E
En jaksa, mitä teen.
Vieras
Mitä pitäs tehä, kun en jaksa enää elää. Täs elämässä ei ole enää mitään iloa, ku kaikki haukkuu ja syyttelee vaan. Eräs tyyppi varsinkii, kerroin sille, mitä ostan sukulaistytölle joululahjaks, haukku mut pystyyn ja väitti, ettei tytölle voi ostaa junarataa, koska se menee siitä pilalle, se on vain ja ainoastaan poikien lelu. Vaikka laitoin välit poikki siihen, eikä oo naamakirjassa kaverina, ni silti se vaan viestittelee, mun uutta puhelinnumeroo sillä ei onneks oo.
Eräs tyyppi, jota nään joka viikko, epäili yhtenä päivänä, että oon masentunut, kun itkin ihan helkkaristi kaiken p*skan takia, enkä puhunut sille paria lausetta enempää.. Ja kysyi, että onko ollu itsetuhoisia ajatuksia. Tokasin vaan, ettei ole. Vaikka todellisuudessa niitä on kokoajan sillon ku ei oo jotain toista ihmistä seurana täällä. Sillon ku täällä on joku toinenkii, ni ei mitään sellasia sillon tule miettineeks ees...
Entä jos mä teen jotain itelleni? Pelottaa, että teen jotain, jota kadun.....
Pitääkö ihmisen jaksaa vuodesta toiseen p*skaa? Mä en oo voinut varmaan kesästä lähtien nukkua öitä kunnolla, kun polvi oireilee niin pahasti. Kävellessä varsinkii ulkona liukkaalla polvi lähtee niinku sivuluisuun ja menee vähän väliä lukkoon, eikä meinaa aueta. Ja tuntuu kun polvilumpio tekis vähintään kärrynpyöriä kun kävelen. Joka kerta kävellessä pitää älähtää kivusta. Mitäänhän siinä ei ortopedien mukaan oo, vaikka tähystyksessä näky osittainen eturistiside-repeämä. Kaikki vähättelee, että ei tossa sun polvessa ole mitään. Oot ite vaan aina sitä mieltä, että siihen koskee, ni sit siihen koskee. Se tyyppi, joka käy mun luona viikottain, käskee mua soittamaan tk:n fysioterapiaan, ku fysiatri laitto sinne lähetteen, mut mä en jaksa. Kävin kerran siellä ja olisin mennyt uudestaankii, mut sieltä olivat peruneet sen ajan, enkä enää seuraavana päivänä sinne mennyt, kun olis ollu uus aika, mut kun en ollu nukkunut taaskaan sillon ollenkaan yöllä, ni en sit mennyt..
Voisin mennä nyt nukkuu, mutta ei yksinkertaisesti huvita, koska se polvikipu vaan pahenee, kun menee sänkyyn nukkumaan. Ekat 30min-2tuntia pitää pyöriä sängyssä, ku ei voi kipujen takia nukkua.
Sanoin sille eräälle päätään aukovalle tyypille, että teen jotain itelleni, ni se vaan tokas, että päästään susta eroon vihdoin.
Eräs tyyppi, jota nään joka viikko, epäili yhtenä päivänä, että oon masentunut, kun itkin ihan helkkaristi kaiken p*skan takia, enkä puhunut sille paria lausetta enempää.. Ja kysyi, että onko ollu itsetuhoisia ajatuksia. Tokasin vaan, ettei ole. Vaikka todellisuudessa niitä on kokoajan sillon ku ei oo jotain toista ihmistä seurana täällä. Sillon ku täällä on joku toinenkii, ni ei mitään sellasia sillon tule miettineeks ees...
Entä jos mä teen jotain itelleni? Pelottaa, että teen jotain, jota kadun.....
Pitääkö ihmisen jaksaa vuodesta toiseen p*skaa? Mä en oo voinut varmaan kesästä lähtien nukkua öitä kunnolla, kun polvi oireilee niin pahasti. Kävellessä varsinkii ulkona liukkaalla polvi lähtee niinku sivuluisuun ja menee vähän väliä lukkoon, eikä meinaa aueta. Ja tuntuu kun polvilumpio tekis vähintään kärrynpyöriä kun kävelen. Joka kerta kävellessä pitää älähtää kivusta. Mitäänhän siinä ei ortopedien mukaan oo, vaikka tähystyksessä näky osittainen eturistiside-repeämä. Kaikki vähättelee, että ei tossa sun polvessa ole mitään. Oot ite vaan aina sitä mieltä, että siihen koskee, ni sit siihen koskee. Se tyyppi, joka käy mun luona viikottain, käskee mua soittamaan tk:n fysioterapiaan, ku fysiatri laitto sinne lähetteen, mut mä en jaksa. Kävin kerran siellä ja olisin mennyt uudestaankii, mut sieltä olivat peruneet sen ajan, enkä enää seuraavana päivänä sinne mennyt, kun olis ollu uus aika, mut kun en ollu nukkunut taaskaan sillon ollenkaan yöllä, ni en sit mennyt..
Voisin mennä nyt nukkuu, mutta ei yksinkertaisesti huvita, koska se polvikipu vaan pahenee, kun menee sänkyyn nukkumaan. Ekat 30min-2tuntia pitää pyöriä sängyssä, ku ei voi kipujen takia nukkua.
Sanoin sille eräälle päätään aukovalle tyypille, että teen jotain itelleni, ni se vaan tokas, että päästään susta eroon vihdoin.