Olen liian ujo naamakirjaan

[ujous iskee]

Minä en uskalla pyytää oikein ketään kaveriksi. Mikä siinäkin on, ettei muka uskalla?!
Paljon olisi ihmisiä, joiden kanssa olisi kiva vaihtaa kuulumisia, mutta en uskalla tehdä aloitetta. Kavereita mulla on alle 100 ja taitaa suurin osa niistä olla sellaisia, jotka ovat minua pyytäneet kaveriksi.

Miten rohkaistun? Millä sanoilla laitan kaveripyynnön menemään, etten nolaa itseäni jos tämä ei hyväksykään minua?

 

[Non compos mentis]

En mä laita mitään viestiä. Kerran yksi tyyppi laitto mulle viestiä takaisin, että hei, mistä me tunnetaan? Vastasin siihen, että itsellänikin huono kasvomuisti, mutta meillä 19 yhteistä tuttavaa ja samoihin ryhmittymiin kuulutaan naamakirjassa ja IRL, joten varmasti jossain ollaan törmätty.

 

[Höh]

Tarviiko siihen mitään erityistä viestiä laittaa? Mä laitan vaan kaveripyynnön menemään, enkä kirjottele mitään ylimääräsiä. Saaja joko hyväksyy tai hylkää pyynnön, näkyyhän sen lähettäjän nimi siinä.

 

[ap]

Tarviiko siihen mitään erityistä viestiä laittaa? Mä laitan vaan kaveripyynnön menemään, enkä kirjottele mitään ylimääräsiä. Saaja joko hyväksyy tai hylkää pyynnön, näkyyhän sen lähettäjän nimi siinä.

Avioliiton myötä sukunimi on vaihtunut.

 

[Mammazilla]

FB ei ole niin vakavasti otettava asia. Yleensä ihmiset hyväksyvät aina kaveripyynnöt, vaikkei olisi tuttukaan. Eikä siihen tarvitse itse mitään saatesanoja kirjoittaa. Minä ainakin koen sen niin, että verkostoidutaan vaan erilaisten ihmisten kanssa. On mullekin tullut kaveripyyntöjä vaikka keneltä tutuntutuilta ja olen ne hyväksynyt.

Ja jos ei hyväksy, so what

 

[..]

en minäkään fb:ssä kaveripyyntöjä laittele, kyllä ne kaverit sitten pyytelevät jos ovat kiinnostuneita.

 

[v]

mun tekis mieli taas poistaa kavereista sellaset jotka on jotain vanhoja koulututtuja,mutta ei mitään yhteistä. Kertoilen aika paljon elämästäni, niin mielellään jaan asiat oikeiden ystävien kanssa,