Olen ollut miehelleni pitkään häistämme velkaa, mutta nyt loppumaksu häämöttää.

["Aino"]

[QUOTE="vieras";25559961]onneks mä en elä tollasessa suhteessa. onneksi mä saan miehen pienestä palkasta ottaa kun haluan ja ostaa mitä tarpeelliseksi katson. samoin kun mieheni saa käydä mun tilillä kotihoidontuki päivinä. laskut ja ruuat maksetaan siltä tililtä millä rahaa on. mitää omaa rahaa ei kummallakaan ole. eipä oo kumpikaan koskaan oltu toisella mitään velkaa. ei edes silloin kun emme vielä yhdessä asuneet.
ei olis musta tollaseen liittoon.[/QUOTE]

Ai että kun mä ennen häitä kinusin sitä ja tätä, halusin sitä sun tätä ja vielä tuonkin, ja lupasin et maksan puolet, ja häämatkasta kun neuvoteltiin, mun oli "pakko" saada se hienoin vaihtoehto, joten lupasin et siitäkin maksan oman osani, niin sitten papin aamenen jälkeenkö mun olis sit pitänyt sanoa et "ähäkutti, naimisissa ollaan, joten velka unohdetaan!"??. Musta se taas olis ollut törkeyden huippu. Mulle tää oli periaatekysymys, kun kerran itse tietynlaiset häät halusin, vaikka ei itsellä sillä hetkellä sellaisiin varaa ollutkaan. Mutta kukin tyylillään, kyllä meillä (silti) on tosi onnellinen avioliitto ja kaikkeen tarvittavaan on varaa ollut.

 

[ioioio]

Me taidetaan olla aika onnellisessa asemassa, kun kummallakaan ei ole suuren suuria tuloja. Meillä menee molempien rahat ihan puhtaasti elämiseen ja sen tililtä otetaan kummalla rahaa sattuu olemaan. Sinä aikana kun ollaan yhdessä asuttu (eli kohta 12 vuotta) meillä on aina ollut omat tilit, mutta yhteiset rahat. Koskaan ei olla "lainattu" toisillemme mitään, vaan jos toiselta uupuu, toinen antaa.

Mun mies on työttömänä ja saa käteen alle puolet siitä mitä mä saan. Musta olis aivan hullua, että me maksettais yhteiseen kotiin ja yhteiseen elämään asioita tasan puoliksi. Silloinhan mun miehellä ei olis koskaan mahdollisuutta saada itselleen mitään, päinvastoin olisi mulle koko ajan velkaa. Ja mä taas hummaisin ties missä niillä rahoilla, mitä mulle jäisi yli näistä yhteisistä menoista. Olis kyllä tosi reilu meininki....

Onko käynyt mielessä sellainen hullu ajatus, että miehesi menisi töihin?!?!?

...ja ihan turha selittää, että ei ole töitä tarjolla. Työkkärin sivuilta löytyy joka hemmetin pikkupaikkakunnallakin auki olevia paikkoja, jos ei ole turhan tarkka.

 

["vieras"]

Me taidetaan olla aika onnellisessa asemassa, kun kummallakaan ei ole suuren suuria tuloja. Meillä menee molempien rahat ihan puhtaasti elämiseen ja sen tililtä otetaan kummalla rahaa sattuu olemaan. Sinä aikana kun ollaan yhdessä asuttu (eli kohta 12 vuotta) meillä on aina ollut omat tilit, mutta yhteiset rahat. Koskaan ei olla "lainattu" toisillemme mitään, vaan jos toiselta uupuu, toinen antaa.

Mun mies on työttömänä ja saa käteen alle puolet siitä mitä mä saan. Musta olis aivan hullua, että me maksettais yhteiseen kotiin ja yhteiseen elämään asioita tasan puoliksi. Silloinhan mun miehellä ei olis koskaan mahdollisuutta saada itselleen mitään, päinvastoin olisi mulle koko ajan velkaa. Ja mä taas hummaisin ties missä niillä rahoilla, mitä mulle jäisi yli näistä yhteisistä menoista. Olis kyllä tosi reilu meininki....

näin ne avioliitot on toiminu kautta aikojen ennen nykyajan feministi hömpötystä. pakko menä töihin ja laittaa vauva hoitoon koska oma pieni tuki ei riitä puoleen kodin menoista ja miehen rahoista ei voi elää.

