Olen maailman paskimmassa tilanteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Lilith Le Mort:
Eksä ei edes ilmoittanut eroamisesta. Laittoi paperit menemään ja läks.

Meillä ilmoitti kun kysyin suoraan. Ei ollut uskallusta itse sanoa, mutta pelkäsi että ajautuu pettämään jos ei eroa. Hänellä on pitkä masennus takana ja käyttää säännöllisesti masennuslääkkeitä. Perheeltään (siis vanhemmiltaan) hän ei ole koskaan kokenut saavansa tukea, joten luulin näiden asioiden johtuvan siitä. Enkä itsekään ole helpoimmasta päästä puolisona tarkkaavaisuushäiriöisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Nostan hattua ap:lle, jaksaa puhua niin kauniisti miehestään. Kaikki sympatia täältä sinne!

Ap:han on lähinnä läheisriippuvainen, ei älyä irrottaa otettaan miehestään joka ei enää halua häntä ja lisäksi vielä epäilee tarvitsevansa uuden miehen "säilyäkseen selväjärkisenä".

Se onkin muuten helppoa irtautua toisesta ihan käskystä.
Mulla exä ei ole vieläkään päässyt irti minusta, aikaa 13 vee kulunut.
Et taida ihan täysillä päästellä, kuulostat katkeralta.

Ja sekös siitä tervettä ja normaalia tekee (riippumisesta) kun on NIIN vaikea päästää irti?

Katkeruus lienee kuulijan korvissa.

Just....
Et taida rakastaa ketään, jos kuvittelet että minuutissa eron jälkeen voi kohautella jo olkiaan.
 
Jopas on asiatonta kommentointia... Kukaan meistä ei tiedä ap:n parisuhteesta yhtään mitään, saati hänen miehestään. Tuollainen haukkuminen osoittaa vain alkeellisimpienkin käytöstapojen puuttumista.

Asiasta; hanki itsellesi keskusteluapua, joko perheneuvolasta tai perheasiain neuvottelukeskuksesta jotta saat käsiteltyä asian ja jatkettua elämääsi uudessa tilanteessa. Muuten vaarana on katkeroitua ja se väkisinkin vaikuttaa lapsiin. Anna itsellesi aikaa, samoin lapsille, tottua uuteen tilanteeseen. Eihän se rakkaus nyt sekunnissa kuole koskaan, ja teillä on kuitenkin yhteiset lapset joten tulette olemaan toistenne kanssa tekemisissä. Älä mitään uutta miestä ala hankkia heti tilalle, ennen kuin olet eron käsitellyt! Ei suhde voi toimia jos on vanhat luurangot kaapissa. Opettele olemaan itseksesi, tulet huomaamaan että olet vahva ihan itsenäsi, ja pärjäät täysin yhtä hyvin ilman miestä.
Voimia ja jaksamista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Meillä ilmoitti kun kysyin suoraan. Ei ollut uskallusta itse sanoa, mutta pelkäsi että ajautuu pettämään jos ei eroa. Hänellä on pitkä masennus takana ja käyttää säännöllisesti masennuslääkkeitä. Perheeltään (siis vanhemmiltaan) hän ei ole koskaan kokenut saavansa tukea, joten luulin näiden asioiden johtuvan siitä. Enkä itsekään ole helpoimmasta päästä puolisona tarkkaavaisuushäiriöisenä.

Mulle ei koskaan tullut mieleen kysyä. Mä olen sairastanut masennusta monta vuotta. Nykyään se on keskivaikea masennus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilith Le Mort:
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Meillä ilmoitti kun kysyin suoraan. Ei ollut uskallusta itse sanoa, mutta pelkäsi että ajautuu pettämään jos ei eroa. Hänellä on pitkä masennus takana ja käyttää säännöllisesti masennuslääkkeitä. Perheeltään (siis vanhemmiltaan) hän ei ole koskaan kokenut saavansa tukea, joten luulin näiden asioiden johtuvan siitä. Enkä itsekään ole helpoimmasta päästä puolisona tarkkaavaisuushäiriöisenä.

Mulle ei koskaan tullut mieleen kysyä. Mä olen sairastanut masennusta monta vuotta. Nykyään se on keskivaikea masennus.

