Olen niin surullinen

["surku"]

Tajusin syksyn aikana että en ole ollenkaan kunnossa. Elin kaksoiselämää ja tavallaan uskoin kumpaankin elämään yhtälailla. Nyt tajuan että oon (ollut) ihan pihalla... En voi katsoo peiliin kun sieltä katsoo vain joku feikki enkä pysty luottaa mihinkään, vähiten itseeni. Olen hakenut apua, mutta jonot on pitkät. Yksityiseen ei ole rahaa. Miten näin voi ja jaksa elää? Olen niin yksin, ei ole hyvä kenenkään kanssa ja vähiten yksin....... mikä mulla on?

 

[entäs]

No voi että :/ Eikö ystävistäkään ole mitään apua

 

["surku"]

No voi että :/ Eikö ystävistäkään ole mitään apua

En ole pystyny kertoo ystäville tilanteesta. Mies tietää kaiken ja on tukena, mutta todella vaikeaa on hänellekin tietenkin. Olen niin kiitollinen hänelle ettei ole hyljännyt, vaikka onhan elämä nyt vaikeaa kotona kun luottamus on rikottu. Kiitos myötätunnosta