Olen niin väsyksissä ja uupunut.

[nyt harmaana]

Olen ollut kotona lasten kanssa neljä vuotta, lapsia kolme. 0-4v.
Mies opiskelee täysipäiväisesti ja on poissa 9,5h päivässä. Iltaisin on ihan uuvuksissa, yöunet jäävät vähiin kun vauva herää öisin syömään kerran tai kaksi ja toinen isommista saattaa herätä öisin kuusikin kertaa eikä mitään syytä ole löytynyt.

Tipahdan kohta kotihoidontuelle, ja rahatilanteemme on jo entuudestaan huono. Sossuun emme ole menneet, vaikka minä alankin olla jo kypsä nöyrtymään luukulle kerjuulle. Mies juo rahahuolet unohtaakseen ja rentoutuakseen kaljaa - ei mitään mielettömiä määriä - mutta päivittäin ainakin sen yhden pullon. Viikonloppuisin ei juo vaan viettää aikaa meidän kanssamme.

Minä voisin toki laittaa lapset hoitoon ja mennä jatkamaan opiskelujani, mutta se tarkoittaisi kohtuuttoman pitkiä hoitopäiviä lapsille, ja lisäksi minultakin veisi paljon aikaa koulutehtävät. Ja joutuisimme elämään opintolainojen varassa.

Koti on kaaoksessa vaikka joka päivä koitamme jaksaa siivota. Pyykkiä pesen joka päivä ainakin koneellisen. Ulkoilen lasten kanssa mahdollisimman paljon, jolloin pääsevät purkamaan energiat ja koti ei sotkeennu niin pahasti.

Meidän vanhempamme asuvat lähellä, mutta ovat kaikki töissäkäyviä ihmisiä jotka viikonloppuisin mökkeilevät ja tekevät mm. pihatöitä. Minun äitini mielestä maailmassa kukin pärjää omillaan, ja lapseni ovat nähneet hänet tänä vuonna kahdesti eivätkä osaa mummina pitää. Anoppi haluaa auttaa, mutta mieheni on ehdottomasti kieltänyt jättämästa lapsia hänelle, kun on alkoholisti. Selvin päin on mitä ihanin ihminen ja tulemme toimeen.
Kunnan kotiavusta saimme kerran viikossa käyvän kodinhoitajan joka ulkoilutti lapsia jotta minä sain siivottua. Lapset eivät tulleet juttuun tädin kanssa, ja se lopetettiin. Perhetyöntekijälle olen jutellut, mutta ei se uupumusta poista.

Minä saisin omaa aikaa jos vaatisin, mies kyllä pärjää lasten kanssa mutta on niin väsyksissä että en raaski vaatia vapaata ennen kuin on ihan pakko. Oma aikani onkin lasten nukkuessa, päivisin harvoin mutta iltamyöhään kyllä, yöunien kustannuksella.

Elämäni koostuu lapsista, tiskaamisesta, pyykinpesusta, jatkuvasta siivouksesta joka ei missään näy mitenkään ja sentinvenyttämisestä. Olen niin väsyksissä ja uupunut etten enää tiedä mitä tehdä.

 

[vieras]

Tutulta kuulostaa, samaa se on täälläkin. Lapsia vaan neljä. Auttaa en osaa mutta myötätuntoisesti halaan. Samassa veneessä ollaan.

