Olen niin kateellinen!

Miksi ihmiset haluavat eroon lapsistaan? Mulla ei vielä ole omaa lasta (raskaana olen), mutta mulla on pari koiraa ja ikinä ei ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisin saada niistä lomaa. Mähän rakastan niitä! Ikinä en haluaisi olla niistä erossa.

Eipä sitä osaa sanoa, niin että ymmärtäisi, jos itsellä ei ole lapsia. Lähes kaikkien ihmisten on koettava asia, että voi asettua toisen osaan. Ja silti senkin unohtaa äkkiä.



Jo toisen lapsen saaminen joskus jonnekin on kuin lomalla olisi. Nauramme paljon ja on tosi helppoa. Ihan kuin mahtavalla lomalla. Seksiäkin jaksaa harkita. Eipä olekaan taas moneen kuukauteen jaksanut.

 

Tähän joukkoon kuulun minäkin, minulla on myös tukiverkosto vähissä koska asun eri kaupungissa kuin omat vanhempani (jotka eivät kyllä muutenkaan ota lapsenlapsia luokseen kuin todella harvoin)...

Kaiken lisäksi muutin työn perässä vieraalle paikkakunnalle enkä ole ainakaan vielä löytänyt täältä ystäviä... Kateus iskee väkisin välillä kun muilla on isovanhemmat ja paljon tuttava perheitä yms. :ashamed:
Minulla kun ei ole edes sitä miestä rinnallani...

 

Se on kyllä varmasti raskasta jos ei ole tukiverkostoa. Oletteko ajatelleet ottaa jostakin maksullisen hoitajan että pääsette kahdestaan johonkin?Itse arvostan suunnattomasti appivanhempien apua lastenhoidossa. Olisimme pulassa ilman heitä.

 

Vähän sama juttu. Miehen vanhemmat asuu lähellä ja poikaa ottasivat kyllä, mutta mulla ei ole minkäänlaista luottamusta heihin joten ei onnistu sinne vieminen. Joo, tyhmää ehkä. Oma äiti on kans töissä ja elää varmaan nuoruuttaa uudestaan, antakoon hänen painaa. Joskus olis niin ihanaa vaan rentoutua ja olla, mut no ei auta. Toisaalta taas en edes raaskisi poikaa hoitoon antaa.. :ashamed:

Tota mä olen miettinyt viime aikoina, että tuleeko mustakin samanlainen (tai melko varmaan tulee). Meillä siis myös tukiverkko hyvin lähellä olematonta, yleensä järjestämme menot niin, että toinen meistä menee ja toinen jää lasten kanssa tai sitten lähdemme kaikki. Lapsille ei juuri yökyläpaikkoja tai edes muutaman tunnin hoitoa löydy. Ja mä oikeasti niin odotan sitä, että nuo muuttavat pois kotoa, että jos meinaavat alle kolmikymppisinä saada omia lapsia, niin en jaksa kyllä paljon hoitaa.

 

Miksi ihmiset haluavat eroon lapsistaan? Mulla ei vielä ole omaa lasta (raskaana olen), mutta mulla on pari koiraa ja ikinä ei ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisin saada niistä lomaa. Mähän rakastan niitä! Ikinä en haluaisi olla niistä erossa.

Anteeksi. En halua kuulostaa ilkeältä, mutta TODELLA et vielä tiedä mistä puhut jos vertaat koiria ja lapsia tässä (tai missään muussakaan) asiassa. Olkoon koirat kuinka rakkaita tahansa. Jo pelkästään se sitoutumisen aste on aivan eri luokkaa. Ei silti että olisin omiakaan lapsiani halunnut kenellekään jättää. Välillä kyllä kahdenkeskisestä iltalomasta miehen kanssa haaveilen. Esim sitä koirat tuskin estäisivät. Lapset kylläkin tehokkaasti, niitä kun ei jätetä moneen vuoteen hetkeksikään yksin. jos ei ole hoitajaa niin ei ole. Tietääkseni normaalin koiran voi sen sijaan jättää hyvinkin iltamenon ajaksi kotiin. Siinä se ero.