Minä kysyin vasta kun en saanut vastausta suuteluun. Pari päivää kyllä meni ennen kuin uskalsin kysyä. Vaimo ei uskaltanut sanoa joten ajatteli tuolla tavoin minun joutuvan kysymään. Oli jo suunnitellut tulevan elämänsä valmiiksi ennen kuin ilmoitti mitään. On hyvä suhde muttei riittävän hyvä, osansa varmasti on arjella kolmen lapsen kanssa. Lasten suhteen meillä ei tule ongelmia, me molemmat hoidamme heitä ja lapset saavat itse valita pääasiallisen paikkansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Ja sekös siitä tervettä ja normaalia tekee (riippumisesta) kun on NIIN vaikea päästää irti?

Katkeruus lienee kuulijan korvissa.

Just....
Et taida rakastaa ketään, jos kuvittelet että minuutissa eron jälkeen voi kohautella jo olkiaan.

Eroaminen ei ole helppoa kummallekaan. Vaimolleni pahinta on nähdä tuskani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Minä kysyin vasta kun en saanut vastausta suuteluun. Pari päivää kyllä meni ennen kuin uskalsin kysyä. Vaimo ei uskaltanut sanoa joten ajatteli tuolla tavoin minun joutuvan kysymään. Oli jo suunnitellut tulevan elämänsä valmiiksi ennen kuin ilmoitti mitään. On hyvä suhde muttei riittävän hyvä, osansa varmasti on arjella kolmen lapsen kanssa. Lasten suhteen meillä ei tule ongelmia, me molemmat hoidamme heitä ja lapset saavat itse valita pääasiallisen paikkansa.

Eksä asuu ulkomailla. Kerran nähty lähdön jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilith Le Mort:
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Minä kysyin vasta kun en saanut vastausta suuteluun. Pari päivää kyllä meni ennen kuin uskalsin kysyä. Vaimo ei uskaltanut sanoa joten ajatteli tuolla tavoin minun joutuvan kysymään. Oli jo suunnitellut tulevan elämänsä valmiiksi ennen kuin ilmoitti mitään. On hyvä suhde muttei riittävän hyvä, osansa varmasti on arjella kolmen lapsen kanssa. Lasten suhteen meillä ei tule ongelmia, me molemmat hoidamme heitä ja lapset saavat itse valita pääasiallisen paikkansa.

Eksä asuu ulkomailla. Kerran nähty lähdön jälkeen.

Jos eroamme niin otamme asunnot samasta kaupunginosasta, jottei koulut ja lasten ystävät vaihdu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Nostan hattua ap:lle, jaksaa puhua niin kauniisti miehestään. Kaikki sympatia täältä sinne!

Ap:han on lähinnä läheisriippuvainen, ei älyä irrottaa otettaan miehestään joka ei enää halua häntä ja lisäksi vielä epäilee tarvitsevansa uuden miehen "säilyäkseen selväjärkisenä".

Se onkin muuten helppoa irtautua toisesta ihan käskystä.
Mulla exä ei ole vieläkään päässyt irti minusta, aikaa 13 vee kulunut.
Et taida ihan täysillä päästellä, kuulostat katkeralta.

Ja sekös siitä tervettä ja normaalia tekee (riippumisesta) kun on NIIN vaikea päästää irti?

Katkeruus lienee kuulijan korvissa.

Just....
Et taida rakastaa ketään, jos kuvittelet että minuutissa eron jälkeen voi kohautella jo olkiaan.

Mahdatko sinäkään rakastamisesta mitään tietää, jos sinusta se että suunnitellaan äkkiä uuden miehen iskemistä (kuten ap kertoi pohtivansa ), kertoo rakkaudesta sitä henkilöä kohtaan josta ero on tulossa.

Outo tapa osoittaa rakastavansa, iskeä äkkiä uusi!

Sinä siis et rakkaudesta tiedä mitään. Vaikka se tuotaisiin tarjottimella eteesi, et sitä rakkaudeksi tunnistaisi. Läheisriippuvaisuudesta mahdat tietää sinäkin jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Mahdatko sinäkään rakastamisesta mitään tietää, jos sinusta se että suunnitellaan äkkiä uuden miehen iskemistä (kuten ap kertoi pohtivansa ), kertoo rakkaudesta sitä henkilöä kohtaan josta ero on tulossa.

