Olen niin masentunut,miksi aina rankaistaan?

[paskaa]

Olen aina uskonut olevani kirottu. Kun elämä alkaa hymyillä, aina tulee jotain ikävää. En koskaan uskalla nauttia hyvästä, kun se viedään pois. Iso ihana elämänmuutos tulossa, mutta nyt vaan itkettää kun ajattelee ongelmia jotka puskan takaa ilmestyivät. Eniten surettaa, kun lapset kärsii, kun masennun taas. Ja yksin saa itkeä, kun mies ei puhu vaikeista asioista ikinä. Tahtoisin kuolla...

 

[Hmm]

Pakko sanoa, että paljon on tosiaan myös siitä omasta asenteesta kiinni. Kuten itse sanoit, sä näet että jokaisen elämän antaman hymyn jälkeen tulee paskaa niskaan. Mä taas näen asian niin, että vaikka kuinka tulee joskus paskaa niskaan, niin sen jälkeen päivä paistaa risukasaankin...

 

[Suhmuran Santra 55]

Niin olen minäkin hyvän päivän jälkeen saanut paskaa niskaani,en uskalla kunnolla iloita mistään ,on pieni pelko mitä tästä seuraa.Se on tätä elämää ,myötä-ja vastamäkeä. :hug: :headwall:

 

[Ajattelepas näin]

Jos vastoinkäymiset ovat kohdanneet hyvien asioiden jälkeen, niin iloitse niistä hyvistä, sillä vastoinkäymiset tulevat joka tapauksessa!

 

[Viva]

Musta tuntuu samalta! Olen pienestä asti miettinyt että jotenkin olen "kirottu" kun mun elämä syntymästä lähtien ollu yhtä taistelua. Joskus jos hieman paremmin menee niin tietää että kohta taas jotain pahaa tapahtuu. Ainut hyvä asia on lapset,mut heidänkin ympärillä kaikki menny ihan päin mäntyjä. (kumpaakin jäänyt yksin odottamaan). Jotain pahaa oon vissii tehnyt kun näin kamalan elämän ansaitsen..

 

[näin]

Pitää oppia elämääm vain tässä hetkessä ja nauttimaan siitä. Vaikeaa, mutta sitkeällä harjoittelulla onnistuu ja elämä helpottuu.

 

[Onneton]

Mullakin on aina kaikki päin vit*ua, ja vit*ttaa kaikki kaverit, kun heillä aina menee kaikki niinkuin ne itse haluavat.

 

[:(]

Pelkäät katastrofia, koska elämässäsi on ollut niitä liikaa. Mutta mieti todennäköisyyttä, ei kai taas voi kaikki kaatua yhden ihmisen kohdalle.