Olen kai liian kiltti ja hyväksikäytettävä :(

[ihme juttu]

Purkaudun nk. ystävyyssuhteesta mikä syö kaikki voimani
Luulin tai siis vieläkin kuvittelen jollain tasolla ystävyytemme olevan aitoa ja jaloa, mutta niin moni asia sotii vastaan. Tuntuu kuin olisin perheeni kanssa vain hyväksikäytön uhri. Saatan kuvittellakin täysin asian, mutta minulla vaan on syntynyt sellainen tunne. tuo ystäväni sanoo puolestani mitä tehdään ja miten tehdään, mitä syödään yms. kutsuu itse itsensä kylään ja kun mietimme mitä sitten syömme minä käyn kaupassa ja osta kaikki mitä hän sanoo... ok kyllä hänkin joskus tuo jotain, jos sattuu oleen rahaa. Kuvittelee kai, että meillä on rahaa muille jaettavaksi, todellisuudessa meillä rahat niin tiukilla, että joskus itken iltaisin mistä seuraavan päivän ruokarahat revin. toki se on vain hetkellistä, mutta kuitenkin.
Tuo ystäväni on aina oikeessa ja valittaa kaikesta mikä on väärin ja kuinka teen ruuan tai siivoan väärin. Lainaamassa koko ajan kaikkee meiltä ja suunnittelee tulevaisuuteni, ei kysy vaan sanoo, että lainaa. Suuttuu jos joskus jotenkin olen onnistunut kauniisti sanomaan, että ei käy. Lapsemme ovat hyviä ystäviä, enkä halua rikkoa heidän välejään. Miten ihmeessä saan rohkeutta puolustaa itseäni, siten etten suututa "ystävää" ????

Mä oon ihan rikki

 

[niin oot]

 

[LisaMarie]

Onko sulla yleensä tapana olla kiltti ja onko vaikeaa pitä puoliasi, vai tuntuuko tuo koskevan vaan tuota yhtä ystävyyssuhdetta?
Usein kiltit ihmiset vetää puoleensa niitä päsmäröijiä, siinä jotenkin kysynnän ja tarjonnan laki kohtaa. Jossain vaiheessa sitten kiltti alkaa tuntea itsensä hyväksikäytetyksi ja toinen taas ei tajua ollenkaan, mikä sille nyt tuli, kun kuka nyt saavutetuista eduista tahtoisi luopua, eli ystävä, joka yhtäkkiä alkaa asettaa rajoja kun ei ole niin koskaan ennen tehnyt, alkaa tuntua epämukavalta.
Kuitenkin ainoa toimiva tapa mun mielestä on puhua asiasta suoraan. sanoa että "Nyt meille ei voi tulla, on muuta" tai "nyt en pysty ostamaan kaikkia näitä ruokia, mulla on rahat vähissä" jne. Siis rehellisesti ja tiukasti asettamaan rajoja.

 

["mä"]

Lisamarie mä olen aika suulas ihminen ja mukana monessa vapaaehtoistoiminnassa, saan suuni auki mutta olen valmis myös kuuntelemaan muita, jos tiedän jonkun asian olevan paras niin ajan sitä viimeiseen asti. juuh ja perheessämme nk. pää koska mieheni tietää mm. kasvatusasioissa minun pystyvän jämptimpään toimintaan. Niin ja olen parempi talusasioissa joten hoidan raha-asiamme Ehkä tälläinen ystävä on minulle aivan uusi ja outo käsite, sillä muuten tuttavapiiri on positiivista energiaa antavaa ja toiset huomioonottavaa. Tämä ystäväni ei ole ollut aina minun elämässä, lasten kautta tutustunut. Siis kohdistuu kaiketi tähän yhteen ystävään...
Mä oon kyllä aina ollu koulussakin jo sellainen "kaikkien kaveri" ja en kestä eripuraa ja riitaa... eli kai mun tarvii vaan oppia kestämään riitelyä ja ottaa kaikki vastaan mitä tulee jos sanonkin joskun oman mielipiteeni voimakkaasti

 

["jep"]

Aikuista ihmistä ei pysty tollatavoin käyttämään hyväksi, jos hän ei itse suostu olemaan hyväksi käytettävänä.
Sun olisi pitänyt lopettaa tuo homma jo alkuunsa, silloin kun toi kaverisi alkoi ottamaan liikaa valtaa kodissasi ja määräilemään sinua.
Käy se vieläkin. Teet tosiaan kuten numero 3 neuvoi. Kun se vaan ilmoittaa lainaavansa jotakin, kysymättä sopiiko, ilmoitat että et halua hänen lainaavan niitä, se ei sovi. Ja tästälähtien haluat että lainattavista tavaroista kysytään lupa ja sovitaan kanssasi etukäteen.
Kun se sanoo mitä sun on hankittava tai ostettava, sanot vaan että et osta, ei ole varaa ostaa.
Jos se valittaa siivoamisesta, niin mikset sano että ole hyvä ja siivoa sitten itse niin tulee siivottua oikein

