OLEN NIIN PATTITILANTEESSA etten tiedä mitä teen :(

["Nella"]

En tiedä mitä tehdä olen aivan sekaisin tästä.. meillä on neljä lasta kolme alle kouluikäisiä nuorin vasta vauva.. EHKÄISYSTÄ huolimatta tein eilen positiivisen raskaustesin koska menkkoja ei näkynyt olen aina ollut keskeytystä vastaan, mutta tämä tilanne ahdistaa hirveästi, olimme jo päättäneet että lapsiluku on nyt täynnä kaikki vauvan tavarat jne. ehdin jo myydä pois suunnittelin opiskelemaan lähtemistä ja olen hakenutkin kouluun ja palasin juuri työelämään. lisäksi olen kärsinyt masennuksesta josta olen juuri hyvää vauhtia paranemassa lääkehoidon jne. avulla. joutuisin taas lopettamaan lääkehoidon kesken jne. lisäksi mietityttää niin moni asia olen kahden vaiheilla tässä nyt.. ikinä en antaisi keskytystä itelle anteeksi mutta toisaalta oma jakasaminen mietityttää todella koska kolmelle nuorimmalle tulisi ikäeroa jokaisella n. vuosi ja sitten olisi neljä alle koulu ikäistä.. ja tähän sisältyy niin paljon kaikkea muutakin mikä tekee tästä hirmu vaikeaa nyt. Mies sanoo että hän hyväksyy molemmat päätökset. sori jos on sekavasti kirjoitettu olen oikeasti järkyttynyt tästä enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä.. ei ole oikein kenelle puhuakkaan asiasta tuntuu että on aivan yksin, paitsi miehelle.

 

["Nella"]

onko täällä ketään kohtalotoveria tms.?

 

[nniin]

kannattaa nyt varmaan nukkua muutama yö ja miettiä rauhassa. en yhtään vähättele tuntemuksiasi, varmasti minäkin olisin shokissa... oma hyvinvointisi on tärkeää... olisiko mahdollista esimerkiksi vaikka palkata kotiapua? on myös tärkeää miettiä miten selviytyisit elämästä syyllisyyden kanssa. kumpi olisi helpompaa? painaako syyllisyys loppuelämän/selviytyisitkö elävien kirjoihin vielä muutamasta raskaasta vuodesta? Voimia ja viisautta päätöksen tekoon.

 

[onkoonko]

Anna pari päivää itsellesi nyt, uskon että asia selkiytyy kun tuo paniikki vähän laantuu.
Vaikeassa tilanteessa olet, tavallaan harmi että miehesi jättää päätöksen sinun yksin kannettavaksi. Ihanaa toki että on tukena joka tapauksessa.

Päätit mitä vaan, sinä selviät kyllä!! Elämä heittää joskus ikävien valintojen eteen...

 

[kojootti]

Voi miten vaikea tilanne :hug: Nyt voisi olla hyvä koittaa päästä keskustelemaan vaikka mielenterveystoimistoon, koska päätös on loppupeleissä vain ja ainoastaan sinusta kiinni. Päätät mitä tahansa, niin ajattele asiaa vaikka siten, että miten se vaikuttaa elämääsi vaikkapa kahden tai viiden vuoden päästä?

 

["Niina"]

itse olin helmikuussa ihan samassa tilanteessa ja keskeytys tehtiin, oli oikea päätös enkä kadu.

 

["utelias"]

Mikä ehkäisy käytössä?

 

["Nella"]

kiitos teille. tosi paha mieli on ja melkeinpä epätoivoinen olo tässä. nyt on viikkoja n. 5 ja ehkäisynä on ollut Cerazette pillerit. teen toki vielä toisen testin ihan varmuuden vuoksi ja toivon että tuo edellinen testi ois ollu vaikka viallinen tai jotain.. siis en ois uskonut joutuvani tälläseen tilanteeseen

 

["vieras"]

jos mä olisin sä, niin tekisin abortin. Kyllä sinnulla on lupa (ja pakko, sillä kukaan muu ei sitä tee!) asettaa itsesi ja oma terveytesi myös johonkin asemaan.

Mun eka raskaus abortoitiin, ihan vaan siksi, etten halunnut lasta, oli väärä aika, väärä paikka, väärä mies. musta ois tullu oikein klassinen sos.pum. lähiö-yhäri. (mies oli irkku, joten ei olisi tullut elareitakaan)

Ja hetkeäkään en ole katunut. Ensimmäinen tunne päätöksen jälkeen oli HELPOTUS.

Ei se ole niin kamalaa kuin nämä kiihkoilijat täällä antavat ymmärtää.

