Alkuperäinen kirjoittaja määmievaimikälie;22825491:
Juu, ei aina mee niin että "kärsi ,kärsi, kirkkaimman kruunun saat". Mullakin ollu vastoinkäymisiä monella osin liikaa ja katkeraksi vain meinaan tulla, vaikka kuinka välillä yrittää tsempata itseään, että kyllä se aurinko joskus paistaa...mutta kun vuosia niin uskotellut ja aina se matto vedetään jalkojen alta, niin ei sit taas vaan jaksa.
Ihailen minäkin niitä viisaita jotka lopuksi saavat käännettyä ne vaikeudet ja surut "voitoiksi" tai ehkä väärä sana - vahvempia siis ovat ja viisaampia.
Mutta kieltämättä kun seuraa ihmisiä jotka saa kaiken kuin kultalautaselta <ja siis osa sanoo ihan itse, että kaikki on ollu aina helppoa, niin kyllähän sen mieluummin ottaisi niin (jos valita sais)i. Mutta tasan ei mee täällä mikään.
Minusta itseään kohtaan ei kannata olla liian ankara.
Kun suututtaa saa suuttua, jos vihastuttaa saa vihata, jos veetuttaa saa olla veetuttunut, pettynyt saa tuntea pettymystä ja surut- ne on todellakin surtava.
Siinä mielessä kenenkään ei tarvitse "jalostua".
Mutta ajan myötä saa kyllä itse valita jääkö asumaan sinne suruun, vihaan, pettymykseen tms. vai yrittääkö jatkaa eteenpäin.
Noista ei voi eikä pidäkään luopua (minä itsekään en hetkeäkään edes kuvittele päässeeni esim. surusta jaloilleni vaan suren epäilemättä koko loppuikäni), mutta vaikka amputaatiot elämässä ja itsekuvassa ovat pysyviä, niiden ei saa antaa estää muun elämän kulkua.
Jos minulta amputoitaisiin tänään raaja, olisin pitkään kipeä ja surullinen, mutta näiden tunteiden syvyydestä huolimatta aikanaan tuntisin varmaan myös iloa ja onnea. En koskaan enää olisi samalla lailla ehjä ja haavoittumaton kuin ennen raajojen menetystä, mutta elämä jatkuisi. Samalla lailla elämä jatkuu tai jatkuisi henkisten vastoinkäymisten jälkeen.
Jos sen sallin tai sallisin.
Toi salliminen tai sallimatta jättäminen on mielestäni se valinta, minkä saamme itse tehdä.
Muu on kohtaloa tms.
Ja hups. Taisin lipsahtaa saarnaamaan.
Anteeksi se ja pateettinen tyyli. Toivottavasti onnistut kuitenkin rivien välistä lukemaan senkin mitä tarkoitin.