 

[ioioio]

[QUOTE="vieras";25560165]ja jääkaapissa omat hyllyt omille ruuille ja jos toiselta sattuu perunat loppumaan niin toiselta voi lainata jos maksaa varmasti takaisin
me ollaan aviopari, yhdessä eletään. ei me olla kämppiksiä [/QUOTE]

Me ollaan molemmat onneksi sen verran hyvätuloisia, ettei tarvitse parin perunan perään itkeskellä....

Voi hyvät naiset, lähtekää nyt sieltä kotoa töihin tienaamaan, niin ei tarvitse köyhänä kitkutella mihen elättinä.

 

[Saraldo]

Onko käynyt mielessä sellainen hullu ajatus, että miehesi menisi töihin?!?!?

...ja ihan turha selittää, että ei ole töitä tarjolla. Työkkärin sivuilta löytyy joka hemmetin pikkupaikkakunnallakin auki olevia paikkoja, jos ei ole turhan tarkka.

Onko se sulle joku ongelma, jos mun mieheni ei ole töissä?

 

[Wandii]

Tulee kuset housuun! Mies käy töissä ja tää kodinorja kituuttaa puolet menoista kodinhoidontuellaan, että kaikki menee varmasti tasan. Tän on pakko olla provo.
Ja peesaan Eedlaa, ei ole terve tilanne, että aikuiset ihmiset, jotka ovat naimisissa ja lapsia on jakavat maksuja ja rahoja omille tileille... Voi elämän kevät!

Tulee "kivoja" tilanteita mieleen?
- Kuka maksaa lapsen lääkkeet, jos sillä on perinnöllinen sairaus joka selkeesti toiselta peritty?
- Jos mies jää hoitamaan sairasta vaimoa ja katrasta, niin vaimon pitää varmaan korvata yhden työpäivän palkan menetys, jos omavastuulle menee...
-Aina jääkaapilla käydessään vanhemmat punnitsevat, kuinka paljon meni juustoa, leipää ja margariinia että osataan ruokalasku jyvittää, lapset tietty puoliksi (varmaan nekin sitten kun saavat viikkorahaa).
-Vaimo maksaa varmaan suurimman osan sähkölaskusta, koska on suurimman osan aikaa kotona valoja polttamassa ja ovia aukomassa ja lisäksi käyttää ryökäle tiskikonetta ja pesukonetta, jotka syö virtaa ja vettä!!!

 

[riiviöiden äiti]

Tänne ei kannata moista aloitusta laittaa. Täällä roikkuu enimmäkseen naisia, jotka ovat tottuneet elämään joko miehensä tai yhteiskunnan siivellä, joten jos joku nainen ilmoittaa maksavansa aina oman osuutensa, pitävät he naista hulluna.

Höpöhöpö, minähän olen "elättänyt" miestänikin kun olin töissä ja ukko "lorvi" kotona hoitamassa lapsia.
Annoin electronin suoraan miehen käyttöön, sehän se kävi kaupassakin silloin. Ihan sen tiliä nykyään käytetään jossa on rahaa.=)
Olisi naurettavaa että mies jäisi minulle velkaa jos jotain haluaa tai toisinpäin.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen säästämisestä vastaan että tosi vähän jää mitään säästöön, kaikki menee mitä tulee.
S- tilille säästetään bonukset (ja käytetään sitten johonkin koko perheen kivaan)

 

["Aino"]

Mun mies on työttömänä ja saa käteen alle puolet siitä mitä mä saan. Musta olis aivan hullua, että me maksettais yhteiseen kotiin ja yhteiseen elämään asioita tasan puoliksi. Silloinhan mun miehellä ei olis koskaan mahdollisuutta saada itselleen mitään, päinvastoin olisi mulle koko ajan velkaa. Ja mä taas hummaisin ties missä niillä rahoilla, mitä mulle jäisi yli näistä yhteisistä menoista. Olis kyllä tosi reilu meininki....