 

[nelly777]

Ystäväsi ei ole ystäväsi. Hän ei ole myöskään kaverisi. Tämä ihminen
käyttää sinua pelkästään hyväksi.Mitä siyten jos sanot hänelle suorat sanat ja
hän suuttuu?? suuttukoot. Sinä itse opetat muille ihmisille kuinka sinua tulee
kohdella. Tämä ohminen on nähnyt, että sinua voi käyttää hyväksi ja kaikkea. Tottakai
hän suuttuu, koska on ilkeä ja haluaa palauttaa sinut takaisin ruotuusi, -hyväkskäytettäväksi.
Hän tietää tasan tarkkaan sen mikä valta hänellä on sinuun ja kuinka sinua hallitaan ja
pistetään yakaisin ruotuusi. tämä ihminen vaikuttaa narsistiselta. Katkaise heti
välisi tähän niin näet elämäsi aivan toisin. mitä väliä vaikka lapsenne ovatkin hyviä
kavereita ->. on väliä myös sinulla. ja mistä tiiät millaseksi piinaksi muodostuu ajan myötä
lastesikin ystävyys tämän lasten kanssa??!!!!

 

[minä ap]

voih, kumpa pystyisinkin sanomaan suoraan. Kai mun tarvii ajatella, että lapset ymmärtää vielä joskus, vaikka nyt saisinkin aikaan heidänkin ystävyydelleen jotain pahaa .(

 

["vieras"]

voih, kumpa pystyisinkin sanomaan suoraan. Kai mun tarvii ajatella, että lapset ymmärtää vielä joskus, vaikka nyt saisinkin aikaan heidänkin ystävyydelleen jotain pahaa .(

Sun täytyy nyt tajuta, että jos toi "ystäväsi" narsistisessa kostonhimossaan kieltää omaa lastaan olemasta sun lapsen kanssa,
niin sehän ei johdu siitä että SINÄ olisit erottanut ne lapset.

Sinä vaan laitoit sen röyhkimys-"ystäväsi" ruotuun, niinkuin olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, ja kuka hyvänsä olisi tehnyt samoin.

Realismia peliin, ap! Ja tsemppiä!

 

[Topakoitunut]

Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, mutta opetellut kieltäytymään, mikäli asia ei minulle sovi, niin yksityiselämässä kuin töissäkin. Ja mitäs kummaa, se on kerta kerralta helpompaa. Huomasin ettei taivas putoa niskaan eikä muutakaan hirveää satu, vaikka kieltäydyn. Iloisin mielin autan jos voin, mutta jos apu muuttuu tahalliseksi passuuttamiseksi, niin karvat nousevat pystyyn. No thanks.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="mä";25981927]
Mä oon kyllä aina ollu koulussakin jo sellainen "kaikkien kaveri" ja en kestä eripuraa ja riitaa... eli kai mun tarvii vaan oppia kestämään riitelyä ja ottaa kaikki vastaan mitä tulee jos sanonkin joskun oman mielipiteeni voimakkaasti [/QUOTE]
Ihan varmasti näin:hug:
Olis juu pitäny lopettaa tuo homma alkuunsa, niinkuin joku sanoi, mutta noihin tilanteisiin yleensä kai vaan liu utaan. Sitä ajattelee ensin, että kaverilla on huono päivä tms, kuitenkin se huono käytös kuittaantuu pitkään "yksittäisenä ylilyöntinä". Kestää aikansa, ennen kuin hoksaa, että hitto, tää on jatkuva käyttäytymismalli ja sitten kun on jo itse ottanu tietyn roolin kuviossa, ei sitä ole helppo purkaa. Mutta joo, ihan varmasti kannattaa oppia sietämään eripuraa ja riitaa ympärillää, kun kuitenkaan koskaan ei voi olla kaikkien mieliksi -mä koitin työelämässä ja paloin kahdessa vuodessa loppuun työssä, jota rakastin! Ainoa ongelma oli, että mä olisin halunu olla kiva kaikille enkä olis halunnu mitään eripuraa työyhteisössä. sain tärkeän opetuksen aiheesta "koskaan ei voi miellyttää kaikia, ei siis kannata edes yrittää"

 

[Anonyymitär]

