Miksi raskaana olevan seura ei kelpaa? Olen niin yksinäinen.. :(

[:/]

Niin mikä siinä on, kun kaikki ystävät tutut sun muut vaan katoavat. Olen siis raskaana ja niin masentunut.. Tämä on ikävää, koska haluaisin nauttia raskaudesta ja iloita vauvasta. Minähän olen sama ihminen kuin ennenkin, tosin kaikkea en nyt vaan pysty tekemään. Vai luulevatkohan he, että en enää puhuisi muusta kun raskaudesta ja lapsista?

Tosi inhottavaa kun monet hyvätkin ystävät vain kadonneet ja tuntuu tyhmältä ehdotella ihmisille näkemistä kun sitä ei koskaan tapahdu. Mieskin aikalailla juo ja viettää aikaa ystävien kanssa, minä sitten istun yksin täällä kotona..

Olen niin yksin, surullinen ja tuntuu etten voi kun itkeä. Pakko purkaa johonkin tätä oloa.

 

[*mur-mur*]

Olen pahoillani puolestasi, lämmin lohtu:hug:
..tuo miehesi käytös pisti heti kirjoituksessasi kyllä silmääni..ei hyvältä vaikuta sekään....miksi hän ei viihdy sinun kanssasi..oletko kysynyt?

Oletko minkä ikäinen?
..jos olet nuori ensisynnyttäjä ja ystävissä ei vielä montaa(kenties yhtään)Äitiä, on se valitettevan yleistä, että odottaja saattaa jäädä vatsansa kera yksin..ystävät hieman vieroksuvat, heillä monella kun ne samat menonsa edelleen esim. ravintola illat,(kosteat?) joihin sinä et varmankaan kovin mieluusti(ehkä)olisi halukaskaan osallistumaan?..

Itselläni monesti yksinäinen oloinen esikoista odottaessani 21vuotiaana v. 1986
..silloinen kumppanini joi paljon..erosimmekin sitten lapsen ollessa 1.4v.

..kun taas 2004 odottaessani "iltatähteäni", nykyinen mieheni oli aivan ihana - huolehti minusta koko raskaus ajan ja oli tukenani kaikessa, synnytyksessäkin.

Voisitko kenties kysyä ihan suoraan parilta hyvältä ystävältäsi - miksi seurasi ei enää kelpaa?
..olitko ystäviesi seurassa kuinka tiiviisti ennen raskauttasi?..kuinka pitkällä raskautesi nyt on

Miehesi käytöksen kyllä pitäisi parantua, hänen kuuluisi olla siun tukena ja kumppanina..kohtahan teitä on 3..
..oliko raskautesi toivottu,(miehellesi?) vaiko hieman yllätys?

Toivon siulle hyvää loppuraskautta ja parempaa mieltä:heart:

 

["Tille"]

Elämänmuutokset ovat aina haastavia ja jos kokee sen takia jäävänsä kaikesta ulkopuolelle on se ainakin merkki siitä, että nyt jos koskaan on etsittävä uusia kavereita ja uutta seuraa. Olosi ei parane kökkimällä kotona itsesäälin vallassa.

Painele selvittämään millaisia äiti-lapsi-piirejä on tarjolla. Saat taatusti "asiantuntijoiden" seuraa pyytämättä ja n. miljoona neuvoa tai kauhukuvausta synnytyksistä ja vauvan hoidosta. Jää näyttäväti huohottamaan jonkun lapsia leikittävän mamman lähettyville ja tokaise jotakin raskauden vaativuudesta. Vilkuile sillä silmällä naapurustoa, jossa joku vanhempikin ihminen saattaisi jaksaa kuunnella kuinka elämä tuntuu vaikealta elää ilman ystäviä jnejne.

Meillä on taloyhtiössä kaksi vasta synnyttänyttä naista, joista toinen on avoin ja hänelle juttelevat aivan kaikki sekä kuuntelevat kiinnostuneena miten vauva maha toimii. Toisen nimesin meidän pyhäksi äidiksi, joka suuressa armossaan suostuu astumaan pihapolulla ja tuomitsee sieltä käsin niin eläviä kuin kuolleita. Siis niin yksinäinen reppana kuin olla voi, mutta kun naama on koko ajan norsun veellä ja asenne kielteinen ei kukaan ole vaivautunut edes vilkaisemaan hänen pentuaan. Saattaa olla masennusta, mutta eipä hetkauta. On tässä muutkin lasten kanssa eläneet....

 

["Vieras"]

Been there, done that.

Olen raskaana ja ystävät vain JÄÄVÄT. Teen samoja asioita kuin ennen, käyn jopa "muutamalla" kuppiloissa jne mutta suurin osa kavereista vain jäävät. Eivät pidä yhteyttä. Ja ei, en puhu raskaudestani eikä puheeni ole muuttuneet, ainoastaan alkoholi on jäänyt kuvioista pois. Kovin tuntuu olevan suuri merkitys sillä sitten.

Mieheni tosin on omaksunut uuden, YHTEISEN elämäntapamme täysin, eli kosteat illanvietot ja kavereidensa kanssa hengailu ovat jääneet myös hänen osaltaan ja teemme yhdessä kaikki jutut, en siis siinä mielessä ole koskaan yksin. Mutta harmittaahan se silti välillä, että omat entiset luottoystävät kiertävät kaukaa.. Ja lapsellisia ystäviä minulla ei juurikaan ole.

Olisiko aika keskustella miehesi kanssa tilanteesta, yhtälailla hänelle on tulossa perheenlisäystä?

 

[Nenja]

Mulla hyvät ystävät kanssa lähtivät, tai jättivät. En puhunut raskaudesta edes paljoa tai vain kyseltäessä enkä muuttunut luenteeltani tai tavoiltani mitenkään muuten, kuin en vain enää juonut baareissa. Istuin loppuraskaudessa varsinkin yskin paljon kotona ja toinen raskaana oleva ystävä aina "nähdään sitten kesällä kun mun vauva on syntynyt niin voidaan hengailla". Asuttiin naapureissa ja oli alkutalvi

Hassua on se että mä oon aina ollut sosiaalinen ja paljon ystäviä, joten se tuntu tosi oudolta jäädä ihan yksin. Vauva kun syntyi, joo kyllä ne ekalla viikolla kävi, mutta ei nyt ole näkynyt. Enää ei kutsuta juhliin tai synttereille, kun ajatellaan etten voi tulla, vaikka onhan mulla hyvä mies joka voi hoitaa lasta sen aikaa!

Tsemppia sulle, mä tiedän että toi on tosi rankkaa, mutta ala käydä jossain äiti-kerhoissa, siitä on tosi paljon apua, vaikka niihin onkin vaikea välillä mennä.