Olen joutunut pahaan pulaan

[... epätoivo]

En tiedä mitä tekisin. Tapasin reilu 3 v sitten miehen, johon ihastuin heti korviani myöten. Aloimme seurustella ja aluksi olimme hyvin onnellisia. Olin silloin jo lähes 30-v ja jonkinlainen biologinen kello kai alkoi tikitellä, ja jotenkin takaraivossa jyskytti pelko että mitä jos en koskaan saa lapsia tai jos lasten saaminen on vaikeaa, kun lähipiirissä oli ollut sellaisia tapauksia useampi.
Muutimme hyvin pian yhteen, reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ongelmia alkoi ilmetä, esim miehen mustasukkaisuus ja muitakin pieniä ryppyjä rakkaudessa, mutta sehän on normaalia ettei alkuhuuma ikuisesti kestä. Vauvakuumeeni vain yltyi koko ajan. Sitten mies kosi minua reilun vuoden seurustelun jälkeen ja olin tosi onnellinen ja vastasin tietenkin kyllä. Aloimme suunnitella häitä ja lapsen saamista, aloitimme yrityksen jo kihloihin menon jälkeen, mutta heti ei tärpännyt.

Melko pian kihlojen jälkeen miehestä alkoi paljastua ikäviä puolia. Kun riitelimme, hän menetti malttinsa ja kävi käsiksi. Tukisti esim hiuksista tai läimäytti poskelle, kaatoi seinää vasten, repi vaatteista jne. Ei mitään nyrkillä lyöntiä tai potkimista, ei mitään mistä jäisi näkyvää mustelmaa. Olin aivan shokissa. En tiennyt mitä tehdä. Mies pyyteli anteeksi ja uskoin että hän lopettaa sen. Kerroin parhaalle ystävlleni sähköpostitse mitä oli tapahtunut ja mies luki sähköpostini ja sai kauhean raivarin ja vaati minua perumaan puheeni eikä ole sen jälkeen suostunut tapaamaan tätä ystävääni. Tein kuulemma erittäin pahasti kun puhuin ulkopuolisille ja niin ei saa tehdä. Sen jälkeen en ole uskaltanut enää puhua kenellekään ongelmistamme. Paras ystävnikin (kai) luulee että se jäi kertaan. Siihen se ei jäänyt. Mietin jo eroa mutta kun olimme jo kihloissa niin en jotenkin halunnut luovuttaa, ylpeys kai ei antanut periksi...

Sitten lapsi sai alkunsa ja luulin tuollaisten riitojen loppuvan, mutta ei. Hän vain ei lyönyt mahaan vaan lähinnä päähän. Siis ei koskaan nyrkillä mutta läpsi ja repi hiuksista jne. Menimme naimisiin ja mies vaati että laitamme rahat yhteen. Vastustelin mutta lopulta myönnyin. Meillä siis yhteinen tili, mulla ei yhtään omaa rahaa, kaikki yhteistä. Lapsikin syntyi ja kaikki oli aluksi ihanaa. Sitten kuitenkin taas kun riitelimme hän lyö. En tiedä mitä tehdä. Toivon niin paljon että olisin lähtenyt silloin kun vasta olimme kihloissa eikä lasta ollut. Nyt kun on lapsi, en enää halua erota koska haluan tarjota lapselle paremman lapsuuden ja paremmat mahdollisuudet kuin itsellä on ollut ja haluan hänelle ehjän perheen. En usko että kukaan muu mies voisi rakastaa lastamme niin kuin hänen isänsä.

Hän on kyllä hyvä isä ja rakastaa lasta todella paljon. Itse vain koen olevani umpikujassa. En tiedä mitä tekisin. Tähän asti olen aina niellyt kyyneleeni yksin enkä kertonut kenellekään millaista tämä on, ja koen eroamisen niin vaikeaksi juuri lapsen ja mm. rahojen takia myös. En vain tiedä miten voin elää tällaista elämää. En tiedä miten selviytyä. Kun lyönti ja huudot tulevat, suljen silmäni ja kuvittelen olevani jossai muualla. Muistelen entisiä poikaystäviäni jotka eivät ikinä lyöneet tai jotain lämmintä hetkeä jossain muualla.

