Pahaan tarkoittamaan tekoon ilkeä palaute

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaisasatu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kaisasatu

Vieras
tänään tuntuu niin masentuneelta, että olen vain itkenyt täällä työpöydän ääressä. Mietin jopa kotiin lähtöä.

Aamulla jälleen kerran sattui ikävä tilanne. Lapsella oli ylimääräiset harjoitukset ja kerroin niistä miehelle.

Pian tuon jälkeen mies muuttui häijyksi ja kysyin mikä on. Hän rupesi huutamaan miten saatanan paska olin, kun muistuttelen tuollaisesta. Hän ei halua kuulla. Mun oli pakko, koska olen töissä tuona aikana. Ja lapsi vannotti, että isälle pitää kertoa. Puolustin omaa tekoani ja mies raivostui aina vain lisää. Tilanne oli jo aivan tajuton. Siihen yhtyi myös isompi poikamme huutaen, pidä äiti pääsi kiinni.

Mä rupesin hillittömästi itkemään ja tunsin tosin itsetuhoisesti. Huusin lähtiessäni, että olkaa nyt miehekkäät miehet ylpeitä huomenna itsestänne.

Tuntuu, etten jaksa enää tällaista elämää. Tuollaista tulee aivan yllättäen aina välillä ja riipii sydänalaa ihan tajuttomasti. Pahinta on tuo lasten isän tueksi meneminen. Olen niin yksin, olen todellinen räsymatto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaisasatu:
tänään tuntuu niin masentuneelta, että olen vain itkenyt täällä työpöydän ääressä. Mietin jopa kotiin lähtöä.

Aamulla jälleen kerran sattui ikävä tilanne. Lapsella oli ylimääräiset harjoitukset ja kerroin niistä miehelle.

Pian tuon jälkeen mies muuttui häijyksi ja kysyin mikä on. Hän rupesi huutamaan miten saatanan paska olin, kun muistuttelen tuollaisesta. Hän ei halua kuulla. Mun oli pakko, koska olen töissä tuona aikana. Ja lapsi vannotti, että isälle pitää kertoa. Puolustin omaa tekoani ja mies raivostui aina vain lisää. Tilanne oli jo aivan tajuton. Siihen yhtyi myös isompi poikamme huutaen, pidä äiti pääsi kiinni.

Mä rupesin hillittömästi itkemään ja tunsin tosin itsetuhoisesti. Huusin lähtiessäni, että olkaa nyt miehekkäät miehet ylpeitä huomenna itsestänne.

Tuntuu, etten jaksa enää tällaista elämää. Tuollaista tulee aivan yllättäen aina välillä ja riipii sydänalaa ihan tajuttomasti. Pahinta on tuo lasten isän tueksi meneminen. Olen niin yksin, olen todellinen räsymatto.

Hei Kaisasatu, ei sinun tarvitse murehtia olevasi räsymatto. Olet varmasti hyvä nuori nainen joka on vain ajautunut jonkinlaiseen umpikujaan. Olisiko sinulla jotakuta hyvää ystävää jolle ensin kertoa tilanteestasi jotta vähän helpottaa ja sitten marssit suoraan jonnekin lääkärille joka osaisi ohjata sinut ammattiauttajalle. Miehesi tarvitsisi varmaankin enemmän apua kuin sinä, mutta häneen sinä et voi vaikuttaa. Itseesi kyllä.

Sinä voit pelastaa tilanteesta itsesi ja sitten auttaa muutakin perhettä. Ulkopuolisten avulla saat tilanteeseen objektiivisuutta, kun mietit miten tästä eteenpäin. Olen varma että lapsesi rakastavat sinua ja sinä rakastat lapsiasi parhaiten kun hakeudut nyt ammattiauttajalle jonka kanssa mietitte miten tästä eteenpäin.

 
MIkset lähde pois. Vaikka vain väliaikaisesti asumuseroon. Jätä lapset isän luo ja ota omaa aikaa. Siinäpähän lapset sitten saavat olla sen ihanan isukin kanssa... joka tosin kirjoittamasi perusteella vaikuttaa vähän hullulta.
 
Miksi otatte lapset mukaan omiin riitoihinne ja sallitte heidän ottaa kantaa puoleen tai toiseen? Sano seuraavan kerran heille, että tämä on teidän aikuisten asia ja painukaa omiin huoneisiinne. Selvittäkää asiat keskenänne. Silloin olette tasoissa.

Ei ole reilua lapsiakaan kohtaan, että heidän pitää olla siinä osallisena ja miettiä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

En ihan täysin ymmärtänyt, mikä tuossa sanomassasi oli sen arvoista, että miehesi siitä pultit otti. Kai lapsen menot on kummankin vanhemman asia eikä vain sinun?
Ihan kuin isä olisi jotenkin ulkopuolinen perheessä eikä häntä saa edes häiritä näillä.

Pieni tauko voisi olla hyväksi, vaikka vain viikonloppu. Mene vaikka jollekin sukulaiselle tai vielä parempi, jonkun ystävättären kanssa Tallinnaan, Tukholmaan, Tahkolle tms.
 