Outo tapa osoittaa rakastavansa, iskeä äkkiä uusi!

Sinä siis et rakkaudesta tiedä mitään. Vaikka se tuotaisiin tarjottimella eteesi, et sitä rakkaudeksi tunnistaisi. Läheisriippuvaisuudesta mahdat tietää sinäkin jotain.

Ole kiltti ja jätä tämä ketju, epäystävällisyytesi ja kamalat mielipiteesi vievät viimeisenkin uskoni ihmisiin.

Jos yhtään ymmärrät, mitä sarkasmi tarkoittaa, ymmärrät myös mitä tarkoitin, kun kysyin, että "pitääkö minun hampaat irvessä lähteä etsimään uutta miestä".
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Mahdatko sinäkään rakastamisesta mitään tietää, jos sinusta se että suunnitellaan äkkiä uuden miehen iskemistä (kuten ap kertoi pohtivansa ), kertoo rakkaudesta sitä henkilöä kohtaan josta ero on tulossa.

Outo tapa osoittaa rakastavansa, iskeä äkkiä uusi!

Sinä siis et rakkaudesta tiedä mitään. Vaikka se tuotaisiin tarjottimella eteesi, et sitä rakkaudeksi tunnistaisi. Läheisriippuvaisuudesta mahdat tietää sinäkin jotain.

Sinä et tiedä. Uusi mies voi olla se laastarisuhde, jonka avulla kammetaan irti vanhasta jotta hän saisi vapautensa. Jopa minä harkitsen sitä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Käyhän ap tuolla toisessa ketjussa jossa kerrotaan vastasyntyneen vauvan äkillisestä kuolemasta!

Sinä ap et tiedä vielä maailman paskimmista tilanteista mitään!
Aina löytyy pahempia tilanteita, ap:lle tämä on vain hänen tähänastisen elämän pahin. Sama kuin väittäisi että lapsen kuolemaa on turha pitää pahana jos ei ole kokenut sodan kauhuja tai muuta vielä pahempaa. Vähättelet toisen tuskaa, mutta ymmärrän jos sinä olet menettänyt lapsesi. Silloin muiden tuska kutistuu omaan verrattuna.
 
Ap, sano jos et halua minua tähän ketjuun.

Vaimoni kertoi että ei ole koskaan ajatellut niin pitkälle että olisimme eläkeläisiä ja yhdessä. Hän on elänyt päivän kerrallaan. Ja silti hän halusi naimisiin kanssani ja lapsia. Minulle avioliitto tarkoitti yhdessäoloa loppuelämän ajan ja harkitsin sen tarkkaan. Mietin onko hän se jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni ja hyväksyä hänet puutteineen. Oli kova isku huomata että hän ei ollut ajatellut samalla tavalla. Se hieman rapistaa uskoani rakkauteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Ap, sano jos et halua minua tähän ketjuun.

Vaimoni kertoi että ei ole koskaan ajatellut niin pitkälle että olisimme eläkeläisiä ja yhdessä. Hän on elänyt päivän kerrallaan. Ja silti hän halusi naimisiin kanssani ja lapsia. Minulle avioliitto tarkoitti yhdessäoloa loppuelämän ajan ja harkitsin sen tarkkaan. Mietin onko hän se jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni ja hyväksyä hänet puutteineen. Oli kova isku huomata että hän ei ollut ajatellut samalla tavalla. Se hieman rapistaa uskoani rakkauteen.

Minulla ei ole mitään syytä olla haluamatta sinua tähän ketjuun. Meillä on aika paljon sama tilanne. Turhauttavinta on se, että toinen ei halua edes yrittää. Itse olisin valmis tekemään melkein mitä tahansa, jotta saisimme jutun vielä toimimaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mies on ilmoittanut, että ei ole kiinnostunut jatkamaan suhdettamme. Meillä kaksi lasta, 5- ja 2-vuotiaat. Jaamme huoltajuuden puoliksi, kun mies muuttaa pois. Muutto ei tapahdu ihan heti, koska on niin paljon käytännön asioita hoidettavana, mm. asuntolainakuviot.

Itse olen äärettömän rakastunut mieheeni.