No mut noinhan meillä just on; minä saan pitää kotihoidontuen ja miehen palkalla maksetaan yhteiset kulut (asuminen, ruoka, lapsen jutut jne.). Ja mies saa sitten ylimenevän osan käyttää mihin haluaa, toki jos pistäis kaiken sileeksi, niin ehkä siihen vähän puuttuisin, mutta kun on raha-asioissa vastuullinen, niin ei mun tarvitse puuttua. Tiedän suurinpiirtein mitä häneltä kuukausittain säästöön jää, ja ne rahat sijoitetaan sitten aikanaan isompaan kotiin. Mutta ei se mun asia ole, jos hän haluaa ostaa kalliimpia vaatteita kuin mihin mulla on varaa, itse on ne työllään ansainnut ja mäkään en jää mistään paitsi. Häissä oli kyse kuitenkin rahoista ennen naimisiinmenoa, eikä meillä häiden jälkeenkään heti mies mulle mitään maksellut, vaan vasta sitten kun jäin lapsen kanssa kotiin.

 

[Saraldo]

[QUOTE="vieras";25560193]näin ne avioliitot on toiminu kautta aikojen ennen nykyajan feministi hömpötystä. pakko menä töihin ja laittaa vauva hoitoon koska oma pieni tuki ei riitä puoleen kodin menoista ja miehen rahoista ei voi elää.[/QUOTE]

Niin no... mun vanhemmat taas on sitä ikäluokkaa, jossa äiti pidettiin kotona lasten kanssa ja isä teki sitten sen verran ylitöitä, että tultiin toimeen. Ja äiti koki sen äärettömän alentavaksi, että piti aina pyytää rahaa, kun sitä ei itsellä ollut. Meidän liitossa taas sitä rahaa ei tarvitse toiselta kerjätä, vaan se kenellä on milloinkin enemmän rahaa huolehtii siitä, että toisellakin on. Kun mä olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla, mun tulot oli luonnollisesti minimaaliset verrattuna miehen palkkaan. Silloin se meni tietysti niin päin, että mies antoi omastaan mulle, niin kuin mä annan nyt hänelle.

 

[Wandii]

Me ollaan molemmat onneksi sen verran hyvätuloisia, ettei tarvitse parin perunan perään itkeskellä....

Voi hyvät naiset, lähtekää nyt sieltä kotoa töihin tienaamaan, niin ei tarvitse köyhänä kitkutella mihen elättinä.

Kyllä huomaa mikä on tässä liitossa/elämässä se ykkösprioriteetti. Jos miehes yhtäkkiä vakavasti sairastuis ja tulot tipahtais, niin toki lemppaisit sen heti, ei kai se nyt sinun kukkarolla voi elää sairas paska...
Joskus muinoin mentiin naimisiin rakkaudesta, sulle näyttäis olevan pelkkä taloudellinen sopimus.

Ei ees tarvi kysyä löytyykö avioehtoa...

 

["late"]

Eiköhän se ole jo kuitattu luonnossa...

 

[ioioio]

Onko se sulle joku ongelma, jos mun mieheni ei ole töissä?

No omaa järkyttävän korkeaa veroprosenttia katsoessa, käy väistämättä aina mielessä, että ketähän kaikkia onnettomia vätyksiä joutuu osaltaan elättämään...

 

[ioioio]

Kyllä huomaa mikä on tässä liitossa/elämässä se ykkösprioriteetti. Jos miehes yhtäkkiä vakavasti sairastuis ja tulot tipahtais, niin toki lemppaisit sen heti, ei kai se nyt sinun kukkarolla voi elää sairas paska...
Joskus muinoin mentiin naimisiin rakkaudesta, sulle näyttäis olevan pelkkä taloudellinen sopimus.

Ei ees tarvi kysyä löytyykö avioehtoa...

Hmmm, logiikkasi ei nyt ihan toimi. Mielestäni jokaisen aikuisen tulee tulla toimeen omillaan, ja mielestäsi minulle avioliitto on taloudellinen sopimus.

Eikös se pikemminkin ole niin, että nämä naiset täällä, jotka elävät miestensä rahoilla, kun omat tulot eivät riitä, ole nimen omaan menneet naimisiin rahojen tähden. Jotenkin uskomatonta, että vielä nykypäivänä tuollaisia löytyy, mutta näköjään aika monikin nainen on mennyt tämän ketjun perusteella naimisiin ihan vain miehen rahojen tähden.

