Olen miettinyt eroa.....

[Ryysyrannan rinsessa]

Sinä et sitten ole varmastikkaan auttanut miestäsi kavereita hankkimaan.

Millä mä autan sitä hankkimaan kavereita...?? :O
Mennään tonne torille seisomaan ja pidetään kylttiä, että kuka lähtis kaveriksi aikuiselle miehelle tositarkoituksella.
Ei sullakaan ihan kaikki kotona. tarttis itte koittaa aikuisen äijän hommata kaverei... ei ne oven taaksekaan tuu

Päivän paras

No joo.. noin mä ymmärsin ton yhen vinkist, et tarttis noin tehdä.. voi jeesus!!

Mä en vaan kyllä ymmärrä, että aikuiselle ihmiselle täytyy ruveta ettimään kavereita
:headwall: :headwall: . Ei vaan ymmärrä ei. Onko se niin, että ensin äiti huolehtii pikkuisistaan ja sen jälkeen tarttee vaimojenkin ruveta paapomaan ja ettimään kavereita :xmas: .

Juu näin aika moni näköjää ajattelee... pitäis hoitaa koti, itsensä, lapsensa, ja siinä sivussa sitten pitää miehen sosiaalisii taitoja yllä.. hommata sillem kavereita.. pitäisköhän se viedä päiväkotiin, ku sieltähän saa uusia ystäviä..??
Mun tarttis saada kelasta se toinenkin lapsilisä... ei toi 100e riitä kyllä noiden kahden tarpeisiin.

Oikeesti....harkitsehan sitä lääkitystä vielä. tulee kyllä kohdallasi ihan joku muu diagnoosi mieleen kuin masennus

 

[sekamelska]

Sinä et sitten ole varmastikkaan auttanut miestäsi kavereita hankkimaan.

Millä mä autan sitä hankkimaan kavereita...?? :O
Mennään tonne torille seisomaan ja pidetään kylttiä, että kuka lähtis kaveriksi aikuiselle miehelle tositarkoituksella.
Ei sullakaan ihan kaikki kotona. tarttis itte koittaa aikuisen äijän hommata kaverei... ei ne oven taaksekaan tuu

Päivän paras

No joo.. noin mä ymmärsin ton yhen vinkist, et tarttis noin tehdä.. voi jeesus!!

Mä en vaan kyllä ymmärrä, että aikuiselle ihmiselle täytyy ruveta ettimään kavereita
:headwall: :headwall: . Ei vaan ymmärrä ei. Onko se niin, että ensin äiti huolehtii pikkuisistaan ja sen jälkeen tarttee vaimojenkin ruveta paapomaan ja ettimään kavereita :xmas: .

Jos toinen on sairas, eikä itse saa tilanneta paranemaan niin silloin aviopuolison pitäisi edes yrittää auttaa tilanneta parhaansa mukaan.

Kaltaisenne itsekeskeiset ihmiset on juurikin niitä jonka takia herkemmät alunperinkin sairastuu.

Kyllähän minä olen koittanut häntä auttaa, enemmän kuin uskotkaan. Mutta mikään ehdottamani ei kelpaa. Koitan kysellä, puhua. ei vastaa.. ja jos vastaa niin lyhyesti.
Ota silmä käteen ja lue ketjua.. mitä kaikkee olen tässä vuosien aikana koittanut tehdä että meillä olis hyvä olla.

En mennyt naimisiin erotakseni!!

 

[sekamelska]

ehkäpä ero teidän suhteessanne olisikin paras ratkaisu. Jospa kummatkin löytäisi vierelleen ihmisen joka oikeasti välittää toisen tunteista, eikä tee siitä järkyttävää pilkkaa jollakin plussan palstalla.

"Millä mä autan sitä hankkimaan kavereita...?? :O
Mennään tonne torille seisomaan ja pidetään kylttiä, että kuka lähtis kaveriksi aikuiselle miehelle tositarkoituksella.
Ei sullakaan ihan kaikki kotona. tarttis itte koittaa aikuisen äijän hommata kaverei... ei ne oven taaksekaan tuu"

tämä ihan oikeasti kertoi enemmän kuin luuletkaan.