Pitäiskö mun hampaat irvessä lähteä etsimään jotain uutta miestä, jotta välttyisin romahdukselta, kun ero viimein koittaa? Vai mitä v*ttua mun pitäis tehdä?! Haluaisin säilyä selväjärkisenä.

Tiedän, etä sinusta tuntuu kamalalta, mutta et ole oikeasti pahimmassa mahdollisessa tilanteessa. Asiasi ovat hyvin lukuunottamatta sydänsurua.
Tilanne jolloin aisat oikeasto ovat huonosti on se kun toinen uhkaa tappaa tosissaan tai toinen osottaituu pedofiiliksi ja jouduta silti antamaan lapset tapaamisiin hänelle. Olet vielä n.s normaalissa ongelmassa. Mutta kannattaa silti hakea eroon tukea jotta jaksat olla vanehmpi ja huolehtia itsestäsi.
 
Et ole. Äläkä todellakaan ota mitään uutta ukkoa. Varsinkin jos edellistä kohtaan on tunteita. Kannattaa selvitellä omia asioita ihan rauhassa, totutella uuteen tilanteeseen, olla lasten kanssa jne. Uusi ukkeli tuo vaan monimutkaisuutta lisää tuohon tilanteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Ap, sano jos et halua minua tähän ketjuun.

Vaimoni kertoi että ei ole koskaan ajatellut niin pitkälle että olisimme eläkeläisiä ja yhdessä. Hän on elänyt päivän kerrallaan. Ja silti hän halusi naimisiin kanssani ja lapsia. Minulle avioliitto tarkoitti yhdessäoloa loppuelämän ajan ja harkitsin sen tarkkaan. Mietin onko hän se jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni ja hyväksyä hänet puutteineen. Oli kova isku huomata että hän ei ollut ajatellut samalla tavalla. Se hieman rapistaa uskoani rakkauteen.

Mistä lähtien näihin ketjuihin tulemiselle on pitänyt oikein lupa pyytää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Ap, sano jos et halua minua tähän ketjuun.

Vaimoni kertoi että ei ole koskaan ajatellut niin pitkälle että olisimme eläkeläisiä ja yhdessä. Hän on elänyt päivän kerrallaan. Ja silti hän halusi naimisiin kanssani ja lapsia. Minulle avioliitto tarkoitti yhdessäoloa loppuelämän ajan ja harkitsin sen tarkkaan. Mietin onko hän se jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni ja hyväksyä hänet puutteineen. Oli kova isku huomata että hän ei ollut ajatellut samalla tavalla. Se hieman rapistaa uskoani rakkauteen.

Mistä lähtien näihin ketjuihin tulemiselle on pitänyt oikein lupa pyytää?

Lue koko ketju, niin ymmärrät, mihin hän viittaa.
 
Itselläni oli nuorena suhde josta olisin halunnut pitää tauon, mies ei kestänyt sitä vaan alkoi uhkailla. Jos olisi antanut minulle tilan kokeilla omaa elämää todennäköisesti olisin jatkanut suhdetta. Tiedän muitakin tapauksia joissa mies ei ole kestänyt sitä kun nianen etsii itseään..se on varmin tapa lopettaa suhde lopullisesti jos yrittää estää toisen kasvun ihmisenä.
Jos toisella jo on joku toinen on aivan ajan haaskausta ja itsepetosta roikkua suhteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mies on ilmoittanut, että ei ole kiinnostunut jatkamaan suhdettamme. Meillä kaksi lasta, 5- ja 2-vuotiaat. Jaamme huoltajuuden puoliksi, kun mies muuttaa pois. Muutto ei tapahdu ihan heti, koska on niin paljon käytännön asioita hoidettavana, mm. asuntolainakuviot.

Itse olen äärettömän rakastunut mieheeni.

Pitäiskö mun hampaat irvessä lähteä etsimään jotain uutta miestä, jotta välttyisin romahdukselta, kun ero viimein koittaa? Vai mitä v*ttua mun pitäis tehdä?! Haluaisin säilyä selväjärkisenä.

Onpas sulla paska mies!

Ei se kyllä oo, ja sehän tässä paskimmalta tuntuukin. :(

Mies, jolla on kaksi pientä lasta ja joka "ei ole kiinnostunut jatkamaan suhdetta" eli EI OLE KIINNOSTUNUT OLEMAAN ENÄÄ LASTENSA ISÄ, on paska jätkä! Täysin vastuuntunnoton, selkärangaton luuseri.

