olen monesti miettinyt seuraavaa, kun ihminen kuolee

isoäiti mölykylästä

Aktiivinen jäsen
04.05.2007
26 699
2
36
niin monet tavallaan alkaa pelkäämään sitä. eihän se kuollut kenellekään enää mitään tee. just mun ystävä sano, ettei uskalla jäädä vieläkään yksin kotiin, kun niiden vaari, joka siinä oli asunut kuoli joku kuukausi sitten. mikä siinä on niin pelottavaa? ei sieltä kukaan enää tule esim. "kostamaan" mitään vaikka olis ollut kuinka huonot välit. eikä kukaan sieltä tule enää muutenkaan. en ole koskaan kuullut, että vaikka ihminen kummitttelisikin, että se silti olis kenellekään pahaa tehnyt. kommentteja jos nyt joku ymmärs tosta mitä tarkoitin
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä:
Nykyihmiset ovat varmaankin pikkuhiljaa alkamassa vieraantua niinkin luonnollisesta asiasta, kuin kuolema. Pelätään sitä kuolemaa, ei kuollutta?
kyllähän se varmaan tästäkin johtuu, nykyaikana kun kuollaan sairaalassa, ei kotona kuten ennen. ystävä just sano, että jos vaari olis kotiin kuollut, niin hän olis kyllä muuttanut pois, ei olis enää uskaltanut asua siinä talossa, johon vaari olisi kuollut. mutta niin sitä vaan ennen tehtiin. kun olin pieni, niin isän veli, joka asui naapurissa kuoli kotiin, ruumis jätettiin yöksi sänkyyn ja muu perhe tuli meille nukkumaan. ja aamulla sitten soitettiin ruumisauto, siihen aikaan jos kotona kuoli, ei tarvittu vielä kutsua poliisia toteamaan kuolemaa luonnolliseksi eikä muuta, kuten nykyisin pitää tehdä. ja perhe palasi samana päivänä sinne taloon asustelemaan kuten ennenkin, eikä kukaan pelännyt. ei nyt kuitenkaan nukkunet siellä koska oli vain yksi makuuhuone.
 
Höh. Meidän suvussa kuollaan yhä kotona. Ei ole tabuja, ei muitakaan. Ollaan käsitelty asioita laajalti, ei kuolema pelota. Ukkini kuoltua viime vuonna lapsenikin kävivät häntä katsomassa vielä arkussa. Ei heitä pelottanut, eivät nähneet pahoja unia. Sama vanha ukki, mutta pelkät kuoret. Rakkaistaan mukana muistoksi esineitä, mm. vaimonsa kuva. Peittokin laitettiin, ettei kylmä ois. Ja oma pyjama, sekä tietty villasukat.
 
Minun isotätini se aina tapasi opettaa meille nuoremmille, että muistakaa ettei tutut kummitukset tee pahaa vaan jos niitä tapaa niin ne on tullut suojelemaan tai katsomaan miten teillä menee. Muuten sanoisin, että tuo vainajien pelko johtunee just tuosta että kuolemasta on nykyihmiset jo kovasti vieraantuneet, se on jotain pelottavaa piilossa tapahtuvaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhmää moinen:
Höh. Meidän suvussa kuollaan yhä kotona. Ei ole tabuja, ei muitakaan. Ollaan käsitelty asioita laajalti, ei kuolema pelota. Ukkini kuoltua viime vuonna lapsenikin kävivät häntä katsomassa vielä arkussa. Ei heitä pelottanut, eivät nähneet pahoja unia. Sama vanha ukki, mutta pelkät kuoret. Rakkaistaan mukana muistoksi esineitä, mm. vaimonsa kuva. Peittokin laitettiin, ettei kylmä ois. Ja oma pyjama, sekä tietty villasukat.