 

[miten minusta....]

Olen pahoillani, jos olen väärässä, mutta ihan kuin olisin lukenut tismalleen saman kertomuksen jo kerran aikaisemmin.

 

[kerroista viis...]

Olen pahoillani, jos olen väärässä, mutta ihan kuin olisin lukenut tismalleen saman kertomuksen jo kerran aikaisemmin.

http://www.naistenlinja.com/fi/vakivalta.html

Elleissä saa kertoa tarinansa vaikka kuinka monta kertaa. Kertaus on opintojen äiti.
Ihmisestä paljastuu ikäviä puolia ensihuuman haihduttua. Vaaleanpunaiset silmälasit päässä elämä
ei ole turvallista.

 

[Varjotar]

Miksi et lähtenyt heti kävelemään???

 

[no]

parisuhdekiemurat ovat kiltille ja hyväätahtovalle ihmiselle helposti ansa. Ei pysty, eikä kykene irtaantumaan, vaikka kuinka järki niin sanoisi. Suhteen jatkamisesta tulisikin päättää jokin ulkopuolinen puolueeton elin

 

[...]

Ei kannata suostua mihinkään, kuten tuohon yhteiseen pankkitiliin, vaikka jankuttaminen jatkuisi. Kysy pankista, miten sen saisi purettua, ettei sitä käytettäisi kiristys-, kosto- ja kontrollointivälineenä. Toiset väkivaltaiset miehethän pakottavat vaimonsa anelemaan rahaa postimerkkiinkin, eivätkä välttämättä sittenkään anna. Jos purkamiseen tarvitaan miehen lupa ja tämä ei suostu vapaaehtoisesti, niin uhkaa kertoa sille ja sille tutulle/työkaverille ja katso, ketä mies säikähtää.

Lapsen äiti ei ole onnellinen eikä selvästi mieskään, joten miten sitten lapsikaan? Muistanet itse lapsuudestasi, miten vaistosit asioita hämmästyttävän tarkasti. Soitapa vaikka turvakotiin ja kysele, miten vastaavantyyppisisissä tilanteissa olevia naisia on siellä autettu. Toisaalta uskaltanet salaa järjestellä asioita niin, että voit vain lähteä lapsen kanssa yksi kaunis päivä uuteen osoitteeseen ja elämään, ainakin jos mies ei suostu menemään vihanhallintakurssille ja mitä nyt tarvitaankin (jäähän miehelle tapaamisoikeus, ja lapsen kuljettamisesta tapaamisiinkin voidaan ymmärtääkseni sopia niin, että ex-puolisoiden ei tarvitse tavata toisiaan). Yritä myös salavihkaa saada todisteita ja todistajia väkivallalle, niistä voi olla hyötyä. Kerro asiasta tuttavillenne ja sukulaisillenne, sillä tavalla uskon, että saat miestä aina enemmän varomaan purkauksiaan. Vähenihän väkivalta hiukan jo tuosta ystävällesi viestittämisestä, kun mies häpesi paljastumista. Älä ylläty, vaikka mies varmasti ainakin omille sukulaisilleen vääristelee totuutta. Omasti varmastikin uskovat sinua.

 

[itsekin sortunut]

parisuhdekiemurat ovat kiltille ja hyväätahtovalle ihmiselle helposti ansa. Ei pysty, eikä kykene irtaantumaan, vaikka kuinka järki niin sanoisi. Suhteen jatkamisesta tulisikin päättää jokin ulkopuolinen puolueeton elin

Aivan totta. Itse on monesti aivan liian sokea ja haluton näkemään uuden suhteen toivottomia piirteitä. Niitä ei usko todeksi ennen kuin on hakannut päätään seinään liian monta vuotta. Ihminen on niin kovin hyväuskoinen.