 

["vieras"]

[QUOTE="Aino";25560238]No mut noinhan meillä just on; minä saan pitää kotihoidontuen ja miehen palkalla maksetaan yhteiset kulut (asuminen, ruoka, lapsen jutut jne.). Ja mies saa sitten ylimenevän osan käyttää mihin haluaa, toki jos pistäis kaiken sileeksi, niin ehkä siihen vähän puuttuisin, mutta kun on raha-asioissa vastuullinen, niin ei mun tarvitse puuttua. Tiedän suurinpiirtein mitä häneltä kuukausittain säästöön jää, ja ne rahat sijoitetaan sitten aikanaan isompaan kotiin. Mutta ei se mun asia ole, jos hän haluaa ostaa kalliimpia vaatteita kuin mihin mulla on varaa, itse on ne työllään ansainnut ja mäkään en jää mistään paitsi. Häissä oli kyse kuitenkin rahoista ennen naimisiinmenoa, eikä meillä häiden jälkeenkään heti mies mulle mitään maksellut, vaan vasta sitten kun jäin lapsen kanssa kotiin.[/QUOTE]

meillä oli takana yhteisiä vuosia 7 ja kaksi yhteistä lasta kun naimisiin mentiin. ei naimisiin meno muuttanut käytönnössä mitään muuta kun mun nimen. rahat oli yhteisiä siitä päivästä alkaen kun tavarat yhteiseen kotiin kannettiin. kai se naimisiin meno teilläki yhteinen päätös oli.

 

[Saraldo]

No omaa järkyttävän korkeaa veroprosenttia katsoessa, käy väistämättä aina mielessä, että ketähän kaikkia onnettomia vätyksiä joutuu osaltaan elättämään...

Koska sä tunnut tietävän meidän elämäntilanteen niin kovin hyvin, niin kerropa nyt muillekin, miksi tämä onneton vätys on nyt työttömänä, kuinka kauan se on ollut työttömänä ja miltä sen tulevaisuus tällä hetkellä töiden suhteen näyttää?

 

[soajfd]

Meillä on samantyylien systeemii. Kumpikin siirtää palkastaan 1000e yhteiselle tilille, jos maksetaan kaikki ruuat,sisustusjutut laskut ja laina. Lopun omasta palkasta saa pitää ja humputella miten tahtoo. Esim. mieheni omistaa hienon auton ja minä pärjään vaatimattomammalla. Miehellä on kyllä paremmat tulotkin. Toki kun saadaan lapsia niin pitää suhteuttaa tietysti että mulle jää vähän omiinki juttuihin rahaa. Minusta hyvä systeemi, en osais miehen siivellä täysin elää.. Ja mukava ap että häät on nyt "lopullisesti" maksettu kuntoon osaltasi

 

[voi naiset]

Tulee kuset housuun! Mies käy töissä ja tää kodinorja kituuttaa puolet menoista kodinhoidontuellaan, että kaikki menee varmasti tasan. Tän on pakko olla provo.
Ja peesaan Eedlaa, ei ole terve tilanne, että aikuiset ihmiset, jotka ovat naimisissa ja lapsia on jakavat maksuja ja rahoja omille tileille... Voi elämän kevät!

Tulee "kivoja" tilanteita mieleen?
- Kuka maksaa lapsen lääkkeet, jos sillä on perinnöllinen sairaus joka selkeesti toiselta peritty?
- Jos mies jää hoitamaan sairasta vaimoa ja katrasta, niin vaimon pitää varmaan korvata yhden työpäivän palkan menetys, jos omavastuulle menee...
-Aina jääkaapilla käydessään vanhemmat punnitsevat, kuinka paljon meni juustoa, leipää ja margariinia että osataan ruokalasku jyvittää, lapset tietty puoliksi (varmaan nekin sitten kun saavat viikkorahaa).
-Vaimo maksaa varmaan suurimman osan sähkölaskusta, koska on suurimman osan aikaa kotona valoja polttamassa ja ovia aukomassa ja lisäksi käyttää ryökäle tiskikonetta ja pesukonetta, jotka syö virtaa ja vettä!!!

Tuliko Wandiilla paniikki? The lady doth protest too much

Meilläkin on miehen kanssa omat tilit. Huusholli hoidetaan yhdessä, mutta ei niitä menoja pennilleen lasketa. Toisaalta me ollaan molemmat hyviä säästämään, joten kummankaan ei tarvitse kyräillä ja ihmetellä, mihin toinen syytää rahansa. Joskus jos on tullut toisella rahapula, se jolla on rahaa maksaa muutaman kuukauden, ja sitten tasataan taas.
Jos naimisiin mentäis, niin varmaan yritettäisiin maksaa suunnilleen puoliksi. Enkä todellakaan olettais miehen kustantavan koko lystiä, varsinkaan jos olisin joku häähärpäkkeisiin rahaa kuseva bridezilla...

