Olen ihan outo, kun kyttään vaan ovista ja mietin raskausoireita vaikka vauva olisi pieni katastrofi!

Siis hemmetti, miten tästä pääsee eroon! Mulla ei taas ole ollut menkkoja pariin vuoteen, mutta nyt muutama viikko sitten lopetin kuopuksen imetyksen ja olin tuntevinani ovulaation jokunen päivä sitten, joten menkat on odotettavissa tässä ehkä puolentoista viikon päästä. Ja sit vaan koko ajan jotenkin harmittaa että ovulaatio meni "hukkaan" kun ollaan (tietysti, koska lisää lapsia ei ole suunnitelmissa) käytetty kumia, ja mietin että jos nyt ei oltais käytetty kumia niin viikon päästä voisi jo testailla... Koko ajan tunnustelen kaikenmaailman mahanipistelyjä ja mietin jopa niin järjetöntä asiaa kuin että mitä jos olisin raskaana kumista huolimatta. Ärsyttävää, tätäkö tämä nyt tulee olemaan hedelmällisen iän loppuun asti, kun on kerran tuon oman kehon kuuntelun ja raskaudesta vaahtoamisen aloittanut?! Kai se vauvan yrittäminen sit vaan oli niin jännää, että sitä mielessään harrastaa vaikka ei enempää lapsia haluaisikaan... Onko muita yhtä sekopäisiä...?

 

Meillä on kyllä toiveissa lisää pieniä, mutta sellainen outo fiilis jäi tämän pienimmän syntymän jälkeen, että PAKKO saada vielä yksi lapsi ja pian! Siis aivan pakko. Tiedän että OIKEASTI tässä ei ole kiire minnekkään, mutta silti pakottava tarve raskautua! Hullu olen.