 

[Bitter Sweet]

Lapsi ei ole syy jatkaa alistavassa ja väkivaltaisessa suhteessa. Mielestäni juuri lapsesi takia sinun pitäisi erota miehestä, joka ei selvästikään rakasta sinua, ainakaan tarpeeksi. Miehesi ei ole hyvä isä, jos kohtelee lapsensa äitiä noin huonosti. Annatte parisuhteesta vääristyneen mallin, jota lapsi alkaa pitää normaalina. Ja kantaa kaiken mukanaan omaan elämäänsä. Kenties kierre jatkuu hänen parisuhteessaan aikuisena. Suojele pientä lastasi ja aseta rajat käsittämättömän itsekkäälle miehellesi. Jos mieheksi nyt voi kutsua sellaista ihmistä, joka alistaa heikompaansa.

Mitä jos päättäisit lakata olemasta heikko?

 

[Järki hoi!!!]

Lapsi on vain tekosyy jäädä suhteeseen. En ymmärrä miten voit edes kuvitella, että lapselle olisi "hyvä koti" sellainen, missä isä pahoinpitelee äitiä?! Sehän on pahin mahdollinen koti, ja huonoin mahdollinen alku lapsen elämälle. Kyllä lapsi tietää mitä siellä tapahtuu.

Jos et viitsi erota itsesi tähden, niin tee se edes lapsesi takia.

 

[Aikuinen ihminen jo]

Et olisi ainoa äiti joka kasvattaa lastaan erossa. Nyt ei kannata olla kyllä kauhean kiltti. Pahoinpitelyyn ei pidä suostua.

Avioehtoa ei kai ole? Saat siis erossa puolet omaisuudesta.

Laita itsellesi rahaa sivuun. Palkkaa hyvä asianajaja, jonka juttusilla käyt jo ennen eron vireille panoa. Hakeudu turvakotiin ja jätä erohakemus asianajajan välityksellä vasta sitten.

Käy pahoinpitelyn jälkeen muutaman kerran lääkärissä näyttäytymässä että saat dokumenttia pahoinpitelystä. Tällä saattaa olla sitten vaikutusta lapsen tapaamisjärjestelyihin. Läpsimisestäkin jää jälkiä.

Mistä nimittäin tiedät, että miehesi ei pahoinpitele lastannekin tulevaisuudessa.

 

[Luehan, ap...]

...huolella kaikki viestit ja erityisesti nimimerkin Bitter Sweet! Lähde, kun vielä ehdit, ja anna lapsellesikin hyvä ja turvallinen lapsuus!

 

[Äly hoi!]

Järjen käyttö sallittu myös ihmissuhteissa!

 

[Leena]

No tuota, muuta en osannut ajatella luettuani ap:n kertomuksen läpi kuin että miksi ihmeessä annat kohdella itseäsi noin? Ei tuollaisen miehen kanssa voi elää, älä kiusaa itseäsi ja lastasi sillä kyllä lapsikin kärsii ja oppii huonon mallin isästään.

 

[Ei mitään järkeä teillä]

"Nyt kun on lapsi, en enää halua erota koska haluan tarjota lapselle paremman lapsuuden ja paremmat mahdollisuudet kuin itsellä on ollut ja haluan hänelle ehjän perheen."

Perheesihän on ehjä vain sinun kuvitelmissasi. Vai etkö ole koskaan kuullut lapsista jotka tiesivät, että isä hakkaa äitiä? Se on lapsille hyvin traumaattista. Mallinne ei todellakaan anna lapsille rauhallista ja turvallista perhekuvaa, kaikkea muuta. Sinun on nyt vain otettava itseäsi niskasta kiinni ja otettava ero. Onnellinen äiti on myös lapsen onni.

 

[.....................]

Nyt kun on lapsi, en enää halua erota koska haluan tarjota lapselle paremman lapsuuden ja paremmat mahdollisuudet kuin itsellä on ollut ja haluan hänelle ehjän perheen. En usko että kukaan muu mies voisi rakastaa lastamme niin kuin hänen isänsä.

Ehjä perhe?! Onko tuo aivan todella sinun käsityksesi ehjästä perheestä? Nimenomaan pysymällä tuollaisessa suhteessa takaat lapsellesi mitä kurjimman lapsuuden. Vaikkei miehesi pahoinpitelisi sinua lapsen silmien edessä, hän kyllä ennen pitkää vaistoaa mitä tapahtuu. Et kertonut lapsesi sukupuolta, mutta poikalapsi todennäköisesti oppii isältään väkivaltaisen, naista alistavan miehen mallin. Tyttölapsi taas omaksuu alistuvan naisen roolin. Hän saattaa tulevaisuudessa päätyä aivan samanlaiseen suhteeseen kuin missä sinä olet nyt. Mitä hän tekee, jos on jo äidinmaidossa saanut käsityksen, että naisen rooli on alistua ja kestää vain? Teet vain hallaa lapsellesi, jos jäät...