NO KEKSI KEINO MILLÄ HOMMAAN KAVEREITA AIKUISELLE IHMISELLE?
SANO JOS TIEDÄT, NI VITTU MÄ HOMMAAN.
PULMA ON SIINÄ, ETTÄ MINÄ JUURI ARVOSTAN HÄNTÄ, JA TEEN KAIKKENI ET SILLÄ OIS HYVÄ OLLA, MUT EN MÄKÄÄN LOPUTTOMIIN VOI TÄSSÄ PAAPOA
:x

 

[sekamelska]

Sinä et sitten ole varmastikkaan auttanut miestäsi kavereita hankkimaan.

Millä mä autan sitä hankkimaan kavereita...?? :O
Mennään tonne torille seisomaan ja pidetään kylttiä, että kuka lähtis kaveriksi aikuiselle miehelle tositarkoituksella.
Ei sullakaan ihan kaikki kotona. tarttis itte koittaa aikuisen äijän hommata kaverei... ei ne oven taaksekaan tuu

Päivän paras

No joo.. noin mä ymmärsin ton yhen vinkist, et tarttis noin tehdä.. voi jeesus!!

Mä en vaan kyllä ymmärrä, että aikuiselle ihmiselle täytyy ruveta ettimään kavereita
:headwall: :headwall: . Ei vaan ymmärrä ei. Onko se niin, että ensin äiti huolehtii pikkuisistaan ja sen jälkeen tarttee vaimojenkin ruveta paapomaan ja ettimään kavereita :xmas: .

Juu näin aika moni näköjää ajattelee... pitäis hoitaa koti, itsensä, lapsensa, ja siinä sivussa sitten pitää miehen sosiaalisii taitoja yllä.. hommata sillem kavereita.. pitäisköhän se viedä päiväkotiin, ku sieltähän saa uusia ystäviä..??
Mun tarttis saada kelasta se toinenkin lapsilisä... ei toi 100e riitä kyllä noiden kahden tarpeisiin.

Oikeesti....harkitsehan sitä lääkitystä vielä. tulee kyllä kohdallasi ihan joku muu diagnoosi mieleen kuin masennus

Ei kyllä mulla on diagnoosina masennus.. mitäs sä mulle suosittelisit sitten?

 

[sutinasussu]

Jos toinen on sairas, eikä itse saa tilanneta paranemaan niin silloin aviopuolison pitäisi edes yrittää auttaa tilanneta parhaansa mukaan.

Kaltaisenne itsekeskeiset ihmiset on juurikin niitä jonka takia herkemmät alunperinkin sairastuu.

Joopajoo, ja mistähän sä tiedät muitten elämistä yhtään mitään... Mistä sä tiedät millaset kokemukset on muilla takana?! Jospas joskus täytyy itsensä pelastaa, koska toista ei voi aina auttaa vaikka kuinka haluaa.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

jos tämä ketju olisi miehen aloittama, masentuneen miehen joka kertoisi synnytysmasennuksesta kärsivästä vaimostaan, olisi pikkusen kovempi lynkkaysmieliala. Eikä KUKAAN nauraisi kun miestä kehoitettaisiin auttamaan sinua kavereiden hankkimisessa...

Mutta kun kyse on vaimosta, jonka mies ei "laiskuuttaan" tee mitään on tulos tässä.

 

[kukkapää]

jos tämä ketju olisi miehen aloittama, masentuneen miehen joka kertoisi synnytysmasennuksesta kärsivästä vaimostaan, olisi pikkusen kovempi lynkkaysmieliala. Eikä KUKAAN nauraisi kun miestä kehoitettaisiin auttamaan sinua kavereiden hankkimisessa...

Mutta kun kyse on vaimosta, jonka mies ei "laiskuuttaan" tee mitään on tulos tässä.

kyl sää taidat aika solmussa itekin olla..!!