Öhh, nyt en oikein ymmärrä. Hän ottaa 50 % huoltajuuden, enempää hän ei eron koittaessa voisi saadakaan, vaikka haluaisi, koska itse en halua hänelle luovuttaa koko huoltajuutta.

Käsittääkseni nykypäivänä ihmiset eivät pysy avioliitossa / avoliitossa pelkästään lasten takia. Tai ehkä jotkut. Mielestäni lapset eivät yksinään riitä syyksi huonon parisuhteen jatkamiselle.

Miksi itse sitten haluat jatkaa tuota huonoa parisuhdetta?

Itse olen sitä mieltä että avioliittoon kun sitoudutaan ja lapset hankitaan, niin ei ruveta märisemään hetikohta viiden vuoden kuluttua että "onpa huono parisuhde". Avioliittoa jatketaan ja työstetään NIMENOMAAN siksi että heillä olisi EHJÄ KOTI ja MOLEMMAT VANHEMMAT.

Lapsille ei ole hyväksi kun heitä pompotellaan vuoroin isälle, vuoroin äidille. Katso lasten masennustilastoja!

Henkilökohtaisesti siis olen miehestäsi juuri sitä mieltä mitä aiemmin sanoinkin. Jos sinä näet hänessä jotain hyvääkin niin omahan on näkemyksesi.

PASKA MIES.... NÄIN ON TAAS LAPSET SIAIS KÄRSIJÄT. EI KOTIA.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mies on ilmoittanut, että ei ole kiinnostunut jatkamaan suhdettamme. Meillä kaksi lasta, 5- ja 2-vuotiaat. Jaamme huoltajuuden puoliksi, kun mies muuttaa pois. Muutto ei tapahdu ihan heti, koska on niin paljon käytännön asioita hoidettavana, mm. asuntolainakuviot.

Itse olen äärettömän rakastunut mieheeni.

Pitäiskö mun hampaat irvessä lähteä etsimään jotain uutta miestä, jotta välttyisin romahdukselta, kun ero viimein koittaa? Vai mitä v*ttua mun pitäis tehdä?! Haluaisin säilyä selväjärkisenä.

Onpas sulla paska mies!

Ei se kyllä oo, ja sehän tässä paskimmalta tuntuukin. :(

Mies, jolla on kaksi pientä lasta ja joka "ei ole kiinnostunut jatkamaan suhdetta" eli EI OLE KIINNOSTUNUT OLEMAAN ENÄÄ LASTENSA ISÄ, on paska jätkä! Täysin vastuuntunnoton, selkärangaton luuseri.

Öhh, nyt en oikein ymmärrä. Hän ottaa 50 % huoltajuuden, enempää hän ei eron koittaessa voisi saadakaan, vaikka haluaisi, koska itse en halua hänelle luovuttaa koko huoltajuutta.

Käsittääkseni nykypäivänä ihmiset eivät pysy avioliitossa / avoliitossa pelkästään lasten takia. Tai ehkä jotkut. Mielestäni lapset eivät yksinään riitä syyksi huonon parisuhteen jatkamiselle.

Varmastikaan todellisuus ei ole se, että voi sanoa, että mies vain paskapää on jos ei lapsiaan hylkää. Tajuan kyllä nimimerkin 44 pontin siinä, että oikeastaan irrottautumisessa auttaa se viha juuri.
Ihmiseen kuuluu myös vihan tunteet ja avuksi ne voi juuri ottaa kohtuudella sellaisissa tilanteissa kuin sinä olet. Vihan avulla kykenee irrottautumaan jos se ei muuten onnistu. Vihasta saa voimaa rakentaa uutta omaa elämää. vihaan ei kannata jäädä, mutta se voi auttaa.
Miehesi ei varmaan ole hirviö, mutta ons inulla oiekasti aihetta olla vihainen. Tämä yksi nimerkki haluasi selvästi tukea sinua. se on ikiaikainen keino irrottautua ja tukea..".onpa paska mies, saat kyllä paremman.." jos jäät lillumaan yliymmärtämiseen olet helposti voimaton..
 

Yhteistyössä