Mitä sanot kuule sinä tähän, hän kysyy. Ja poika on aina isänsä puolella. Vaikka on itse saanut kestää yhtä kohtuuttomia juttuja.

Mies nimenomaan ottaa pultit aivan tyhjästä, sen takiahan tämä tuntuu niin todella raastavalta. Koskaan ei tiedä, milloin rytisee. Eikä ikinä, ei ikinä pyydä anteeksi tms.
 
Voisihan tähän heittää kommenttia että "oma valinta" tms. muuta vähemmän kannustavaa mutta tosiasia on se, että et voi yksin saada asiaan muutosta jos toinen vähät välittää. Silloin sinun on itse tehtävä omat ratkaisusi ja valita mitä elämältäsi haluat.

Yhtä lailla ex-mieheni on myrkyttänyt poikamme mielen ja aivopessyt hänet lähes vihaamaan äitiään mutta luotan siihen että jonain päivänä poika pääsee irti henkisestä kahleestaan ja alkaa ajatella omilla aivoillaan. Sitten jatkamme siitä mihin vuosia sitten jäimme - koskaan ei ole liian myöhäistä.

Jotkut ovat sitä mieltä että ei pidä erota jos perheessä ei ole a-ongelmaa tai fyysistä väkivaltaa. Mielestäni henkinen väkivalta on ihan yhtä hyvä syy. Olisi pitänyt erota vaan vielä aikaisemmin eikä yrittää kestää "lasten takia".
 
Sinun pitää äitinä vapauttaa lapsesi tällaisista kannanotoista. Poikasi on oppinut käytöksensä isältään, mutta sinä olet sen sallinut. Et voi vetäytyä kasvatusvastuusta, kun yhteisen katon alla asutte, niin kauan kuin asutte.

Johan tuosta lapsen mieli menee ihan sekaisin, kun pitää asettautua jomman kumman puolelle. Isänsä on vahvempi sekä fyysisesti että henkisesti. Tottakai lapsi menee omaa nahkaansa suojellakseen hänen puolelle. Hän tietää kokemuksesta, että pahan paikan tullen sinusta ei ole häntä tukemaan. Itsekin sanoit lapsen kokeneen yhtä ja toista isänsä taholta.
Jos sinussa olisi hitunenkin naarasleijonaa, olisit tehnyt jotain, mutta helpompi on hiiren lailla uikuttaa.

Heikkous näkyy siinä, että siedät mieheltäsi tuollaista käytöstä. Tee jotakin asialle, lähde vaikka pois vähäksi aikaa. Mutta älä rankaise lapsiasi siitä, että et ole kykenevä pitämään heidän puoliaan
 
Heikkous näkyy siinä, että siedät mieheltäsi tuollaista käytöstä. Tee jotakin asialle, lähde vaikka pois vähäksi aikaa. Mutta älä rankaise lapsiasi siitä, että et ole kykenevä pitämään heidän puoliaan[/quote]

Helppo on antaa ohjeita kun ei ole itse samassa tilanteessa. Yritäpä antaa pienenä naisena vastusta isokokoiselle, silmittömästi raivoavalle miehelle. Jos oma henkikultasi on kallis niin mieluummin vetäydyt tilanteesta ja annat pölyn laskeutua. En olisi tässä enää kirjoittamassa jos olisin asettunut poikkiteloin. Olen nähnyt kuinka kalusteita, astioita ja jopa teräksinen ompelukone on saanut kyytiä raivoavalta mieheltä. Kuvitteletko tosiaan että sellaiseen hullunkohtaukseen kannattaa mennä väliin?

Pois lähteminen on yksi vaihtoehto mutta siinä tapauksessa kannattaa turvata selustansa ja lähteä siitä olettamasta että paluuta ei enää ole. Huomaat sen kun et saa enää omalla avaimellasi ovea auki. Nimimerkillä "kokemusta on".

 
No voi jessus sentään, kannaattaako tuollaisen raivohullun perään enää haikailla tai kysellä MITÄ TEKISIN? Normaalijärjellä varustettu nainen olisi häipynyt jo aika päiviä ja vienyt lapsensakin turvaan. Mutta hiiret jäävät uikuttamaan ja kerjäämään sääliä.
 
Sirisiri, eipä näissä tunneasioissa ole paljon järjellä käyttöä. Ei ap.kirjoittajan järjessä ole mitään vikaa, päinvastoin, hän on normaali tunteva ihminen, mitä mies ei tunnu olevan. Oletteko muuten jotain avioliittoneuvojaa kokeilleet? Miehellä voi tietysti olla jokin oma stressi, josta et tiedä, tai välinne ovat muuten tulehtuneet.
 
Mutta jos kuvioissa on kärsiviä lapsia, pitäisi EDES toisen vanhemmistä pystyä ajattelemaan järkevästi ja tekemään päätöksiä ja tekoja sen pohjalta.
Voiko joku aikuinen ylipäänsä olla pelkästään tunteiden vietävissä?

Mutta tuttu ja turvallinen (vaikka turpiin saanti) on näköjään aina mukavampaa kuin muutos.
 

Yhteistyössä