 

Tutulta kuulostaa. Juma ett kävi kateeksi kun työkaveri kertoi pitävänsä grillijuhlat ens vkl.. Vievät pojat hoitoon isovanhemmille yöksi ja kavereita tulee kylään. :'(

 

Meillä kolme lasta eivätkä ole hoidossa missään ikinä, enkä ole kyllä edes ajatellut että tarvittaisiin lomaa omasta perheestä En oikein ymmärrä miksi pitää olla kateellinen jollakulle joka oikeasti raaskii perheensä rikkoa jopa viikoiksi että lapsi/lapset laitetaan mummolaan tms, minusta se on jotenkin kieroutunutta :/ Ja jotenkin tulee mieleen että ei nyt ainakaan kannata kadehtia vanhempia jotka eivät jaksa/välitä lapsensa kanssa olla perheenä (vaan just kaipaavat LOMAA lapsestaan..)

Aika hurjaa koko ajatus.

 

Tiedän typerä asia olla kateellinen, mutta niin vaan kävi, että itkukin tuli tämän asian takia tuli eilen (joo olen lapsellinen) Naapurin poika lähti eilen isovanhemmille koko viikoksi ja venhemmat saavat olla kahdestaan koko viikon. Jotenkin tuntuu, että me tarvittaisiin jotain tuollaista, mutta tuskin saadaan seuraavaan 20v. tuollaista tilaisutta. :snotty: :ashamed:

No minä taas olen suorastaan järkyttynyt kun meidän naapurin lapset laitettiin kolmeksi viikoksi mummolaan TOISELLE PUOLELLE Suomea! Ja viime kesänä olivat siellä yhteensä 6 viikkoa.... Tyttö on jo esikoululainen, mutta poika vasta 2v

 

Mun kateus iski pintaan eilen. Kaveri kertoi että heidän perheensä oli vuokrannut mökin viikoksi yhdessä tuttavaperheen kanssa. Mä tajusin ettei mulla ole ketään sellaista (oman miehen lisäksi siis) jonka kanssa voisin suunnitella yhteisiä mökkireissuja. Tuli siis sellainen "mulla ei ole kavereita - olen yksinäinen - mussa on jotain pahasti vialla" -olo. Ja kateus kaikkia niitä kohtaan joilla on kavereita. :ashamed: [/quote]

mulla kans tulee näistä jutuista kateellinen olo ja mietin et mitä on vialla kun ei ole kavereita.niitä vain ei ole siunaantunut kun heillä on jo parhaat kaverit

 

Me ollaan sikäli hyvin onnekkaita, että meidän lasten isovanhemmat ovat kiinnostuneita lastenlapsistaan. Anoppilassa ovat aika ajoin hoidossakin jonkun aikaa, tosin lähes aina anopin aloitteesta. Harvoin viitsimme itse pyytää. Omien vanhempieni luona lapset eivätole hoidossa, mutta muuten kyläilemme perheenä. En kyllä voisi ajatella mitään kesälomareissuja, niin, että lapset olisivat isovanhempien kanssa ja me itse kotona . Ja viikko olisi ehdottomasti liian pitkä aika lasten olla hoidossa, mutta joskus ovat olleet pitkän viikonlopun, kun ollaan oltu kahdenkeskeisellä lomalla.

 

Mun kateus iski pintaan eilen. Kaveri kertoi että heidän perheensä oli vuokrannut mökin viikoksi yhdessä tuttavaperheen kanssa. Mä tajusin ettei mulla ole ketään sellaista (oman miehen lisäksi siis) jonka kanssa voisin suunnitella yhteisiä mökkireissuja. Tuli siis sellainen "mulla ei ole kavereita - olen yksinäinen - mussa on jotain pahasti vialla" -olo. Ja kateus kaikkia niitä kohtaan joilla on kavereita. :ashamed:

mulla kans tulee näistä jutuista kateellinen olo ja mietin et mitä on vialla kun ei ole kavereita.niitä vain ei ole siunaantunut kun heillä on jo parhaat kaverit[/quote]

Hmmm. Tämä oli aika kiva ketju, nähdä että ei ole ainoa, jolla joskus ikäviä fiiliksiä tällaisista asioista.
Minua harmittaa enemmän kuin ystävien puute se, että lapsillani ei ole rakastavia isovanhempia. Eli yhteydenpitoa ei oikeastaan ole. Kaikki asuvat kaukana, eivätkä kysele lasten kuulumisia, jotka sitten eivät ole erityisen innokkaita vierailemaan tai soittelemaan, kun tajuavat kai, että heistä ei olla kiinnostuneita.

Eikä oikeastaan harmita niinkäään edes itseni puolesta, kyllä jaksan lapseni hoitaa, kun olen tähänkin saakka jaksanut, mutta lasten puolesta. He kun ehkä luulevat olevansa huonompia kuin sellaiset lapset, joilla on ihanat isovanhemmat. Tai ihmettelevät miksi heistä ei olla kiinnostuneita.