suru tulee vasta myöhemmin, kun sitä pystyy käsittelemään. Joskus menee pitkäkin aika, että itku tulee ja "tajuaa" menetyksen.

voi,voi :( elämää on vaikea :hug:

Sun täytys ne elää nyt ne ilman lääkkeitä:S

Mikäs tyyppi sie olet sanomaan kuka tarvii mitäkin lääkitystä? :kieh: Eiköhän se ole lääkäri joka sellasesta asiasta päättää...

Ni en mä päätä mitään mut eiköhän se päätä jolle niitä lääkkeitä määrätään!

No onhan se niinkin. Ei lääkäri voi pillereitä kenenkään kurkusta alas tunkea. Mutta suosittelisin kuitenkin ottamaan ne lääkkeet, jotka lääkäri on katsonut parhaaksi ko. tilanteeseen.

 

Yhteistyössä