Olen järkyttynyt poikani puolesta, missä meni kasvatus vikaan?

[Memories]

Todistin tahtomattani aikuisen (3-kymppisen) poikani ja miniän perheriitaa. (Olin nyppimässä heidän koiransa turkkia ja autotalliin kuului esteettä koko tilanne.) Järkytyin. En riidasta, vaan sisällöstä. Kyse oli rahasta. Keskustelivat ensin jonkun tuttavapariskunnan tilanteesta, jossa nainen on äitiyslomalla. Poikani sanoi, että olisihan se hyvä jos naisella olisi äitiyslomalla joku "sivubisnes" joka tuottaisi edes jotain. Vaimonsa ihmetteli, että mikäs se sellainen sitten olisi. Poika suuttui välittömästi ja huusi, että kun sinulla ei ole käsitystä siitä, ettei silloin voi käyttää sitä rahaa samalla tavoin kuin nyt. Tyttö puolustautui, että eihän hän koskaan käytä mihinkään turhuuksiin rahaa. Poika jatkoi, että no jyvitetään sitten hänen tulonsa joka kuukausi ja vaimo saa törsätä puolet ja säästöt päälle, vaikkei hänen syytä olekaan ettei vaimo ole osannut hoitaa asioitaan. Tyttö koetti kysyä, että miten niin ei ole hoitanut asioita, mistä mies puhuu ja tarkoittaako tämä säästämistä. Miniä ei kai ole pystynyt pienistä tuloistaan säästämään, opiskelut on kustantanut itse kun on yh-perheen tytär. Minusta kyllä omistusasunnon lyhentäminenkin on säästämistä, tätä hän on tehnyt. Viimeiseksi poika huusi "helvetti mikä ämmä" jonka jälkeen tyttö hiljeni ja lähti autolla pihasta.

Tarkennuksena tähän, että miniä on töissä, tilitoimiston assistenttina ja tienaa ainakin puolta vähemmän kuin poikani. Tyttö kulkee samoissa vaatteissa, ei hassaa rahaa kauneussalonkeihin ja tekokynsiin kuten ole nuorten naisten huomannut tekevän. Minusta oikein rehti ja kunnollinen nuori nainen. Joulunakin ruokakaupassa kaivoi kiltisti kukkaroa ja maksoi omistaan, sain heiltä autokyydin niin tiedän.

Olen järkyttynyt koska luulin kasvattaneeni pojan paremmin. Meillä ei rahasta koskaan riidelty. Isänsä kävi pitkään töissä ainoana perheessä kun olin 3 lapsen kanssa kotona. Ikinä ei tarvinnut edes pyytää rahaa ruokakauppaan tai muuten, joten sellaista ei poika ole nähnyt kotona. Eikä sen puoleen rahan pihistelyä, jos jotain on tarvittu niin se on ostettu, lapsille ja aikuisille.

 

["Oops"]

No ensinnäkin, lakkaa tytöttelemästä miniääsi.

 

["vieras"]

No minä ottaisin kyllä poikani todella tiukkaan keskusteluun, kertoisin mitä olen kuullut ja sanoisin mistä koira kusee ja elämän realiteetit plus sen että ihmettelen suuresti jos se jonkun naisen tuollaisilla jutuilla saa ittellään pidettyä.

 

[Aamuäree]

Vaikka niin kärkkäästi ollaankin syyttelemässä äitejä, niin jossain vaiheessa se vastuu lapsesta ja kasvatuksestaan loppuu. Aikuinen ihminen.

Mutta äitinä voit kyllä vieläkin mennä ja ripittää lapsesi, motkottaa ja komentaa käyttäytymään!

Stressiä?

 

[hoya bella]

Voi miten ikävää

 

["Oops"]

Sun lapsesi on nyt aikuinen ja mä antaisin ainakin asian olla. Sekaantumalla pariskunnan riitoihin sekoitat soppaa entisestään. Voit mainita, että kuulit riidan mutta anna pojan päättää haluaako sitä alkaa sulle enempää selventää.

Voipi olla että tuo riita (vaikka koskikin rahaa) oli monen asian summa ja pääs vaan hiiltymään pahasti, niin käy joskus ja sitten sovitaan ja ...

 

["vieras"]

[QUOTE="Oops";22881881]Sun lapsesi on nyt aikuinen ja mä antaisin ainakin asian olla. Sekaantumalla pariskunnan riitoihin sekoitat soppaa entisestään. Voit mainita, että kuulit riidan mutta anna pojan päättää haluaako sitä alkaa sulle enempää selventää.