[QUOTE="mä";25981927]Lisamarie mä olen aika suulas ihminen ja mukana monessa vapaaehtoistoiminnassa, saan suuni auki mutta olen valmis myös kuuntelemaan muita, jos tiedän jonkun asian olevan paras niin ajan sitä viimeiseen asti. juuh ja perheessämme nk. pää koska mieheni tietää mm. kasvatusasioissa minun pystyvän jämptimpään toimintaan. Niin ja olen parempi talusasioissa joten hoidan raha-asiamme Ehkä tälläinen ystävä on minulle aivan uusi ja outo käsite, sillä muuten tuttavapiiri on positiivista energiaa antavaa ja toiset huomioonottavaa. Tämä ystäväni ei ole ollut aina minun elämässä, lasten kautta tutustunut. Siis kohdistuu kaiketi tähän yhteen ystävään...
Mä oon kyllä aina ollu koulussakin jo sellainen "kaikkien kaveri" ja en kestä eripuraa ja riitaa... eli kai mun tarvii vaan oppia kestämään riitelyä ja ottaa kaikki vastaan mitä tulee jos sanonkin joskun oman mielipiteeni voimakkaasti [/QUOTE]


Minulle tuli sinusta ihan mieleen Maria Nordin, Iholla-sarjasta. Eli aivan ihana ihminen, mutta kiltti, inhoaa riitelyä ja eripuraa, ja hakee harmoniaa elämäänsä pitämällä mölyt mahassaan ja alistumalla.

Itse olen entinen ns. ylikiltti, juuri kuin Maria, ja varmaan kuin sinäkin. Eräs todella kamala ihmissuhde sekä sen jälkeinen masennus ja terapia saivat silmäni auki, ja opin pitämään puoleni.

Aluksi oli aika vaikeaa, ja usein ajattelin että apua, nyt tuo loukkaantuu kun olen eri mieltä, ja hylkää minut, kohta jään yksin tms.

Mutta ei siinä niin käynytkään. Muutama kaveri kaikkosi, mutta aidot ystävät jäivät, ja kaikki tykkäävät uudesta, aidosta minusta paljon enemmän kuin siitä mielistelijästä.

En ole vieläkään mikään totuudentorvi joka sanoo aina ja kaikkialla suoraan kaikki negatiivisetkin jutut päin naamaa ihmisille. Loukata en halua, ja yritän aina muotoilla negatiiviset sanottavat mahdollisimman pehmeästi. Olen ajatellut että jos joku silloin loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Esim. jos juurikin sanon suoraan mutta nätisti vaikka että tänään en jaksa ottaa vieraita vastaan, tms.

Ei ole kenenkään etu jos ihminen on liian kiltti, kaikkein vähiten hänen itsensä.

 

[tytsi-89]

Kuulostaa aika inhottavalta tyypiltä tuo "ystäväsi". Mitä saat ystävyydestänne? Miksi vietät aikaa hänen kanssaan? Ota asiat suoraan puheeksi ja jos ei tehoa, ota etäisyyttä ko. ihmiseen.

 

[ihme juttu]

Minä ap nyt nosta tätä... eli nyt päätin, että tälle tulee loppu!!! Vaati nuorimmaiseni leluja lainaan omalle lapselleen, ettei ala parkumaan ja kuulemma minun lapsi ei sillä kuitenkaan leiki nyt! Tyttöni kai kanssa liian kiltti ja meni ihan lukkoon ja antoi lainaan. Nyt siis päätös saa pitää ja miehenikin lupasi auttaa minua asiassa, valkoiset valheet kunniaan, nyt mä otan itteeni niskasta kiinni ja puolustan itseäni ja lapsiani.

 

["vieras"]

Tuosta ainakin huomaa sen, että pahimmassa tapauksessa sinun käyttäytymismallisi siirtyy myös lapseen. Hyvä aika ottaa itseä niskasta kiinni. Kuulostaa todella kamalalta akalta.

 

["vieras"]

mutta oikeasti jonkun pitäs minut kotoa hakea ja potkia johokin hauskaan! Jos ehotan niin "en jaksa". Kiitti! ei mitään laitonta!

 

[hä?]

[QUOTE="vieras";26000414]mutta oikeasti jonkun pitäs minut kotoa hakea ja potkia johokin hauskaan! Jos ehotan niin "en jaksa". Kiitti! ei mitään laitonta![/QUOTE]

ööö????
aha

 

[cera]

Nykyisin kellään ei ole huonoja puolia, on vaan narsismia siellä ja täällä
Ei ole luonne-eroista johtuvia erimielisyyksiä, on vain narsismia ja rajatilaa - alistumista ja alistamista.

Et voi välttämättä mitään muuta, kuin hyväksyä sen ettet pysty sanomaan vastaan kyseiselle ihmiselle.

 

[Kaisu76]

Tuo suoraan sanominen sille ystävälle ei ole helppoa. Mä olen ollut samassa tilanteessa. En pystynyt sanomaan vaan pistin välit poikki. En vastunnu puheluihin tai viesteihin. Lopulta lopetti soittelun ja viestittelyn. Kurja tapa, mutta en kyennyt muuhun......