 

[Mii_]

Ota yhteyttä oman paikkakuntasi kriisikeskukseen, saat sieltä ajan että voit jutella jonkun ammatti-ihmisen kanssa.Et sinä kuitenkaan noin voi elämääsi jatkaa, jos voisit jutella jonkun kanssa niin sekin helpottaisi. Ei lapsellakaan ole hyvä olla kun sinulla on noin paha olla.

 

[*siri*]

Pankkitilin avaamiseen et tarvitse miehesi lupaa ja voit lisäksi pyytää, että eivät lähetä tiliotetta, ainakaan kotiin. sitten voit pyytää työnantajaasi ohjaamaan palkkasi tälle uudelle tilille. Tähän sinulla on täysi oikeus, miehen lupaa et tarvitse. Laita sille yhteiselle tilille joku sopiva summa, mutta jätä jotain itsellesikin.

Lyöminen ja läpsiminen on asioita, joita ei varsinkaan pitäisi pitää vain omana tietonaan. Kun teet tästä julkista ja kerrot kaikille mahdollisille tuttavillesi ja sukulaisillesi, mies ei ehkä enää kehtaakaan tehdä niin. Salailu tässä niin kuin alkoholismissakin tekee teot monesti mahdollisiksi. Sinä et ole syyllinen miehen käytökseen eikä sinulla ole siinä mitään hävettävää ja salattavaa!

 

[Kesäneito.]

Minusta sinun pitäisi erota lapsesi vuoksi. Tuollainen isä tulee tuhoamaan lapsesi mielenterveyden. Sinä olet aivan liian kiltti ja tahdoton nössö. Itsetuntosi taitaa olla aivan nollassa, kun annat miehen kohdella sinua ihan miten vain. Kun aikaa menee eteenpäin, niin miehesi tulee varmasti lyömään myös lastanne, kunhan hän oppii vastustamaan isäänsä. Väkivallalla hän sitten oppii pelokkaaksi ja kiltiksi kuin sinäkin!

Onko sinulle raha kaikista tärkeintä elämässä? Luin kirjoituksesi huolella läpi ja siitä paistaa se, että et halua erota, koska et usko, että pärjäät lapsesi kanssa kahdestaan ilman miestäsi. Se on juuri sitä huonoa itsetuntoa, että et koe olevasi ilman miestä mitään. Kuitenkin normaaliälyllä varustettu suomalaisnainen pärjää loistavasti, jos vain päättää pärjätä.

Sinulla on paljon apukeinoja olemassa. Kun mies pahoinpitelee, sinun pitää hakeutua lääkäriin, jotta saat todistusaineistoa siihen, että voit saada lapsen yksinhuoltajuuden ja voit hakea tarvittaessa esim. lähestymiskieltoa. Siis_jokaisen_pahoinpitelyn jälkeen lääkäriin. Voit myös avata itsellesi ihan ikioman tilin, mutta tiliä avattaessa kiellä kaikenlaisen postin tai tiliotteiden lähettäminen. Sillä tavalla voit siirtää sinne rahaa vähitellen, joten kun se päivä koittaa, että uskallat vihdoin erota, niin sinulla on edes jotakin omaa rahaa käytössä. Jos työpaikallasi tai vanhemmillasi tai muulla luotettavalla henkilöllä on esim. lukollinen kaappi, voit siellä säilyttää hätätilannetta varten rahaa tai vaikka muuta tavaraa (vähän kuivaruokaa, hammasharjat jne).

On olemassa tukipalveluita esim. http://www.naistenlinja.fi joka on valtakunnallinen maksuton palvelu väkivaltaa kokeneille naisille. Jokaisesta kunnasta pitäisi löytyä apukeinoja. Myös poliisille voi soittaa akuutissa tilanteessa. Samoin lääkärille voi puhua asiasta ja heillä on vaitiolovelvollisuus.

