Olen kateellinen alatiesynnyttäjille

ja vain ja ainoastaan yhdestä syystä. Tuntuu ihanalta katsoa synnytysvideoita joissa isä silittelee, hieroo, hoitaa ja on lähellä.
Minä sain esikoisen sekä kaikki loputkin lapseni suunnitellulla sektiolla.
Voiko isä olla yhtä ihana ja tukena sektiossa kuin alatiesynnytyksessä ?

 

Ei se kannata.

 

No mun mies olis luultavasti ollut enemmän paniikissa/pyörtynyt ja oksentanut kuopuksen syntymässä jos olisi ollut alatiesynnytys
Esikon synnytykseen ei päässyt, joka oli alatiesynnytys

 

mulla ainakin mies oli enemmän tukena sektiossa ku alatiesynnytyksissä.

 

Ihan turhaan, meillä ei mies silitellyt vaan istui tuolissaan parin metrin päässä ihan paskajäykkänä koko 13 tuntia... Että ei ne videot ihan koko totuutta kerro! Ja sattu muuten ihan saatanasti

 

Meillä mies ei edes halua ajatella alatiesynnytystä mutta minulle se olisi jotenkin tärkeää että tuntisin sillä hetkellä miehen tuen ja rakkauden. Toki oli sektiossa mukana ja piti kädestä mutta jotain jäi kaipaamaan. Oliko mies sitten niin ymmällään ja jännittynyt itse ensimmäisestä lapsestaan ettei osannut olla sillai tukena ?
Mutta kuitenkin. Toinen tulossa pian sektiolla ja suren jo nyt kun olisin niin kaivannut miehen tukea ja kiitosta siitä että olen kantanut ja synnyttänyt hänelle lapsen. Ja nyt itken näin mitätöntä asiaa tässä kirjaimellisesti vaikka voisin tehdä jotain hyödyllistäkin kuten jatkaa siivoamista tai vauvan vaatteitten mukaan pakkaamista.

 

Kyllä luulen että moni mies menee oikeasti ihan lukkoon/enemmän paniikkiin kuin äiti synnytyksessä. Nainen huutaa ja karjuu ja valittaa kun sattuu eikä mies voi tehdä juuri mitään..
Mun ystävä oli mukana synnytyksessä kun esikoista tein ja sanoi lopuksi, "nyt mä oikeastu tiedän miltä miehistä tuntuu.Ihan kauheeta kun ei voi tehdä mitään!"

 

Kyllä luulen että moni mies menee oikeasti ihan lukkoon/enemmän paniikkiin kuin äiti synnytyksessä. Nainen huutaa ja karjuu ja valittaa kun sattuu eikä mies voi tehdä juuri mitään..
Mun ystävä oli mukana synnytyksessä kun esikoista tein ja sanoi lopuksi, "nyt mä oikeastu tiedän miltä miehistä tuntuu.Ihan kauheeta kun ei voi tehdä mitään!"

Ehkä se tosiaan on noin.
Mutta vihaan sitäkin kun mies sanoo ettei voisi edes kuvitella alatiesynnytystä kun "se sattuu niin paljon ja joudut sitten kärsimään kovia kipuja". Tuntuu että hän tuon sanoessaan vähättelee sektion jälkeisiä kipuja ?
Minulla ei ole tapana kivusta valittaa. En tehnyt niin sektion jälkeenkään vaikka olin toki kipeä. Mies kai kuvittelee ettei se sattunut ollenkaan. "Viimeeksikin toivuit niiiiin nopeasti" jne.

 

Ei se kannata.

Siis mikä ei kannata? Olla tukena ja ihana? :xmas: <--- minä?