 

[vieras]

Meillä muuten sama tilanne, mutta mies ei ole lasten kaa. Eli vastuu lapsista jää mulle, kaiken kotityön lisäksi.

Juu, peesi..
Ap, käykö miehesi tissä?

 

[vieras]

Siis töissä..

 

[merimies]

jos tämä ketju olisi miehen aloittama, masentuneen miehen joka kertoisi synnytysmasennuksesta kärsivästä vaimostaan, olisi pikkusen kovempi lynkkaysmieliala. Eikä KUKAAN nauraisi kun miestä kehoitettaisiin auttamaan sinua kavereiden hankkimisessa...

Mutta kun kyse on vaimosta, jonka mies ei "laiskuuttaan" tee mitään on tulos tässä.

Tässä tilanteessa molemmat ovat masentuneita, ei heistä ole toistensa auttajiksi. Ja todellakin masentuneen puolisolla on oikeus negatiivisiin tunteisiin ja niiden ilmaisemiseen. Ja tämä on hyvä kanava. Masentuneen niskaan näitä tunteita ei saa kaataa.
Tiedän kokemuksesta, että elämä masentuneen kanssa on välillä yhtä helvettiä. Vaikka rakastinkin toista ja halusin hänelle pelkkää hyvää teki välillä mieli huutaa kurkku suorana, että nyt jumalauta mies ryhdistäydyt, prkl!
Mekin olimme masentunut pariskunta, nykyään molemmilla pääkoppa enemmän ja vähemmän kunnossa. Pariskunta edelleen.

 

[ok]

mitä töitä on ku on vaan yks lapsi... kyllä jaksaa naurattaa..

 

[ok]

kylla on outo tää ap... hoh hoijaa

 

[tyttö kehiin]

täältä lähtee ainaki sympatiat ap:lle. tiedän niin hyvin mistä puhut! tosin mulla ei oo masennusta ainakaan enää... silloin varmaan oli jotain lievää kun vauva oli ihan pieni, ja elämä muuttui niin kovin.

luulen et oma siippani on jollain tapaa masentunut. hän tekee työtä n.180h kuukaudessa, eikä tosiaan tee rahan takia. vähemmällä on pärjätty ennenkin. kotiin tullessa ei sitten enää jaksakaan yhtään mitään. ollaan jo raskausaikana sovittu, että niin kauan kun minä oon kotona, kotityöt on mun työt eikä niihin tartte miehen osallistua paitsi jos omasta tahdostaan haluaa joskus auttaa. ja niin joskus tekeekin. ainoa mikä tässä kismittää, on se että perheenkeskeistä mukavaa aikaa ei jää. lastaan näkee n. 30min per päivä. ja lapsi oppinut siihen että vain äiti kelpaa, ei isä koskaan. ei oikein edes osaa olla isänsä kanssa.

aika ajoin väsyttää itseänikin, ja monesti mietin että tässä taitaa elämä mennä hukkaan. rakkaus on kuitenkin niin syvää etten tahdo lähteä. Jos kuitenkin tilanne jatkuu samana siinä vaiheessa kun lähden töihin, niin on aika varmaa ettei liittomme kestä.

Parisuhteessa on aika pitkälti kyse vain yhteisen arjen yhteisestä pyörittämisestä. Siinä vaiheessa kun siitä toinen luistaa, oli syy mikä tahansa (työt, harrastukset, masennus...) ongelmia tulee varmasti ja silloin on ratkaisun paikka edessä.

 

[ettäkö]

mitä töitä kun vaan yksi lapsi?

Ruoka se on laitettava sille yhdellekin! Sen yhdenkin pyykit on pestävä, lakanat vaihdettava, käytettävä pesulla ja vaihdettava kakkavaipat! Sille yhdellekin on tarjottava virikkeitä ja mieleistä toimintaa, leikkejä ja aikaa vanhempien kanssa. Yhdellekin on opetettava elämää.

Ja vaikka lapsiaon vain yksi, on silti tiskit laitettava koneeseen, puhtaat pois koneesta, tehtävä pyykkihuolto, siivottava asunto.. (meillä esim. 150 neliön talo)...