Yllättävän vanhanaikaista porukkaa täällä!

 

[LauhkeaLehmä]

Meillä 1 tili ja 2 korttia. Ainoa vastaan tullut ongelma on lahjojen ostaminen, joka tuntuu jotenkin höntiltä yhteisitä rahoista

Ap:n kuvailema tilanne kuulostaa minun korvaani suorastaan utopistiselta. En voisi kuvitella kuvatun laista tilannetta edes minun ja sisarusteni välille, jotka kuitenkin asumme eri talouksissa. Jos käyn kaupassa, vien usein myös äidilleni kassillisen ruokaa, kun ei muorilla ole autoa. En ole vielä KERTAAKAAN pyytänyt häneltä rahaa. Tämä toimii puolin ja toisin perheen/suvun kesken.

No, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja tämä erilliset rahat avioliitossa on yksi niistä, joita en vain kykene oikein ymmärtämään. Ja että vaimo on velkaa miehelleen häistä, menee täysin yli käsityskyvyn. Kyseessä kuitenkin parin yhteinen juhla, vaikka morsian varmasti onkin ottanut enemmän ohjat omiin käsiinsä. Onko ap velkaa myös jouluista ja synttäreistä ym?

 

["vieras"]

Hmmm, logiikkasi ei nyt ihan toimi. Mielestäni jokaisen aikuisen tulee tulla toimeen omillaan, ja mielestäsi minulle avioliitto on taloudellinen sopimus.

Eikös se pikemminkin ole niin, että nämä naiset täällä, jotka elävät miestensä rahoilla, kun omat tulot eivät riitä, ole nimen omaan menneet naimisiin rahojen tähden. Jotenkin uskomatonta, että vielä nykypäivänä tuollaisia löytyy, mutta näköjään aika monikin nainen on mennyt tämän ketjun perusteella naimisiin ihan vain miehen rahojen tähden.

naiset täälä jotka ovat kotihoidon tuella, hoitavat kotona parin yhteisiä lapsia. eikös se oo koko perheen ja varsinkin lasten etu. mun mielestä sairasta oman turhamaisuuden takia viedä pienet lapset päiväkotiin, jos kerran miehen palkalla ja kotihoidontuella jotenkin pärjää, kun yhdessä yrittää.
ja joo, mun miehellä ei ainakaan oo rahaa minkä taki olisin hänet nainut. meille ku se raha on välttämätön pakko, mitä elämiseen tarvii. ei sillä oo mitään väliä kumman tililtä tulee raha jolla ostetaan miehen kengät tai maksetaan mun salikortti yms.

 

["vieras"]

Ainoa vastaan tullut ongelma on lahjojen ostaminen, joka tuntuu jotenkin höntiltä yhteisitä rahoista

se yllätyshän siinä tärkeintä on. se että toinen on nähnyt vaivaa lahjan miettimiseen ja muistaa sillä lahjalla. me varsinkin hyvin harvoin itellemme mitään ostetaan, aina lapsille. niin vaikka ne lahjat ostetaan yhteisistä rahoista niin kyllä ne mieltä lämmittää. se maksu puoli kai on sivuseikka siinä, tärkeintä on oikasti se ajatus ja muistaminen

 

[ioioio]

[QUOTE="vieras";25560381]naiset täälä jotka ovat kotihoidon tuella, hoitavat kotona parin yhteisiä lapsia. eikös se oo koko perheen ja varsinkin lasten etu. mun mielestä sairasta oman turhamaisuuden takia viedä pienet lapset päiväkotiin, jos kerran miehen palkalla ja kotihoidontuella jotenkin pärjää, kun yhdessä yrittää.
ja joo, mun miehellä ei ainakaan oo rahaa minkä taki olisin hänet nainut. meille ku se raha on välttämätön pakko, mitä elämiseen tarvii. ei sillä oo mitään väliä kumman tililtä tulee raha jolla ostetaan miehen kengät tai maksetaan mun salikortti yms.[/QUOTE]

Kertoo paljon tämän palstan naisista, kun ei tule edes mieleen, että se mies voisi jäädä kotiin lasta hoitamaan...
Oletteko te kaikki jostain peräkylän pikkupitäjistä, vai misää noin metsäläiskansaa vielä asustaa.

