tippa
eksyin vaan tänne kuoleman mustille palstoille... en tosiaankaan tiedä miltä teistä vauvojen menettäneistä tuntuu, mutta kun luin surullisia tarinoitanne, niin en voinut välttyä kyyneliltä. oma neiti-nötteröni tuhisee peittonsa alla ja saan olla onnellinen, että hän on olemassa. ihmisillä on joskus paha tapa unohtaa kiireessä elämän tärkeimmät asiat, mutta teidän tekstejänne lukiessa ne tulevat varmasti mieleen. kaikki eivät olekaan yhtä onnekkaita... :'( voimia kaikille ja auringonsäteitä sydämeen! :hug: