Olen lapsellinen. Hermostuin kaverin facebook kirjoituksista!

onhan se toki näinkin, mutta en vaan voi itselleni mitään. Ehkä ajattelen, että olisi syytä olla kiitollinen saamastaan avusta kun kaikilla sellaista ei ole lähellä.

Mä ainakin olin todella kiitollinen kaikesta avusta. Mutta muiden ei pitäis ajatella että sillon kaikki muu on sitten hienosti. Ongelmia ja vaikeuksia voi olla niin monenlaisia.
 
Kieltämättä tuttu tunne, myönnän itse oman heikkouteni tässä... Yksi kaveri sai joku aika sitten toisen lapsensa. Esikoinen kiltti ja terve 4v, päivät päiväkodissa ja vauvakin ihan normivauva. Mies tekee tavallista työpäivää ja vapaa-aikansa osallistuu kotiarjen pyöritykseen. Molemmat mummolat kävelymatkan päässä ja omat sisarukset lähellä, saavat todella paljon käytännönapua (esikoinen usein yöhoidossa, mummot tulevat hakemaan vauvaa vaunulenkille että äiti saa nukkua, tuovat ruokaa, kutsuvat syömään, käyvät kaupassa, auttavat siivoamisissa jne).

Sitten tämä kaveri valittaa jatkuvasti kuinka rankkaa on kahden lapsen kanssa. Paras oli kun päivityksessään luki että häntä niin ärsyttää ihmiset jotka valittavat turhista asioista. Että sopisi tulla kokeilemaan mitä on hoitaa vastasyntynyttä ja imettää ympäri vuorokauden. Että sen jälkeen kyllä loppuisi turhat valitukset kun huomaa miten rankkaa elämä voi oikeasti olla. Peräänkuulutti ihmisten kykyä olla kiitollisia.

Silloin oli juuri ollut tosi rankka päivä tuon 5v:n kanssa ja teki mieli vastata että kannattaisi kokeilla arkea 5v autistin kanssa niin voisi yhdeltä ja toiselta terveen vauvan äidiltä loppua "turhat" valitukset. Helpommalla pääsisin vastasyntyneitä kolmosia hoidellessa kuin tämän oman laumani kanssa. Ja juu, jos on saanut terveen vastasyntyneen sairaalasta kotiin ja imetyskin onnistuu niin silloin jos koska luulisi olevan aihetta olla kiitollinen.

Mutta katsoin taas kerran parhaakseni olla kommentoimatta mitenkään... :D

Tuttu tunne! Itsellä 5v autisti ja 3v "tavallinen" lapsi, joka nuoresta iästään johtuen apinoi kaikenlaista isomman perässä, mitä taas isompi tekee ikätasonsa vastaisesti... Ja sen jälkeen kun itse käväisin synnäriltä teho-osaston kautta, eikä tiedetty jäänkö henkiin, mua on raivostuttanu itsekseni ne tilapäivitykset "meni tikku sormeen, sattuu niin että kuolen". Mut jokasella tosiaan on omat ongelmat...
 
Mä olen piilottanut muutaman kaverin päivitykset kun en yksinkertaisesti jaksa lukea, aina jotain valitettavaa :snotty: Eikä sillä, että jaksamista pitäis jotenkin verrata, mut hei, jotain rajaa. Jokaisella on joskus paha päivä ja saa sanoa, mut aina?
 
Ja jälleen tästäkin tuli kilpailu kenellä on rankinta ja kuka saa valittaa. Uskomattomia olette :O

Ihan samalla lailla teille voisi kommentoida että mitäs hankitte niitä lapsia lisää jos entistenkin kanssa on jo tekeminen.

Mä en kaverikseni tollaista ihmistä kutsuis, joka ei osaa asettua toisen asemaan.
 
Toki jokaisella on omat ongelmansa eikä niitä pidä väheksyä ja valituskin on välillä ihan terveellistä - vaikkei mitään isompia ongelmia olisikaan. Satunnaiset valittamiset ei siis ärsytä pätkääkään, mutta vähän sama juttu kuin irl, en osaa viihtyä ihmisten seurassa joilla koko elämä on pelkkää valittamista. Koskaan mikään ei ole hyvin jne. Enemmän pidän ihmisistä jotka osaa myös nauttia elämästä välillä ja nähdä ympärillään positiivisia asioita.

Samoin tuntuu koomiselta että ihminen joka itse on kokoajan valittamassa kaikesta kirjoittaa kuinka ei voi sietää turhanvalittajia. :D

Mutta juu, en ole pyhimys ja joskus jotkut kommentit vaan ärsyttävät, varsinkin kun osuvat silmiin sillä kaikista pahimmalla hetkellä. Asiallisena pidän kuitenkin sitä etten rupea noihin mitenkään kommentoimaan.
 
Mä en itse valita koskaan, ainakaan facebookissa, mutta silti ymmärrän tavallaan molempia osapuolia. Vaikka toisella ois kuinka paljon apuja jne. ei eri ihmisten elämän rankkuutta voi verrata keskenään. Eri ihmiset vaan kokee eri asiat eri tavalla.

Itsellä on 2 alle 2-vuotiasta lasta, ja minulta jatkuvasti kysytään et eikö sulla ole kauhean rankkaa. Ei ole, vaikka lapset sairastaa ja nuorin valvottaa, niin silti en koe elämääni rankaksi. Toisaalta rankensimme melkein 3 vuotta mieheni kanssa kahdestaan taloa. Silloin ei ikinä ollut vapaa-aikaa ja talous oli koko ajan tiukilla, ja koko ajan painoi vastuu siitä että piti tehdä vastuullisesti hyvää jälkeä, ja juuri kun opit jonkun työvaiheen opettelit seuraavaa, ja tämä kaikki vaativan palkkatyön ohella. Välillä pelkäsin että hyökkään kimppuun kun tuttuja kävi raksalla päivittelemässä, et onpa teillä helppoa kun saatte kahdestaan tehdä eikä ole lapsia. Me rakensimme talon itse, ei talkoita,ei talopaketteja, ei palkattua työvoimaa. Itse päätimme tehdä talon ennen lapsia, mutta elämämme oli silloin paljon rankempaa kuin nyt kahden pienen vanhempia. Eri ihmiset kokee asiat eri tavalla, joten älkää ikinä vähätelkö muiden elämän rankkuutta, kiitos!
 
[QUOTE="xXx";25271902]Ja jälleen tästäkin tuli kilpailu kenellä on rankinta ja kuka saa valittaa. Uskomattomia olette :O

Ihan samalla lailla teille voisi kommentoida että mitäs hankitte niitä lapsia lisää jos entistenkin kanssa on jo tekeminen.

Mä en kaverikseni tollaista ihmistä kutsuis, joka ei osaa asettua toisen asemaan.[/QUOTE]

en osaa todellakaan asettua sellaisen ihmisen asemaan jolla ei ole koskaan mikään hyvin. Ehkä pitäisi, eikä se tee meistä vähemmän kavareita. Otamme kyllä nämä asiat esille myös silloin kun näemme.
 
en osaa todellakaan asettua sellaisen ihmisen asemaan jolla ei ole koskaan mikään hyvin. Ehkä pitäisi, eikä se tee meistä vähemmän kavareita. Otamme kyllä nämä asiat esille myös silloin kun näemme.

Itseasiassa olen vuosia yrittänyt asettua kaverin asemaan. Ymmärtää että kaikki on suhteellista ja että hänellä nyt vaan on sen yhden tai kahden terveen ja helpon lapsen kanssa kaiken sen avun keskellä paljon rankempaa mitä minulla. Mutta silti toivoisi joskus jotain positiivistakin kuulevansa. Ihan oikeasti, kun asiat ovat vaan yhtä valitusvirttä ja positiivisetkin jutut käännetään negatiivisiksi. Jos kehut heidän remontin tuloksia, saa kuulla kuinka hirveän rankkaa ja kallista se on ollut eikä kukaan osaa arvostaa sitä työtä mitä ovat asunnon eteen tehneet. Sama juttu jos kehut hänen tekemiään ruokia, hänen tai lastensa vaatteita, lapsen uusia taitoja jne.

Ja ihan oikeasti, ei tämä ihminen ainakaan minun kokemukseni mukaan itse ole kovin hyvä asettumaan toisten asemaan...
 
Itse olen laittanut facebookin kiinni. Osittain tuosta syystä, että sitten ihmiset valittaa toisten päivityksistä, että ärsyttää lukea sitä, tätä ja tuota. Enää ei tarvi kenenkään lukea minun valituksia, ei positiivisia juttuja, eikä neutraaleja. Ei tylsiä, mitäänsanomattomia tilapäivityksiä, jotka vois jättää kirjoittamatta. Eikä minun tartte lukea kun toiset ei uskalla kertoa mitään negatiivista kun kaikki on niin huippua ja elämä yhtä kiiltokuvaperheen elämää eikä mitään vaikeuksia niinku itsellä. Eikä niitä jatkuvia valituskia, tosin todella harva valittaa niin paljon että mua haittais. Suuri syy kiinnilaittamiseen oli myös nuo jutut jotka koskee yksityisyyden suojaa. Facebookon niinkuin joku vakoiluohjelma. Ei kiitos!
 
jotenkin tuntuu, että jotkut ihmiset elävät sen valittamisen kautta, ei koskaan mitään positiivista... taas vois sanoa, et mitäs teki lapsia, mut en viitsi ;)


Sitten voi olla ihan päinvastasiakin mammoja, jotka hehkuttaa joka päivä mammailuistaan ja aah miten ihanaa se on... mulla yks tämmönen fb-kaveri, ja se se vasta rasittavaa on. Joka pv on niiiin kiitollinen vauvastaan ja miehestään ja kymmenen sydäntä joka viestissä... aikuinen ihminen!
 
Sitten voi olla ihan päinvastasiakin mammoja, jotka hehkuttaa joka päivä mammailuistaan ja aah miten ihanaa se on... mulla yks tämmönen fb-kaveri, ja se se vasta rasittavaa on. Joka pv on niiiin kiitollinen vauvastaan ja miehestään ja kymmenen sydäntä joka viestissä... aikuinen ihminen!

niin on toki näitäkin :D Puolensa ja puolensa. Minä en missään tapauksessa kiellä ketään valittamasta tai nauttimasta, mutta joku rajahan näissäkin asioissa on. Sitten kun siellä alkaa ihmiset jo kommentoimaan, että mikäs nyt taas on viella jne. niin luulisi ihmisen jo tajuavan. Tosin siitähän se ilo vasta alkaakin...pääsee valittamaan vähän lisää :D
 
Sitten voi olla ihan päinvastasiakin mammoja, jotka hehkuttaa joka päivä mammailuistaan ja aah miten ihanaa se on... mulla yks tämmönen fb-kaveri, ja se se vasta rasittavaa on. Joka pv on niiiin kiitollinen vauvastaan ja miehestään ja kymmenen sydäntä joka viestissä... aikuinen ihminen!

Tollaset ärsyttää mua ehkä kyllä enemmän kun ne valittajat. Varsinkin kun on tosi vaikee uskoa että jonkun elämä vois olla monta vuotta joka päivä niin helvetin täydellistä. Niistä huonoista asioistahan ei sitten kerrota kenellekään..
 
niin on toki näitäkin :D Puolensa ja puolensa. Minä en missään tapauksessa kiellä ketään valittamasta tai nauttimasta, mutta joku rajahan näissäkin asioissa on. Sitten kun siellä alkaa ihmiset jo kommentoimaan, että mikäs nyt taas on viella jne. niin luulisi ihmisen jo tajuavan. Tosin siitähän se ilo vasta alkaakin...pääsee valittamaan vähän lisää :D

jos kysyy, että mitä nyt niin saa vastaukseksi vaan :(((((((( itkettää, ei voi kertoo... ja sit saa voimahaleja ja osanottoja ja ties mitä, kun kaikki luulee et joku on kuollu tai vähintään sairaalassa. ja sit selviää et eilen asennettu rakennekynsi on katkennu. onhan se nyt helvbetin iso asia
 
  • Tykkää
Reactions: mamacita_

Yhteistyössä