Kauniisti kirjoitettu. Lapseni kuoli sairaalassa, koska ei ehditty siirtämään kotiin. Minulle oli luonnollista laittaa hänet omiin vaatteisiin. Jos olisin hautajaisten aikaan ollut rauhallisempi, olisi arkku aukaistu -näin jälkikäteen sitä on turha surra, koska olin hyvin sekaisin ja vihainen kaikille jotka halusivat aukaista arkun. Siellä oli minun lapseni ja olin jo hyvästellyt hänet -ehkä riistin hyvästelyn muilta -mutta kai sylilapsen menettäminen on vähän sellaista. Äidille kovin henkilökohtaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhmää moinen:
Höh. Meidän suvussa kuollaan yhä kotona. Ei ole tabuja, ei muitakaan. Ollaan käsitelty asioita laajalti, ei kuolema pelota. Ukkini kuoltua viime vuonna lapsenikin kävivät häntä katsomassa vielä arkussa. Ei heitä pelottanut, eivät nähneet pahoja unia. Sama vanha ukki, mutta pelkät kuoret. Rakkaistaan mukana muistoksi esineitä, mm. vaimonsa kuva. Peittokin laitettiin, ettei kylmä ois. Ja oma pyjama, sekä tietty villasukat.

Aika ihana tapa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhmää moinen:
Höh. Meidän suvussa kuollaan yhä kotona. Ei ole tabuja, ei muitakaan. Ollaan käsitelty asioita laajalti, ei kuolema pelota. Ukkini kuoltua viime vuonna lapsenikin kävivät häntä katsomassa vielä arkussa. Ei heitä pelottanut, eivät nähneet pahoja unia. Sama vanha ukki, mutta pelkät kuoret. Rakkaistaan mukana muistoksi esineitä, mm. vaimonsa kuva. Peittokin laitettiin, ettei kylmä ois. Ja oma pyjama, sekä tietty villasukat.

Aika ihana tapa

ja kaikista ihaninta, jos ihminen kuolee uskossa Jeesukseen. Silloin tietää, että hän on pääsyt taivaaseen:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja iriina:
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhmää moinen:
Höh. Meidän suvussa kuollaan yhä kotona. Ei ole tabuja, ei muitakaan. Ollaan käsitelty asioita laajalti, ei kuolema pelota. Ukkini kuoltua viime vuonna lapsenikin kävivät häntä katsomassa vielä arkussa. Ei heitä pelottanut, eivät nähneet pahoja unia. Sama vanha ukki, mutta pelkät kuoret. Rakkaistaan mukana muistoksi esineitä, mm. vaimonsa kuva. Peittokin laitettiin, ettei kylmä ois. Ja oma pyjama, sekä tietty villasukat.

Aika ihana tapa

ja kaikista ihaninta, jos ihminen kuolee uskossa Jeesukseen. Silloin tietää, että hän on pääsyt taivaaseen:)

Ajattele, jotkut uskaltavat kohdata kuoleman lopullisena, ilman satuja.
 
Kai se on se kuolema joka pelottaa... mua kyllä pelotti viimeksi kuollut, ei kuolema. Olin nimittäin tekemässä keikkaa yhteen paikkaan jossa on lähinnä vanhuspotilaita ja yövuorossa kuoli potilas. Ei siinä muuten mitään, mutta kun menin vielä toisen hoitajan pyynnöstä kokeilemaan pulssin jne. ennen kuin lääkäriä soitettiin toteamaan tapaus niin sain ihan järkyn sähköiskun siitä vainajasta. Hitto, että pomppasin varmaan metrin ilmaan... :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mieti sitä:
Alkuperäinen kirjoittaja iriina:
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhmää moinen:
Höh. Meidän suvussa kuollaan yhä kotona. Ei ole tabuja, ei muitakaan. Ollaan käsitelty asioita laajalti, ei kuolema pelota. Ukkini kuoltua viime vuonna lapsenikin kävivät häntä katsomassa vielä arkussa. Ei heitä pelottanut, eivät nähneet pahoja unia. Sama vanha ukki, mutta pelkät kuoret. Rakkaistaan mukana muistoksi esineitä, mm. vaimonsa kuva. Peittokin laitettiin, ettei kylmä ois. Ja oma pyjama, sekä tietty villasukat.