Voipi olla että tuo riita (vaikka koskikin rahaa) oli monen asian summa ja pääs vaan hiiltymään pahasti, niin käy joskus ja sitten sovitaan ja ...[/QUOTE]

Ja pojan järjettömillä mielipiteillä ei ole mitään väliä, sopiminen on niiiin kivaa...

 

["vieras"]

Enpä haluaisi kuulla tuollaista oman poikani suusta. Enkä varmaan voisi olla puuttumattakaan, vaikka poika ei siitä varmasti tykkäisi. Mutta itsehän huusi niin että sinäkin kuulit. Tosi kurjaa, jos asenne vaimoa kohtaan on tuollainen. Kolmikymppinen poika ei vaan ehkä kuuntele enää äidin ohjeita, mutta yritä silti.

 

["Kaisa"]

[QUOTE="vieras";22882016]Enpä haluaisi kuulla tuollaista oman poikani suusta. Enkä varmaan voisi olla puuttumattakaan, vaikka poika ei siitä varmasti tykkäisi. Mutta itsehän huusi niin että sinäkin kuulit. Tosi kurjaa, jos asenne vaimoa kohtaan on tuollainen. Kolmikymppinen poika ei vaan ehkä kuuntele enää äidin ohjeita, mutta yritä silti.[/QUOTE]

näin minäki toimisin.. sanoisin et kuulin keskustelun et vois poika miettiä käytöstään ja sanomisiaan!

 

[chrissy]

Kyllä mä ottaisin puhutteluun ja kertoisin pari elämän tosiasiaa ja se et omaa vaimoa ei ämmitellä.

 

["Lila"]

No, kyllä minäkin juttelisin poikani kanssa. Jos asenne on jo tuollainen, niin entäpä sitten, kun mahdollisesti saavat lapsia?

 

["vieras"]

Eikö se ole hyvä että kuulit, ei siten tule yllätyksenä ero kun tämä tyttö löytää miehen jolla ei ole pää täynnä sahaputua.

 

["essi"]

Puheeksi ottaisin asian minäkin. Olkoon 3-kymppinen tai ei, on silti minun lapsi.
Kysyisin, että oisko ok, jos isänsä ämmittelis ja solvais minua?
Ja huutamalla ei yleensä mitään asioita saa selvitettyä.

 

[fav]

Täytyy sanoa, että kyllä minäkin olisin hyvin pettynyt, jos joutuisin tuollaista joskus poikieni suusta kuulemaan.

Mutta miten sitä tuossa tilanteessa sitten toimisi? Sen onkin toinen asia. Pitäisikö jättää juttu siihen vai keskustella asiasta pojan kanssa? Jos kyse olisi omista pojistani, sanoisin varmaan, että kuulin riidan ja että minusta hän käyttäytyi sopimattomasti. Kysyisin, että tosiaanko hän ajattelee asioista noin. Jos taas veljeni olisi tehnyt noin, olen täysin varma, että äitimme olisi samassa tilanteessa myös ottanut asian puheeksi myöhemmin. Sekä lapsuudenperheelleni että nykyiselle perheelleni on hyvin ominaista se, että asioista keskustellaan avoimesti. Olemme hyvin läheisiä. Silloin minusta ei ole ongelmaa siinä, että ottaa asian puheeksi.

 

[Ap.]

[QUOTE="Lila";22882085]No, kyllä minäkin juttelisin poikani kanssa. Jos asenne on jo tuollainen, niin entäpä sitten, kun mahdollisesti saavat lapsia?[/QUOTE]

No tietääkseni heillä on suunnitteilla perheenlisäys. Menivät viime keväänä naimisiin.

Olen kyllä syvästi järkyttynyt ja mietin otanko asian esille pojan kanssa vai pitäisikö varovasti jututtaa miniää.. Tytön ilme oli tosi lohduton ja rikkinäinen kun lähti autollaan pihasta. Hyvä ettei kyyneleet olleen silmissä. Harmittaa vielä kun satun tietämään miten kovasti hän on elämässään yrittänyt. Miniän äiti jäi tosiaan kahden lapsen kanssa yksin aikoinaan ja tytöt ovat tehneet aina kovasti kesätöitä ja opiskelleet itselleen omin avuin ammatin - äitinsä ei siinä pystynyt taloudellisesti tukemaan tyttöjään.

 

[tytönjapoikienmamma]

Mulle tuli kanssa mieleen, että olisiko jotain stressiä tai ongelmaa heillä, sehän kiristää välejä muutenkin...Ja joo, aikuinenhan se poikasi on ja kaikki muukin vaikuttaa lapsiimme, ei kasvatus ainoastaan..