 

[hei]

3v kakkaa vielä housuun ?+

 

[hei]

ei voi raatamiseksi kutsua kyl kotitöitä... ostaa valmist ruokaa jos on niiin vaikee sitä tehä..

 

[pöh]

kakkaa tai ei, peppu pitää pyyhkiä kuitenkin.

kyllä musta ainakin välillä tuntuu että raadan, joka päivä samat siivoukset ja ruuan laitot ja kaupassa käynnit, ja lapsen hoito tietenkin. mun työaika ei pääty esim. klo 16 tai klo 22, se jatkuu yölläkin jos tenava sattuu heräämään kuten on aika tavallista meillä vaikka jo lähemmäs 2v onkin. Mun työ jatkuu myös viikonloppuisin, vapaapäiviä ei ole.

Mut oon ihan sujut asian kans, tätä halusin. Ja tykkään olla kotona. Meitähän on moneksi, ei munkaan ehkä pakko ois tehdä näitä kotitöitä näin paljoa kuin teen. Mut haluan pitää talon kondiksessa, isännän vatsan täynnä ja puhtaat vaatteet kaapissa et hänelläki ois mukava olla täällä kotona silloin kun paikalla on.

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

ehkäpä kannattaa aloittajan luopua ennemmin niistä töistä tai opiskeluista?

niin just.. et mää raadan ja raadan kotona ja kukaan ei kiitä, mikään ei riitä...
en kai mä työtäni jätä sen vuoksi että saan passata miestä kotona... tääl taitaa olla sovinisteja joukossa.. no huh huh!

Ero voi olla perusteltu jos olet töissä koska mies ei pysty tarjoamaan riittävän elintason teidän perheelle. Huvin vuoksi työtä ei kannata tehdä, ainakaan lasten ja ehjän perheen kustannuksella.

 

[sutinasussu]

'

Ero voi olla perusteltu jos olet töissä koska mies ei pysty tarjoamaan riittävän elintason teidän perheelle. Huvin vuoksi työtä ei kannata tehdä, ainakaan lasten ja ehjän perheen kustannuksella.

:headwall: :headwall:

 

[Yksin78]

AP myötätuntoni on sun puolella. Ihme höpöttäjiä sattunut tähän aloitukseen jakelemaan "viisaita" ajatuksiaan - hohhoijaa...

Teepäs itsellesi 50 kohdan lista johon merkitset kaikki mahdolliset asiat/tekemiset joista unelmoita ja mitkä tekisi sinut onnelliseksi. Ja muista merkitse vain OMAT unelmat ja haaveet. Kun olet tehnyt listan, näet ehkä selvemmin mitä elämältä haluat ja tarvitseko sitä raskasta kivirekeä edelleen mukana vedettäväksi. Itselläni se lista selkeytti tosi paljon ajatuksia ja sitä mihin suuntaan haluan elämäni menevän.

Ei kukaan voi muuttaa toista, vaan jokaisen on itse tehtävä päätös siitä että haluaa muuttua. Jos miehesi ei halua kavereita, niin ei sen tarvitse niitä sitten hankkia. Aloita oma elämä jossa joko hyväksyt hänet sellaisen nuhjakkeena kuin on osaksi elämääsi tai sitten aloitat oman elämän yksin lapsen kanssa ja siinä elämässä saat todella päättää tahdin jota elät. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Meillä on yksi elämä elettävänä. Kannattaa miettiä miten sen käyttää.

 

[sutinasussu]

AP myötätuntoni on sun puolella. Ihme höpöttäjiä sattunut tähän aloitukseen jakelemaan "viisaita" ajatuksiaan - hohhoijaa...

Teepäs itsellesi 50 kohdan lista johon merkitset kaikki mahdolliset asiat/tekemiset joista unelmoita ja mitkä tekisi sinut onnelliseksi. Ja muista merkitse vain OMAT unelmat ja haaveet. Kun olet tehnyt listan, näet ehkä selvemmin mitä elämältä haluat ja tarvitseko sitä raskasta kivirekeä edelleen mukana vedettäväksi. Itselläni se lista selkeytti tosi paljon ajatuksia ja sitä mihin suuntaan haluan elämäni menevän.