 

["Kaisa"]

Ihan ensinnäkin yhteys perheneuvolaan (tai jos teil ei sitä ole ni äitiysneuvolaan), missä varmistetaan viikot.. keskustelette kummastakin vaihtoehdosta nukut muutaman yön yli ja teet päätöksen.

TEIT KUMMAN VAIN PÄÄTÖKSEN KUMMANKI KANS SINUN TULEE ELÄÄ LOPPUELÄMÄSI!! Helppoa ratkaisua tuohon ei ole. Jatkossa sterilisaatioon jos ei lisää lapsia ole haaveissa

 

["Vieras"]

Itse olin kolme vuotta sitten samassa tilanteessa kuin sinä, oli neljä pientä lasta. Ehkäisynä oli kierukka. Kun huomasin olevani raskaana mietin pari viikkoa mitä teen ja päädyin keskeytykseen.

Mieti rauhassa muutama päivä, juttele asiasta jonkun kanssa ja tee päätös sen mukaan mikä paremmalle tuntuu. Sinulla on jo neljä lasta jotka ansaitsevat äidin joka voi hyvin. Jos keskeytys tuntuu kovinkin pahalta ja tuntuu ettet pysty sitä tekemään niin silloin on parempi olla sitä tekemättä, sitten on vaan mietittävä keinoja miten viiden lapsen kanssa pärjätään.

Vaikka tilanne on vaikea niin uskon että löydät ratkaisun joka on paras sinulle.

 

["eee"]

Sulla on kyllä niin painavia syitä, että melkein lähtisin sinuna keskeytykseen. Ajattele itseäsi, ja myös niitä olemassaolevia lapsiasi!

 

["kohtalotoveri"]

minulla kävi vähän samoin viime talvena, harrastimme suojaamatonta seksiä "varmoina päivinä" ja ylläri, tulin raskaaksi, vaikka se ei kierron mukaan pitänyt olla mahdollista. Minä pidin lapsen, vaikka olin uupunut ja myös suunnitellut kouluun palaamista ja lapsille tulee pieni ikäero. Ja tunteet on ollut kyllä yhtä myllerrystä mm. miten voin huolehtia lapsista kun en osaa kontrolloida elämäänikään ja miten tulen selviämään kahden pienen kanssa. Uskon kuitenkin että selviän, ja haen apua tarpeeksi ajoissa jos alan uupumaan liikaa.
Olen myös tehnyt abortin vuosia sitten. Ja se ratkaisu oli oikea, mutta silti vuosien jälkeen olen alkanut suremaan "menetettyä" lastani, lasta jonka vedin vessanpöntöstä alas. Se on piina vaikka olikin oikea ratkaisu, itkettää monesti.

 

[rtee]

Tuo kuulostaa kyllä hankalalta, että et ikinä pystyisi antamaan itselle anteeksi aborttia. Mitä ikinä päätätkin joudut elämään sen päätöksen kanssa loppuelämän. Loppuelämän kestävä syyllisyys ei kuulosta kivalta. Mieti rauhassa muutama päivä kumman päätöksen kanssa olisi helpompi elää.

 

[voi juma]

Niin sitä makaa kuin petaa. Kylmä raaka totuushan se vain on,että aikuisten ihmisten pitäisi huolehtia ehkäisystä paremmin niin ei noin käy.

 

["kohtalotoveri"]

Niin sitä makaa kuin petaa. Kylmä raaka totuushan se vain on,että aikuisten ihmisten pitäisi huolehtia ehkäisystä paremmin niin ei noin käy.

eli olla harrastamatta seksiä ollenkaan. 100% varmaa ehkäisyä ei olekaan. käsitääkseni sterilisaatiokin tehdään nykyään klipseillä ja nekin voi irrota.

harmi että Sulla on noin paha olla

 

["vieras"]

[QUOTE="kohtalotoveri";24557261]eli olla harrastamatta seksiä ollenkaan. 100% varmaa ehkäisyä ei olekaan. käsitääkseni sterilisaatiokin tehdään nykyään klipseillä ja nekin voi irrota.

harmi että Sulla on noin paha olla [/QUOTE]

Jos nussii pitää osata kantaa myös vastuu.

