Olen muuttunut ihmisenä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hilkka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hilkka

Vieras
Olen ennen stressannut aivan kaikesta, en ole osannut nauttia elämästä, olen ollut tavallaan epäsosiaalinen ja kärsinyt hiljaa itsekseni. Yhtäkkiä minusta on tullut onnellinen, en stressaa enää mistään tai ainakin osaan käsitellä stressiäni, haluan tavata ihmisiä, pidän elämästä. Ihan kuin olisin oivaltanut jotakin tästä elämästä, että mikä tässä on tärkeää. Tämä on minun elämäni, elän tavallaan itselleni. Jos en jaksa käydä esim. opintoja pois todella nopeaan tahtiin, niin hitto sitten en käy. Kenelle olen muka tilivelvollinen.
 
Mun piti tuosta suorittamisesta juuri kirjoittaa, et sitä minultakin on vaadittu. Olin siinä soseessa mukana, mutta perskules kun ei palkintoa saa vaikka kuinka suorittaisi. Kun tulin sinut sen asian kanssa, että teen elämästäni juuri sellaisen kuin haluan sen olevan, niin olen tullut todella vahvaksi sen asian kanssa ja nyt kaikki sellaiset jotka ovat minulta ennen vaatineet, sanovat että olen oikeassa. Eli olen tavallaan muuttanut sen ympäristön. Tuli itselle mitta täyteen tämän stressaamisen kanssa. Kele! Kiva että täällä on sielunsiskoja. :)
 
Hienoa että ajattelet noin!!
Itse olen myös omien ja muiden virheiden kautta käynyt sellasen elämänkoulun,mikä on ollut kovaa mutta päivääkään en kadu,se on muokannut minusta sen mitä nyt olen,ennen pelokas ja tressaantunut,itsetuhoinen,itsekäs,ilkeä,nykyään perheelleen omistautuva,iloinen,tulevaisuuteen luottavainen,ystävällinen hymyilevä perheen äiti=)
 
Sitten olen huomannut vielä sellaisen muutoksen, kun aikaisemmin oli ihan paniikissa, jos oli lapsen kanssa vaikkapa raskasta ja ei ollut saanut nukuttua yöllä kunnolla. Nykyään ajattelen kun on tosi raskas tilanne ja uhmaikäinen kiukuttelee ja väsyttää, että "okei, nyt on v:mäinen tilanne, mutta kohta on toisin" ja tämä tiedättekö helpottaa. Seuraava päivä tai vaikka saman päivän ilta voi jo olla aivan erilainen ja ihana ja rauhallinen.

Yksi päivä pesin lattioita kun lapsi oli mennyt jo illalla nukkumaan. Avasin ulko-oven ja ulkona satoi ja nautin jo siitäkin niin paljon, ihana sateen tuoksu, syksy tulossa, ym. Tää on uskomatonta!
 
Joo ja jos vaikka tunnen syyllisyyttä sohvalla makoilemisesta, ja ajattelen, että nyt pitäisi tehdä sitä ja sitä, niin ajattelen, että kuinka moni muu äiti vaan rennosti makaa nytkin sohvalla eikä tunne syyllisyyttä. Miksi juuri minun pitäisi raataa hommia, miksi en voi nauttia elämästä kuten muutkin, ja syyllisyys katoaa saman tien.
 
Mihin mun viesti hävisi?

No uusiksi, ensinnäkin paljon :flower: :flower: :heart: :heart: ja onneksi olkoon!

Tuon oivaltaminen on parasta elämässä ja sitä kautta avautuu monet ovet onneen! =)
 
Olen kyllä huomannut monia ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat tästä elämästä, silloinkin kun on raskasta. Naapurissakin on kaksi aivan pientä lasta, jotka yövalvottavat, mutta se äiti on aina niin onnellinen ja kauniissa vaatteissa ym. Näitä ihmisiä seuratessa, olen alkanut ajattelemaan positiivisesti. Ei aina niin, että "tää vauva-aika ei lopu koskaan", vaan että " tässäkin päivässä on paljon hyvää, nauti lapsestasi, hän ei ole kauaa pieni ja kun olet taas töissä, ikävöit kotiin".
 
Alkuperäinen kirjoittaja hjhjevv:


Joo arvasin, että löytyy joku ketä ei voisi mun omat elämäni pohdinnat vähempää kiinnostaa. Mutta kirjoitin näitä asioita ihan vaan sen vuoksi, että joku voisi saada näistä ajattelemisen aihetta. En usko olevani ainoa äiti ja ihminen kenellä on tällaista. Joku voi lukea juttuni ja alkaa myös pohtimaan omaa elämäänsä ja stressiänsä, minulla sitä kesti vuosikausia. Ja vaikka te kaikki kirjoittaisitte minulle, että "evvk" niin olen onnellinen jos voin pohdinnoillani auttaa vaikka yhtä ihmistä täällä palstalla.
 

Yhteistyössä