A
Alma 42v
Vieras
3-vuotias poikani näki eilen villakoiraa taluttavan naisen ja sanoi sitä koiraa osoittaen, että "Äiti, katso leijona". Minä tietenkin sanoin, että ei se ole leijona, vaan villakoira, mutta poika ei uskonut vaan intti että kyllä se oli villakoira. Vaikka minä kuinka yritin saada poikaa uskomaan, että kyseessä oli villakoira, niin poika välitti vastaan että se oli leijona, vaikka lapset eivät saa väittää vanhemmille vastaan. Minä sitten tietenkin loukkaannuin pojan käytöksestä. Kun sitten pääsimme kotiin, niin suljin poikansa vaatekomeroon häpeämään pahuuttaan ja pyytämään Taivaan Isältä anteeksi, että sanoi tyhmästi villakoiraa leijonaksi. Kun sitten päästin äsken pojan pois komerosta ja kysyin, että rukoiliko hän syntejään anteeksi, niin hän sanoi, että kyllä rukoili, mutta jatkoi että "Tiedätkö äiti että Taivaan Isä sanoi minulle, että hänenkin mielestään se oli leijona eikä villakoira"! Mikä ihme tuota poikaa oikein vaivaa? Miten hän uskaltaa kehdata väittää jotain noin kamalaa että muka Taivaan Isä puhuisi hänelle! Onko hän kenties päästään vialla tai jotain?