 

["vieras"]

Pahoitteluni että olet joutunut noin hirveään tilanteeseen! Itse mietin samoja kauhukuvia pari viikkoa sitten, kun oli pelko, että ehkäisy olisi pettänyt, mutta onneksi raskaustesti oli negatiivinen ja menkat alkoivat reilusti myöhässä. Kun itse ajattelin, mitä olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt, olisin luultavasti päätynyt raskaudenkeskeytykseen, vaikka se olisi sattunut todella paljon. Ajattelin asiaa kuitenkin jo olemassaolevan perheeni kannalta; heillä on oikeus tasapainoiseen ja hyvinvoivaan äitiin, mikä heijastuu koko perheen elämään. Ei olisi ollut reilua lapsia kohtaan, jos "vahinko" olisi vaikuttanut heidänkin elämään negatiivisesti vanhempien väsymyksen, rahahuolien ym. vuoksi. Lisäksi ajattelin myös itseäni, minulla on oikeus elää elämääni nauttien siitä, eikä niin, että jokainen päivä olisi yhtä taistelua ja selviytymistä päivästä toiseen. Ei se olisi ollut hyvä vauvaakaan kohtaan syntyä ei-toivottuna perheeseen. Myös sinulla on oikeus tasapainoiseen elämään nauttien siitä, lapsistasi ja perheestäsi. Voimia vaikeaan päätökseen!

 

["kohtalotoveri"]

[QUOTE="vieras";24557282]Jos nussii pitää osata kantaa myös vastuu.[/QUOTE]

ja vastuunkantaminen tarkoittaa susta?? mitä? sitä että pitää lapsen vaikka tietää ettei jaksa ja neljä muuta joutuvat heitteille koska perhe väsyy? kenties? olethan varma ettet itse vaan sitten koskaan joudu vastaavaan tilanteeseen? en käsitä kuinka joku voi olla noin ymmärtämätön. tai ehkä vaan purat sisäistä tuskaasi paska kommenteilla joitten tarkoitus on vain tuottaa muille pahaa mieltä.

 

[neil]

Joskus kun näitä juttuja lukee, tulee mieleen, että kuinkahan tarkasti esim. Pillerit on oikeasti otettu? Tuntuu olevan niin yleistä tämä ehkäisyn yllättävä pettäminen? En toki väitä ettei näin voisi koskaan tapahtua, mutta kyllä nämä useat aloitukset pistävät miettimään... Ap, sinulla rankka päätös. Tsemppiä!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24557282]Jos nussii pitää osata kantaa myös vastuu.[/QUOTE]


huh huh,mikä sinulla on raukka pieni? Mitä ihmettä voi aikuisen(?) ihmisen päässä liikkua,että pitää laukoa näin ala-arvoisia kommentteja näin vaikeassa tilanteessa olevalle ihmiselle? Kertoisitko itsestäsi vielä hieman enemmän? Minua oikeasti kiinnostaa, millainen ihminen olet, oletko vakavasti mieleltäsi sairas? Ainakin tunne-elämäsi ja empatiakykysi näyttää olevan pahasti häiriintynyt. Toivon, ettei sinulla ole lapsia, jos tunneälysi on tuota luokkaa. Mutta älä huoli, voit hakea ja saada apua pahaan oloosi, niin ei tarvitse sitä viattomiin tuntemattomiin ihmisiin purkaa nettipalstalla. Voimia!

 

["vieras"]

Itsellänikin on ns. vahinkolapsi (kierukka). Joo, ainoa varma ehkäisy on selibaatti, uskon sen nyt. Onpa tosiaan seksin harrastaminen jäänyt tämän sattumuksen jälkeen vähiin. Toista vahinkoa en tahdo!

Mutta vauvaa en kadu, en ikinä. Olihan se shokki ja järkytys kuulla olevansa raskaana ehkäisystä huolimatta ja abortti oli vahvana mielessä, mutta onneksi en sitä tehnyt. Tällä lapsella oli todellakin tarkoitus tulla elämääni, kun tuli ehkäisystä huoilimatta :heart:

 

["Vieras"]

Vai on Cerazettekin noin epäluotettava...enpä olis uskonut. Eihän sulla ylipainoa ole joka lisää raskausriskiä käsittääkseni? Ikävä tilanne. Masennuslääkitystä EI tarvitse lopettaa raskauden takia. Toki lääkettä voi joutua vaihtamaan. Voimia!

 

["Nella"]

kiitos kaikille tuesta ja vastauksista. (nuo asiattomuudet saavat jäädä omaan arvoonsa). pillereitä olen syönyt säännöllisesti ja yhtään en ole unohtanut! ylipainoa ei ole painan 57kg ja pituutta 168cm niin normaalipainon olen ettei sekään pitäs asiaan vaikuttaa millään tavalla. en voi ymmärtää tätä.. tässä nyt mietitään asiaa pari päivää.

 

[mut]

[QUOTE="Niina";24556965]itse olin helmikuussa ihan samassa tilanteessa ja keskeytys tehtiin, oli oikea päätös enkä kadu.[/QUOTE]

Suurin osa kuitenkin katuu valtavasti koko loppuelämänsä.