 

["vieras"]

Olette kyllä ihmeellisiä, ei riitä pienen ihmislapsen ymmärrys.
Yhteiset rahat ne avioliitossa on oltava, ei siinä vaiheessa ole enää sinun ja minun, vaan ainoastaan meidän. Miten tämä uskomaton yksilökeskeisyys on päässyt jo pyhimmänkin liiton saastuttamaan, hirveän surullista.

Ja perustelu tasapuolisuudesta ja reilusta rahanjaosta molemmilla ollessa omat rahat, on varsin typerä. Käytännössä mahdotonta maksaa KAIKKEA tasan 50/50.

Noh, tehköön jokainen miten haluaa, me tehdään oikein.

 

[Wandii]

Tuliko Wandiilla paniikki? The lady doth protest too much

Meilläkin on miehen kanssa omat tilit. Huusholli hoidetaan yhdessä, mutta ei niitä menoja pennilleen lasketa. Toisaalta me ollaan molemmat hyviä säästämään, joten kummankaan ei tarvitse kyräillä ja ihmetellä, mihin toinen syytää rahansa. Joskus jos on tullut toisella rahapula, se jolla on rahaa maksaa muutaman kuukauden, ja sitten tasataan taas.
Jos naimisiin mentäis, niin varmaan yritettäisiin maksaa suunnilleen puoliksi. Enkä todellakaan olettais miehen kustantavan koko lystiä, varsinkaan jos olisin joku häähärpäkkeisiin rahaa kuseva bridezilla...

Yllättävän vanhanaikaista porukkaa täällä!

Minusta se on vain kyräilyä ja värkkäämistä, se menojen puoliksi jakaminen. Ja nimenomaan sitä 1970-80 lukujen äärifeminismin jälkimaininkia, että ollaan niin saakelin itsenäisiä. Meille perhe on yhteinen yritys ja asia, jossa myös rahat on yhteisiä ja ne käytetään/säästetään yhteisellä päätöksellä. Molemmat tekee/ostaa itselleen sitä,minkä kokee tarvitsevansa/haluaa. Ei tarvi tasailla. Ja tosiaan luotetaan toisiimme täysin.
Meillä vaihtelee kotona olija, välillä ollaan töissä molemmat (vakipaikat molemmilla), kun lapset on taas kasvaneet. Jos on tiukkaa, niin on molemmilla, ja rahat koituvat molempien iloksi.

 

[LauhkeaLehmä]

[QUOTE="vieras";25560437]se yllätyshän siinä tärkeintä on. se että toinen on nähnyt vaivaa lahjan miettimiseen ja muistaa sillä lahjalla. me varsinkin hyvin harvoin itellemme mitään ostetaan, aina lapsille. niin vaikka ne lahjat ostetaan yhteisistä rahoista niin kyllä ne mieltä lämmittää. se maksu puoli kai on sivuseikka siinä, tärkeintä on oikasti se ajatus ja muistaminen[/QUOTE]

No näinhän se periaatteessa Mutta olisi ollut paljon hienompaa esim. ostaa miehelle iPad "omista" rahoista, kuin yhteisistä. Tyyliin, mies menee katsomaa tilin saldoa ja huomaa "ahaa, emäntä on juuri maksanut Anttilaan useamman satosen -> joululhaja. Varsinkin kun tuo mies on piheistä pihein

Toki parhaita ovat lahjat, missä hinta on sivu seikka. Jotain minkä on esim. itse tehnyt. Vaikkapa itse neulotut lapaset. Silloin tälläista pöttöä tilannnetta ei synny.

Mutta juu, en siis valita. Kaikin puolin tämä järjestely sopii meille kuin nenä päähän

 

["vieras"]

Kertoo paljon tämän palstan naisista, kun ei tule edes mieleen, että se mies voisi jäädä kotiin lasta hoitamaan...
Oletteko te kaikki jostain peräkylän pikkupitäjistä, vai misää noin metsäläiskansaa vielä asustaa.

että ku mä vuoden imetin niin se olis pitäny lopettaa ihan vaan siks että saisin olla nykyaikainen ja mennä töihin.. sitä paitsi mun mies mieluummin käy töissä kun istuu hiekkalaatikon reunalla ja mä oikeesti mieluummin oon lasteni kanssa (vaikka enää en imetäkään)