 

[vieras]

Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä sinulle sanoisin. Itellä yks lapsi ja ei tukiverkkoa lähellä, en kuitenkaan yh, mies löytyy. Missäs päin asustelet, oisko minusta apua sinulle? =)

 

[ammuli]

Todella ikävä tilanne. Miehesi siis opiskelee täyspäiväisesti, se nyt ei ole mitään verrattuna siihen mikä sinun työsi on. Ensiksi miehesi täytyy osallistua opiskelujen lomassa perheensä hoitoon. Nykyään ainakin yliopistolla ja ammattikorkeakouluissa saa opiskelija aika vapaasti itse rakentaa lukujärjestyksensä niin, että opiskelu on jopa puolipäiväistä. Olen kuullut esim. Tekussa olevan tiukempaa, mutta sielläkin on mahdollisuus siirtää vaativampia ja aikaa vievämpiä kursseja seuraavalle vuodelle. Monet koulutukset voidaan tänä päivänä muuttaa myös ns. aikuiskoulutusmuotoon, siinä opiskelu tapahtuu kotona sekä muutaman päivän intensiivijaksoina oppilaitoksella; tällä systeemillä miehesi olisi poissa kotoa vain kerran kuussa yhden pätkän. Kolmas vaihtoehto on muuttaa miehesi koulutus oppisopimuskoulutukseksi, siinä saa palkkaa työstä mihin koulutetaan ja työvuoroja voi keskustelemalla sopia lapsiperheelle sopivaksi. Minusta teidän tapauksessa lapsenhoito-ongelma ja äidin jaksaminen ei ole pelkästään sinun ongelmasi vaan yhtä paljon miehesi. Miten voi pelkästä opiskelusta olla niin väsynyt että ei muka jaksa hoitaa omia lapsia? Taitaa olla niin että miehesi vaan pakenee väsymyksensä ja kaljapullon taakse todellisuutta ja hoidattaa sinulla arkiaskareet. Teidän on syytä sopia, että myös sinulla on oikeus esim.vapaailtaan. Toinen miten voisit taakkaasi helpottaa on se, että vie vanhin lapsesi kokopäivähoitoon. Yli 3 vuotiaille tekee hyvää olla myös muiden lasten kanssa, hän oppii samalla tuntemaan itseään. Puhelinsoitto siis kuntaasi ja heti.

Miten teillä voi olla 3 lasta ja vielä opiskelette? Olette siis nuoria? Joskus kannattaa vain lukiotodistuksella tai vanhalla ammattitutkinnolla mennä ja hakea työtä, sillä OPISKELU ON KALLISTA! Monet ovat päässeet yllättävän pitkälle ilman mitään koulutuksia ja monet työpaikat haluavat kouluttaa työväkensä itse, eivätkä edes vaadi aikaisempaa koulutusta (tai pitävät sitä jopa haittana). Voisiko miehesi siis vaikka keskeyttää opintonsa jos opinto-ohjelmaa ei pysty muuttamaan kevyemmäksi ja hakeutua töihin?On erittäin ymmärrettävää että tilanteessasi olet niin väsynyt ettei mitään jaksaisi miettiä, pohtia tai järjestellä, mutta minusta miehesi tehtävä olisi järjestää asiat kuntoon niin että perheellään olisi asiat hyvin.

Olisiko ketään ammatti-ihmistä joka voisi tätä perhettä auttaa selvittämään talousasiansa ja ajankäytön?

 

[vieras]

Voimia ja jaksamista! Itse uuvun jo yhden kanssa jos en saa nukuttua ja vaikka saisinkin... Minusta on mahtavaa että jaksat lähteä pientesi kanssa ulos ja että olet hakenut asiaan apua kodinhoidon kautta. Voisiko sitä kokeilla uudelleen? Onko paikkakunnallasi MLL:n lastenhoitoa? Saisit itsellesi hieman aikaa levätä tai hoitaa asioita. Ehkä joskus voi tinkiä siitä siivouksesta jos ei jaksa. Ikävää etteivät vanhempasi halua osallistua tuon enempää, he ovat kuitenkin lastesi isovanhempia ja sillä lailla tärkeitä lapsillesi vaikka lapset eivät sitä vielä ymmärräkään. Onko sinulla tuttavia joilla on lapsia, voisitte käydä vuoroin kylässä leikkimässä? Siinä saavat äidit samalla toisistaan seuraa. Mielestäni tarvitset sitä omaa aikaa ilman lapsiasi, vaikka lapset ihania ovatkin; ehkä joku uusi harrastus mistä nauttisit toisi vaihtelua arjen yksitoikkoisuuteen. En tiedä oliko tästä mitään apua mutta toivon teille ainakin hyviä yöunia koska tiedän mikä merkitys niillä on (ainakin omaan) mielialaan.