 

Kuule , ne videot on usein niitä ruusuisia kuvia! Mulla sattui ihan prkl. koko homma, pahat repeämät..ei se nyt kovin hekumallista ollut sen 11h aikana jotka työstettiin lasta pihalle..mies nuokkui tuolissa kun minäkin vähän koitin levätä, vessaan auttoivat kätilön kanssa, juotti vettä kun vetelin ilokaasua..sitten kun piti ponnistaa niin on pyyhkinyt märällä hikistä selkää, ja kun oltiin jakkaraa testaamassa sai koettaa pitää mun painoa/ihanasti siinä punnatessa kakkasin siihen lattialle.Ja ei ole kiitoksia lausahdeltu kantamisista ja synnytys tuskista...ja kun muksu oli maailmaan tulossa lopultakin niin istui tuolilla sivulla kun mun haarovälissä oli kätilöitä,lääkäri imukupin kanssa, lastenhoitaja jne.

 

nuo videot antaa ruusuisen kuvan mutta...... minä en olisi iki maailmassa halunnut ketään kuvaamaan saliin,.... vihoviimeinen ajatus... hyvä kun tulokkaasta on ekat kuvat vatsan päällä kölliessä.... mies oli tosi hyvänä tukena ja ilman miestä olisi kantti pettänyt paljon aijemmin....

mulla oli itseasiassa kaksi miestä kun pikkukakkosen synnytys kätilö oli mies....

 

Joo noh,ei voi sanoa,ettåä meillä oli niin iihanaa ja harmoonista :saint:
Sillä itselle tuli kyllä vaihe jolloin en voi sietää kosketusta...
Mutta juoksupoikana mitä mahtavin

Ja ne sanat.."kyllä mä tiedän,että sua sattuu" :kieh: :kieh: AArrrg niin v.käyrän nousu järkky lukemiin :snotty:

Mutta kyllä mukaani otan tän neljännenkin syntymään..Jos nyt osaisi pitää mölyt mahassaan

 

Joo ne kaikki videot on vain pientä pehmustettua kuvaa synnytyksestä. Esikoisen synnytys kesti yli 30h, ja olihan se mies läsnä ja leikkas napanuoran jne, mut siihen se sitten jäikin. Muut lapset olen synnyttänyt ns yksin ja siitä tuntui joka kerta nousevan suuri ihmetys sairaalassa...

 

Mulla taas oli aivan ihana synnytys, viitaten edellisiin viesteihin.

Mies tuki,piti jalkoja,jutteli,hieroi,pyyhki hikeä pois,hali ja pusi :heart:

Epiduraali vei kaikki kivut pois ja synnytys oli mitä helpoin, eikä ponnistus vaihekkaan kestänyt kuin alle 10minuuttia.

*koputtaa puuta*

 

Tai sitten mies on niin isona tukena että ei herää isien huoneesta synnytykseen Mun serkun (mies) toinen lapsi kun syntyi ja vaimo oli jo salissa täydessä touhussa, niin hoitaja meni pahoillaan ja hieman hädissään sanomaan, että "en saa tuota teidän miestä hereille millään!" :ashamed:
Serkkupoika kun aika hyvä nukkumaan eikä pienellä sievällä herätyksellä herää.
Vaimo sanoi että pitää tönäistä oikein kunnolla ja kuuluvalla äänellä huutaa niin kyllä se siitä! No heräsi se, mutta poika oli jo syntynyt ja pestynä äidin rinnalla :heart:

 

Olisin minäki jos oisin joutunu sektioon.

 

Olisin minäki jos oisin joutunu sektioon.

Kiitos, lohdutti!

 

Mulla taas oli aivan ihana synnytys, viitaten edellisiin viesteihin.

Mies tuki,piti jalkoja,jutteli,hieroi,pyyhki hikeä pois,hali ja pusi :heart:

Epiduraali vei kaikki kivut pois ja synnytys oli mitä helpoin, eikä ponnistus vaihekkaan kestänyt kuin alle 10minuuttia.

*koputtaa puuta*

Tätä minäkin tahtoisin kokea.

 

Mulla taas oli aivan ihana synnytys, viitaten edellisiin viesteihin.