Mutta joo, en malttaisi olla minäkään puuttumatta tuohon, jos olisi oma poikani, vaikka kuinka olisi aikuinen. Lähinnä heräisi mielenkiinto jha halu auttaa, että mikä heillä nyt menneillään..

 

[tytönjapoikienmamma]

Hei , vielä sulle ap. Saat onnitella itseäsi, harva pystyy tuohon, siis näkemään vikaa joskus omassakin lapsessa( tai lapsen käytöksessä), se on oikeasti harvinaista..Yleensä ne on ne miniät, jotka ovat "sellaisia ja tällaisia" ja mokailleet, oli tilanne mikä oli.

Tunnut sellaielta ihmiseltä, että varmastikin kasvatus ollut hyvää, mutta nyt pojallasi jotain muuta stressiä

 

["Mies"]

Kasvatus on onnistunut hyvin. Ämmät pitääkin pistää kuriin. Saatanan ämmät leikkii samaan aikaan feministiä ja itsenäistä naista, ja silti tuhlataan miehen rahat ja vaaditaan miestä ansaitsemaan enemmän.

 

[sinkkuäiti]

Kyllä minä ripittäisin poikaani tuollaisen keskustelun kuultuani, todellakin.

 

[kmkm]

[QUOTE="Mies";22882252]Kasvatus on onnistunut hyvin. Ämmät pitääkin pistää kuriin. Saatanan ämmät leikkii samaan aikaan feministiä ja itsenäistä naista, ja silti tuhlataan miehen rahat ja vaaditaan miestä ansaitsemaan enemmän.[/QUOTE]

ihana

 

[fifiia]

Jos en pystyisi olemaan puuttumatta tilanteeseen, yrittäisin ehkä jutella molempien kanssa kahden kesken ja selvittää mistä todellisuudessa on kysymys. Oman mielipiteeni yrittäisin kertoa siten että mahdollisuuksien mukaan välttelisin asettumasta kummankaan puolelle. Jos tilanne edelleen tuntuisi pariskunnan välillä hankalata neuvoisin heitä keskustelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen tahon kanssa, eli henkilön kanssa josta kumpikaan ei voisi ajatella hänen asettuvan toisen puolelle.

 

["feministi"]

[QUOTE="Mies";22882252]Kasvatus on onnistunut hyvin. Ämmät pitääkin pistää kuriin. Saatanan ämmät leikkii samaan aikaan feministiä ja itsenäistä naista, ja silti tuhlataan miehen rahat ja vaaditaan miestä ansaitsemaan enemmän.[/QUOTE]

<3

 

["vieras"]

Kertomistyyli paljasti provoksi. Mutta tässä oli edes yritystä.

 

[Kepsis]

Vaikka niin kärkkäästi ollaankin syyttelemässä äitejä, niin jossain vaiheessa se vastuu lapsesta ja kasvatuksestaan loppuu. Aikuinen ihminen.

Mutta äitinä voit kyllä vieläkin mennä ja ripittää lapsesi, motkottaa ja komentaa käyttäytymään!

Stressiä?

peesi tähän, kyllä äippä voi ripittää aikuista lastaan kun on törkeää käytöstä havainnut

harmi vaan että jos on luupää niin ei se siitä mihinkään muutu että sanoo, aika harva osaa omalle käytökselle olla kriittinen kun saa palautetta siitä. Miniää käy sääliksi, tommoisia purkauksia saanut osakseen syyttä suotta, onkohan sillä pojalla pahemman laatuiset kuukautiset? siltä kuulostaa ainakin.

 

["vierailija"]

Mielestäni sun kannattaisi jutella ensin miniäsi kanssa ja kertoa että annat hänelle täyden tukesi. Meillä on ollut vastaavanlaisia tilanteita pari. Ensimmäinen oli seurustelun alussa kun mieheni asui vielä kotona. Mieheni alkoi huutaa mulle ja lähti ovet paukkuen ulos. Äitinsä oli ollut vieressä ja tuli mua halaamaan ja pyyteli anteeksi poikansa puolesta. Selvisi että miehelläni oli stressiä yo-kirjoituksista. Toinen tilanne oli kun mieheni kävi viinapäissään muhun käsiksi. Jouduin soittamaan poliisit ja kun mieheni vietiin putkaan, soitin anopille. Anoppi jutteli mieheni kanssa kun tämä tuli kotiin ja selvisi että mies oli masentunut mun keskenmenon takia. Hän sai apua ja lopetti alkoholinkäytön.