Aika ihana tapa

ja kaikista ihaninta, jos ihminen kuolee uskossa Jeesukseen. Silloin tietää, että hän on pääsyt taivaaseen:)

Ajattele, jotkut uskaltavat kohdata kuoleman lopullisena, ilman satuja.

Ja kohdata rajan takana karun totuuden, taivaasta ja helvetistä:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja millipilli:
Kai se on se kuolema joka pelottaa... mua kyllä pelotti viimeksi kuollut, ei kuolema. Olin nimittäin tekemässä keikkaa yhteen paikkaan jossa on lähinnä vanhuspotilaita ja yövuorossa kuoli potilas. Ei siinä muuten mitään, mutta kun menin vielä toisen hoitajan pyynnöstä kokeilemaan pulssin jne. ennen kuin lääkäriä soitettiin toteamaan tapaus niin sain ihan järkyn sähköiskun siitä vainajasta. Hitto, että pomppasin varmaan metrin ilmaan... :whistle:

miksi, etkö ole ennen nähnyt kuollutta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja iriina:
Alkuperäinen kirjoittaja millipilli:
Kai se on se kuolema joka pelottaa... mua kyllä pelotti viimeksi kuollut, ei kuolema. Olin nimittäin tekemässä keikkaa yhteen paikkaan jossa on lähinnä vanhuspotilaita ja yövuorossa kuoli potilas. Ei siinä muuten mitään, mutta kun menin vielä toisen hoitajan pyynnöstä kokeilemaan pulssin jne. ennen kuin lääkäriä soitettiin toteamaan tapaus niin sain ihan järkyn sähköiskun siitä vainajasta. Hitto, että pomppasin varmaan metrin ilmaan... :whistle:

miksi, etkö ole ennen nähnyt kuollutta?

Olen nähnyt, mutta säikähdin vaan kun sain sen sähkärin... siis aloin kokeilla pulssia ja samalla sain sellaisen sähköiskun että napsahdus oikein kuului. Oli aika aavemaista keskellä yötä :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja millipilli:
Alkuperäinen kirjoittaja iriina:
Alkuperäinen kirjoittaja millipilli:
Kai se on se kuolema joka pelottaa... mua kyllä pelotti viimeksi kuollut, ei kuolema. Olin nimittäin tekemässä keikkaa yhteen paikkaan jossa on lähinnä vanhuspotilaita ja yövuorossa kuoli potilas. Ei siinä muuten mitään, mutta kun menin vielä toisen hoitajan pyynnöstä kokeilemaan pulssin jne. ennen kuin lääkäriä soitettiin toteamaan tapaus niin sain ihan järkyn sähköiskun siitä vainajasta. Hitto, että pomppasin varmaan metrin ilmaan... :whistle:

miksi, etkö ole ennen nähnyt kuollutta?

Olen nähnyt, mutta säikähdin vaan kun sain sen sähkärin... siis aloin kokeilla pulssia ja samalla sain sellaisen sähköiskun että napsahdus oikein kuului. Oli aika aavemaista keskellä yötä :whistle:

ok:)
 
kyllä muakin joskus jotenkin karmasee aatella kun oon käymässä mun vanhemmilla niin siellä on alhaalla semmonen sänky missä mun pappa on kuollu.
se tulee välillä mieleen kun siinä sängyllä istuu, ei sen takia et se kuollut pelottais tai että kuolemakaan pelottais vaan jotenki se ajatus siitä että vastahan se ihminen oli tässä elossa ja nyt istun siinä missä se makas kuolleena..
mun sisko kuoli sairaalaan enkä pysty meneen kyseiseen sairaalaan lainkaan sisälle.Kai sieltä mukamas ne muistot palais jotenkin vielä kamalampana mieleen.Onneks ei tarviikaan mennä kun se on niin kaukana.
 

Yhteistyössä