Mies tuki,piti jalkoja,jutteli,hieroi,pyyhki hikeä pois,hali ja pusi :heart:

Epiduraali vei kaikki kivut pois ja synnytys oli mitä helpoin, eikä ponnistus vaihekkaan kestänyt kuin alle 10minuuttia.

*koputtaa puuta*

Tätä minäkin tahtoisin kokea.

mutta kun sitä ei voi tilata etukäteen. tai vaikka tilais, niin ei se sitte ehkä niin herkkua olekaan toi alatiesynnytys

 

Ei se kannata.

Siis mikä ei kannata? Olla tukena ja ihana? :xmas: <--- minä?

Siis olla kateellinen

 

Mulla taas oli aivan ihana synnytys, viitaten edellisiin viesteihin.

Mies tuki,piti jalkoja,jutteli,hieroi,pyyhki hikeä pois,hali ja pusi :heart:

Epiduraali vei kaikki kivut pois ja synnytys oli mitä helpoin, eikä ponnistus vaihekkaan kestänyt kuin alle 10minuuttia.

*koputtaa puuta*

Tätä minäkin tahtoisin kokea.

Kokemuksemme ovat erillaisia, mutta yhtä rakkaita varmasti.Toinen synnytykseni saattaa olla sitten jo aivan jotain muuta.

Ole ylpeä itsestäsi ja siittä että olet saattanut maailmaan ihania lapsia, ei se tapa vaan se tulos.

:hug:

 

synnytin lapset yksin ilman mies

 

Tosi ihanaa joo.

Esikoista synnyttäessä tuli jalkapallon MM-kisoja.
Kakkonen syntyi nopsaan, mua oksetti, hieronta v.itutti.
Kolmonen tuli niin vikkelään että Äijä ehti paikalle just kun sain luvan ponnistaa.

Niin joo, nelonen. Chilisuklaa oli hierontaa parempaa.

 

Mun mies sai vain ravata hakeen mulle koko ajan lisää kylmää vettä ja sit se sai mun kynnen jäljet kätensä kun puristin hiukka väärin :xmas:

 

Mulla taas oli aivan ihana synnytys, viitaten edellisiin viesteihin.

Mies tuki,piti jalkoja,jutteli,hieroi,pyyhki hikeä pois,hali ja pusi :heart:

Epiduraali vei kaikki kivut pois ja synnytys oli mitä helpoin, eikä ponnistus vaihekkaan kestänyt kuin alle 10minuuttia.

*koputtaa puuta*

Tätä minäkin tahtoisin kokea.

Kokemuksemme ovat erillaisia, mutta yhtä rakkaita varmasti.Toinen synnytykseni saattaa olla sitten jo aivan jotain muuta.

Ole ylpeä itsestäsi ja siittä että olet saattanut maailmaan ihania lapsia, ei se tapa vaan se tulos.

:hug:

Minä olen ihminen joka kaipaa paljon läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta normaalielämässäkin. Tykkään jos joku pitää lähellä, on turvana.
Kun esikoinen syntyi olin lääketokkurassa, näin likan nopeasti ja sitten mies pääsi katsomaan kun vauva kapaloitiin. tulivat leikkuriin vielä näytille ennen kuin poistuivat synnytysosastolle ja minä jouduin heräämöön. Olin heräämössä reilu tunnin enemmän kuin olisi ollut tarve kun osastolla oli niin ahdasta että olisin joutunut käytävälle.
Koin siellä leikkurissa yksin olon ( siis ilman miestä ) ja heräämössä myöskin jotenkin ahdistavana.
Toki olin halukas ja innokas näkemään vauvan mutta jotenkin se tuntui pahalta että sen suuren hetken jälkeen jäin sinne ihan yksin. Olisin halunnut syntymän jälkeenkin sitä rakkautta, hellyttää jne.

Taidan olla jotenkin outo