 

[Voimaton]

Olen ollut kotona lasten kanssa neljä vuotta, lapsia kolme. 0-4v.
Mies opiskelee täysipäiväisesti ja on poissa 9,5h päivässä. Iltaisin on ihan uuvuksissa, yöunet jäävät vähiin kun vauva herää öisin syömään kerran tai kaksi ja toinen isommista saattaa herätä öisin kuusikin kertaa eikä mitään syytä ole löytynyt.

Tipahdan kohta kotihoidontuelle, ja rahatilanteemme on jo entuudestaan huono. Sossuun emme ole menneet, vaikka minä alankin olla jo kypsä nöyrtymään luukulle kerjuulle. Mies juo rahahuolet unohtaakseen ja rentoutuakseen kaljaa - ei mitään mielettömiä määriä - mutta päivittäin ainakin sen yhden pullon. Viikonloppuisin ei juo vaan viettää aikaa meidän kanssamme.

Minä voisin toki laittaa lapset hoitoon ja mennä jatkamaan opiskelujani, mutta se tarkoittaisi kohtuuttoman pitkiä hoitopäiviä lapsille, ja lisäksi minultakin veisi paljon aikaa koulutehtävät. Ja joutuisimme elämään opintolainojen varassa.

Koti on kaaoksessa vaikka joka päivä koitamme jaksaa siivota. Pyykkiä pesen joka päivä ainakin koneellisen. Ulkoilen lasten kanssa mahdollisimman paljon, jolloin pääsevät purkamaan energiat ja koti ei sotkeennu niin pahasti.

Meidän vanhempamme asuvat lähellä, mutta ovat kaikki töissäkäyviä ihmisiä jotka viikonloppuisin mökkeilevät ja tekevät mm. pihatöitä. Minun äitini mielestä maailmassa kukin pärjää omillaan, ja lapseni ovat nähneet hänet tänä vuonna kahdesti eivätkä osaa mummina pitää. Anoppi haluaa auttaa, mutta mieheni on ehdottomasti kieltänyt jättämästa lapsia hänelle, kun on alkoholisti. Selvin päin on mitä ihanin ihminen ja tulemme toimeen.
Kunnan kotiavusta saimme kerran viikossa käyvän kodinhoitajan joka ulkoilutti lapsia jotta minä sain siivottua. Lapset eivät tulleet juttuun tädin kanssa, ja se lopetettiin. Perhetyöntekijälle olen jutellut, mutta ei se uupumusta poista.

Minä saisin omaa aikaa jos vaatisin, mies kyllä pärjää lasten kanssa mutta on niin väsyksissä että en raaski vaatia vapaata ennen kuin on ihan pakko. Oma aikani onkin lasten nukkuessa, päivisin harvoin mutta iltamyöhään kyllä, yöunien kustannuksella.

Elämäni koostuu lapsista, tiskaamisesta, pyykinpesusta, jatkuvasta siivouksesta joka ei missään näy mitenkään ja sentinvenyttämisestä. Olen niin väsyksissä ja uupunut etten enää tiedä mitä tehdä.

Niin tutulta kuulostaa!Minä olen myös viidettä vuotta pois työelämästä. Elämäni koostuu juuri samalaisista asioista, eli kodin hoidosta ja lapsista. Lisäksi rakennamme taloa, joten isäntä on aina pois kotoa. Raha on tiukalla, ja voimat loppu. Isonvanhemmat uraputkessa, ja viikonloppuisin mökkeilevät ja matkustelevat. Olen aivan puhki!
Mutta yritetään jaksaa, ei kai tässä muuta voi!?