Ei kukaan voi muuttaa toista, vaan jokaisen on itse tehtävä päätös siitä että haluaa muuttua. Jos miehesi ei halua kavereita, niin ei sen tarvitse niitä sitten hankkia. Aloita oma elämä jossa joko hyväksyt hänet sellaisen nuhjakkeena kuin on osaksi elämääsi tai sitten aloitat oman elämän yksin lapsen kanssa ja siinä elämässä saat todella päättää tahdin jota elät. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Meillä on yksi elämä elettävänä. Kannattaa miettiä miten sen käyttää.

Tää on kyllä hyvä kirjootus. :wave:

 

[Äii]

En lukenut kun ap:n ekan kirjoituksen mutta ihan hepposin perustein en lähtis kuitenkaan eroamaan. Tilannehan ei sun kohdalla muutu tavallaan miksikään, teet edelleen ruokaa itsellesi ja lapsellesi. Siivoat, pyykkäät, silität. Pyydä apua muualta ja yritä saada teille aikuisille kahdenkeskeista aikaa jotta voitte keskustella asiasta ilman että kukaan häiritsee.

 

[Eli]

mies istuu toimistossa, surffailee netissä, juo kahvia ja käy röökillä.. on tosi raskasta varmaan...

Eihän kukaan sano noin ilkeästi puolisonsa töistä? Kannattaisiko sinunkin opetella arvostamaan miestäsi hiukan.

kyllä mä arvostan... mutta välillä on vaikee ymmärtää toisen väsymystä, kun tosiaan surffailee koneella.. ja ottaa päiväunia taukotuvassa....

Miehesi on jostain syystä tosi väsynyt. Tämä asia olisi nyt ensiksi selvitettävä ja sitten pureuduttava muihin ongelmiin.
Varaatte ajan yleislääkärille, joka tekee masennustestin, antaa lähetteen labraan verikokeisiin, tekee kliinisen tutkimuksen.
Ja todellakin kannattaisi hankkia sinne kotiin apua, ainakin siksi aikaa kunnes asiat rupeavat selviämään.

Hänellä itsellään on masennuslääkitys, on ollut jo vuosia, ennenkuin me ollaan edes oltu yhdessä. Että masennus ei varmaan nyt ihan oo mun syytä kuitenkaan. :O

Eli miehes pitäis ymmärtää sua kun oot masentunu ja sulla on vaikeeta nyyh, eikä olla ite semmonen masentunu laiska paska?

 

[vieras]

ap: voimia sulle. Älä välitä ilkeistä kommenteista!

 

[sekamelska]

En lukenut kun ap:n ekan kirjoituksen mutta ihan hepposin perustein en lähtis kuitenkaan eroamaan. Tilannehan ei sun kohdalla muutu tavallaan miksikään, teet edelleen ruokaa itsellesi ja lapsellesi. Siivoat, pyykkäät, silität. Pyydä apua muualta ja yritä saada teille aikuisille kahdenkeskeista aikaa jotta voitte keskustella asiasta ilman että kukaan häiritsee.

KYSE EI OLE SIITÄ ETTENKÖ JAKSAISI AINA PYYKÄTÄ TMS.. VAAN SITÄ ETTÄ MIES EI VÄLITÄ.. HÄN VISKELEE LIKASIA VAATTEITA YMPÄRIINSÄ, EIKÄ KORJAA JÄLIÄÄN.. ESIM LEIVÄT, RASVAT JUUSTOT VOI JÄÄDÄ YÖKSI PÖYDÄLLE JOS MINÄ MENEN MAATE ENNEMMIN. Tottakai laitan ruokaa, lapselle itselleni ja niin edelleen.. kyse on siitä että odotetaan muijan tekevän kaikki.. ja niinhä mä oon tehnykki... ja se harmittaa.

Kaipaan sellaista sisäistä rauhaa, mitä mulla ei oo ollu eikä ole...