Mietipä nyt itse kunnolla, että ovatko kulissit sinulle niin tärkeitä, että pidät mieluummin kiinni kauniista perheenne julkisivusta kuin siitä, miten oikeasti onnellisia perheessänne ollaan.

Kerroit, että et usko, että kukaan mies pystyisi rakastamaan lastasi kuten miehesi rakastaa. Minusta tässä tärkeintä on kuitenkin se, että miehesi rakkaus ainakin sinua kohtaan on niin tuhoavaa, että tuolla menolla henkesi voi olla vaarassa! Haluaisitko jättää pienen lapsesi miehesi yksin hoidettavaksi? Kauankohan mahtaisi kestää, ennenkuin lapsikin saisi maistaa nyrkistä, jos hän kitisee tai kiukuttelee? Mielestäni tässäkin asiassa heijastuu se, että et arvosta itseäsi. Vaikka olisit yksinhuoltaja, kykenet kyllä hoitamaan ja rakastamaan lastasi riittävästi. Tuntuu siltä, että et osaa olla yhtään yksin, vaan heti pitäisi olla uusi mies sinua pönkittämässä. Jos tajuat asian kunnolla, niin miehesi ei koskaan saisi itseään kunnioittavaa naista, koska sellainen nainen olisi jo ekan nyrkin iskun jälkeen jättänyt hänet.

 

[Kamala tarina :-/]

Nyt kun on lapsi, en enää halua erota koska haluan tarjota lapselle paremman lapsuuden ja paremmat mahdollisuudet kuin itsellä on ollut ja haluan hänelle ehjän perheen. En usko että kukaan muu mies voisi rakastaa lastamme niin kuin hänen isänsä.
=====
En tiedä miten selviytyä. Kun lyönti ja huudot tulevat, suljen silmäni ja kuvittelen olevani jossai muualla. Muistelen entisiä poikaystäviäni jotka eivät ikinä lyöneet tai jotain lämmintä hetkeä jossain muualla.

Nyt tekisi mieleni ensimmäistä kertaa arvella, että tämä on provo, sillä toivoisin niin, sillä voiko tuollaista olla? Koska ilmeisesti kuitenkin voi, niin luehan ap omat sanasi huolellisesti ja mieti, että onko mitään ristiriitaa siinä, että kerrot, että kun lyönti ja huudot tulevat, suljet silmäsi ja kuvittelet olevasi jossakin muualla ja siinä, että kerrot haluavasi lapselle paremman lapsuuden ja mahdollisuudet kuin mitä itselläsi on ollut?!

Jos pakotat lapsesi katsomaan tuollaista käyttäytymistä, sinä nimen omaan ET anna hänelle mitään mahdollisuuksia. On totta kai mahdollista, että hänestä voi tulla kunnollinen ja kiltti, mutta on myös mahdollista, että hänestä (jos hän on poika) tulee myös naistenhakkaaja ja jos hän on tyttö, hänestä tulee sellainen, joka alistuu hakattavaksi, koska hän pitää sitä normaalina. On myös mahdollista - etenkin jos hän on poika - että sitten joskus isona hän nousee puolustamaan äitiään ja "kostoksi" pahoinpitelee isänsä niin kovasti, että siitä voi olla hänelle vaikka mitä seurauksia.

Ellet rakasta itseäsi, rakasta edes lastasi ja lähde pois tuollaisen miehen luota! Anna lapsellesi oikeus turvalliseen, onnelliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen.

 

[provotaiei]

Nyt tekisi mieleni ensimmäistä kertaa arvella, että tämä on provo, sillä toivoisin niin, sillä voiko tuollaista olla?

Minusta tarina ei ole kovinkaan epäuskottava. Ja jos epäilee provoksi, niin ainahan voi ajatella, että moni nainen joka lukee näitä on ehkä samassa tilanteessa ja että neuvoni menevät heille.

 

[voijee..]

"Nyt kun on lapsi, en enää halua erota koska haluan tarjota lapselle paremman lapsuuden ja paremmat mahdollisuudet kuin itsellä on ollut ja haluan hänelle ehjän perheen. En usko että kukaan muu mies voisi rakastaa lastamme niin kuin hänen isänsä."

