Tämä oli tuttua omasta lapsuudestani. En oo syöny perunaa sitten sen jälkeen muuta kuin ihan satunnaisesti jos jossain niitä tarjotaan.
Pikkuhiljaa alkaa peruna-inho katoamaa, ehkä niitä taas joskus vois itsekkin keittää
'
'Mielenkiintoinen juttu. Meillä oli lapsuudessa myös AINA perunaa, arkiruoka oli ns. pottumaito eli maitoperunat: perunat kuoritaan, lohkotaan, keitetään vedessä ja sitten keitinvesi kaadetaan pois, laitetaan maitoa ja voita sekaan ja syödään.
Tein tätä yh-opiskelijana omille lapsillenikin toisinaan.
Inhosin tuota ruokaa jo lapsena, mutta sitä söin, kun muutakaan ei ollut. ja kaikkea muutakin mitä meillä oli; jauhelihasta kastiketta, pullia, pihvejä, mureketta. joita inhosin enkä syönyt. Makaroonista söin vain spagettia, ketsupilla, en jauhelihakastikkeella .
Söin paljon leipää.
En syö nyt aikuisena perunaa kuin erittäin harvoin, esim. uuniperunaa tai vastaavaa. Jauhelihaa olen vasta nyt alkanut syömään harvoin, sekin risottona, riisin seassa ja tämäkin vain siksi, että nyt on talous niin tiukalla ettei ole varaa mihinkään. Makaroonia ja jauhelihaa missään muodossa en ymmärrä.
Mutta pahin on se peruna. Kiintiö täysi, ei kiitos enää. Hauskaa, etten ole ainoa.
Me lapset emme ole kovinkaan hyvätuloisiksi kouluttautuneet. Meillä ei arvostettu koulutusta ja kaikilla peruskoulu meni huonosti. Kotona oli puutetta ruuasta ja rahasta, mutta ei sitä rakkauttakaan liiemmin jaossa ollut, fyysistä kuritusta milloin mistäkin ihan oman suuttumuksen mukaisesti kylläkin, ei suinkaan sen takia että olisi oikeasti tehnyt jotain kiellettyä tai väärää. koskaan ei tiennyt, saako jostain jutusta tai asiasta, sanomisesta, tapahtuneesta selkäsaunan (hyppynarulla yleensä), tukkapöllyn, läimäytyksen vai monen päivän raivoamisen (äiti) ja saiko sen heti vai viikon päästä .. vaiko ei.
Ei meitä kannustettu tai kehuttu koskaan, mistään. Meistä ei mitään ikinä tulisi ja katso nyt kuinka XX saa hyviä todistuksia koulusta, miksi tekin ette voisi... en viitsinyt sanoa äidille, että ehkä syy on se, että xx:n (serkku) kotona ei koko ajan huudeta ja häntä ei hakata. Olin siis ala-asteikäinen, mutta tajusin, että kotiolot ovat syy meidän lasten huonoon koulumenestykseen. Ei niinkään niukkuus taloudellisesti, vaan kaiken muunkin puute.
