Olen niin paljon onnellisempi nyt, kun lapsi on kasvanut vähän

[kaikki hyvin]

Olen niin paljon onnellisempi nyt, kun lapsi on vanhempi, 2 ja puoli vuotta. Olin niin onneton hänen ensimmäisen vuotensa ajan, mutta siitä lähtien on vähitellen alkanut helpottaa. Eikä helppoa ole vieläkään, mutta olen huomannut, että välillä voin jopa sanoa olevani onnellinen. Puolitoista vuotta sitten luulin, etten ikinä enää ole onnellinen.

Ihana tunne. Aurinko paistaa ja minä ja lapsi vietetään tässä viikonloppua ja kaikki on hyvin.

 

[tiedän]

mulla sama.. tosin vasta syntyi pikkusisar ja kaikki alkoi alusta.

 

["a p"]

mulla sama.. tosin vasta syntyi pikkusisar ja kaikki alkoi alusta.

Nytkin on siis tuntunut samalta kuin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen?

 

["joo"]

Mäkin tykkään eniten siitä lähtien kun lapsi osaa kävellä ja puhua ja käydä potalla. Ei tarvitse koko ajan syöttää, pukea, vaihtaa vaippoja, tai arvailla mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Suurin osa ystävistäni nimenomaan tykkää vauvavaiheesta, kun voi köllötellä sängyllä ja tuijotella toisiaan ja hymyillä toisilleen. Minulle tuo vaihe oli tylsää ja stressaavaa kun lähinnä yritin selvitä päivästä toiseen odottaen että lapsi kasvaa ilman että minun tarvitsee pelätä että lapsi lyö päänsä tai syö jotain kiellettyä tai jotain muuta vaarallista tapahtuu.

Ei ole ikävä yövalvomisia ja kanniskelua, ei.

Omat lapset ovat parasta, mutta nautin nyt enemmän kun nuorin on parivuotias.

 

["sissi"]

[QUOTE="joo";28424356]Mäkin tykkään eniten siitä lähtien kun lapsi osaa kävellä ja puhua ja käydä potalla. Ei tarvitse koko ajan syöttää, pukea, vaihtaa vaippoja, tai arvailla mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Suurin osa ystävistäni nimenomaan tykkää vauvavaiheesta, kun voi köllötellä sängyllä ja tuijotella toisiaan ja hymyillä toisilleen. Minulle tuo vaihe oli tylsää ja stressaavaa kun lähinnä yritin selvitä päivästä toiseen odottaen että lapsi kasvaa ilman että minun tarvitsee pelätä että lapsi lyö päänsä tai syö jotain kiellettyä tai jotain muuta vaarallista tapahtuu.

Meillä juuri menossa tämä vaihe...Mietin että milloinko pääsen tekemään kaikkia tekemättömiä hommiani,milloin pääsen pihahommiin yms
Todennäköisesti pääsen vasta 2vuoden kuluttua kun lapsi isompi.Onko näin pienten lasten perheillä että kaikki ylimääräiset työt jää pariksi vuodeksi paussille?
Aina odotan viikonloppua että pääsen pesemään ikkunoita yms ja sitten petyn kun en pääsekkään kun toinen vaatii niin paljon huomioita.Onhan se kivaa välillä köllötellä ja katella vauvaa,mutta ei koko aikaa.Tekevälle ihmiselle tämä toimettomuus ottaa koville.Silti oma vauva on rakas

 

["Sini"]

En ollut onneton, kun lapset olivat pieniä, mutta olihan se aika hemmetin rankkaa aikaa. Oman ajan puute ja jatkuva väsymys rassasivat hermoja.

Nyt elämä on kuin lomaa vauva- ja taaperoaikoihin verrattuna. Lapset ovat 7 v ja 5 v. Siinä vaiheessa, kun lapset oppivat pyöräilemään ilman apupyöriä elämä helpottui radikaalisti. On mukava tehdä retkiä ja kauppareissut pyöräillen. Onhan tässäkin iässä omat hankaluutensa. Nyt on alkamassa harrastusrumba. Molempia lapsia kuljetetaan harrastuksiin, joten illat ovat kiireisiä ja aikataulujen sovittelu on välillä hankalaa.

 

["pop"]

Rankkaa on.ehdotin että rakennusprojektia siirrettäisi kesältä kun muuten äiti ei kerkeä tekemään juurikaan mitään,on vain lapsen kanssa.

 

[Kylmäkkö]

Mä olen samaa mieltä. Kun lapset ovat nyt tosiaan 5v ja 7v, meillä on todella paljon tekemistä ja voimme mennä retkeilemään ym ilman kauheaa vahtimista ja kiljumista. Tämä kesä tulee olemaan huippu lasten kanssa =)