Ai olet sitä mieltä, että lapsella on parempi lapsuus jne, kun isä hakkaa äitiä, ja sinun mielestäsi perhe on ehjä?

Voi jeesus. Miten voit olla noin naiivi, jos mies on jatkanut hakkaamista vuosikausia? Minulla on aina ollut se periaate kaikkia poikaystäviä kohtaan, että jos kerran kohottaa kätensä, niin ovesta ulos ja ei anteeksiantoa.

Miten voit olla varma, että mies ei kimmastu joskus lapselle, ja lapsi joutuu hänen heittopussikseen? Otapa nyt aikuinen nainen järki käteen, pakkaa kimpsut ja kampsut kun mies ei ole kotona ja LÄHDE. Mene vaikka omien vanhempiesi luo ensin, kerro asiasta jollekin.

Mies jatkaa hakkaamista ja alistamista, sillä tietää, että sulla ei kuitenkaan ole munaa lähteä, annat aina anteeksi ja keksit verukkeita miksi sinun tulee jäädä.

Lapsi ei ole mikään syy jäädä väkivaltaiseen suhteeseen.

 

[tämän tarinan opetus?]

Ennen pitkää tulet kuolemaan miehen käden kautta.
Sitä odotellessa, hyvää loppuelämää!

 

[Tarina tosielämästä]

Luokkakaverilleni kävi näin: isä oli alkoholisti ja väkivaltainen, vaimo oli alistuva ja henkisesti sekä taloudellisesti kiinni miehessään. Pariskunnalle syntyi kaksi lasta, joista siis toisesta tuli luokkakaverini moneksi vuodeksi.

Tässä perheessä vanhin lapsi oppi vaikenemaan ja hänestä tuli kiltti ylisuorittaja. Nuorempi lapsista kapinoi ja yritti suojella äitiään isän vihanpuuskilta. Kun isä joutui pikkurötösten takia vankilaan tai putkaan, tilanne kotona rauhoittui, mutta aina joutui pelkäämään, että mitä sitten tapahtuu, kun isä tulee takaisin. Linnassa isä pääsi vähäksi aikaa viinasta eroon ja olo oli hetken rauhallista, kunnes taas vanhat tavat ja kaverit vetivät puoleensa.

Tämä nuorin lapsi rettelöi koulussa. Hän haki metelöimällä ja häiritsemällä huomiota opettajilta ja muilta oppilailta. Yksikään opettaja ei häntä saanut kuriin. Koulu meni rimaa hipoen ja lopulta tuli siirto erityisluokalle.

Kun tämä lapsi kasvoi aikuiseksi, viha isää kohtaan pysyi ennallaan. Erään tappelun päätteeksi hän yritti tappaa isänsä siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän joutui tietysti teostaan vankilaan ja hän kuoli nuorena löytämättä koskaan mielenrauhaa. Perheen isä on yhä elossa ja entisellään.

Tämä on surullinen tositarina siitä, miten perheen isän väkivaltaisuus tuhosi lopulta koko perheen tavalla tai toisella. Lopputuloksena yhden kuolema ja kahden muun henkisen terveyden ja itsetunnon murtaminen.

 

[Ei ole niin]

Lapsi ei ole mikään syy jäädä väkivaltaiseen suhteeseen.

Ei ole niin, vaan pikemminkin syy lähteä siitä. Ellei itseään rakasta tarpeeksi, pitäisi rakastaa edes sitä lapsiraukkaa!

 

[ainoa oikea ratkaisu]

Jos perheen isä pahoinpitelee äitiä, niin miten kukaan voi kuvitella, että lapsi voi perheessä hyvin ja perhe on ehjä?

Jos ylpeytesi estää eroamasta, niin koeta ajatella asiaa lapsen kannalta. Entä se kerta, kun isä lyö lastaan? Sellainen tulee vielä tapahtumaan, ennemmin tai myöhemmin.

Olet ainoa, joka pystyy suojelemaan lasta. Vaikka itseäsi et näköjään pysty suojelemaan, niin lapsen takia, EROA.