Olen ihan hirveä :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja valivali
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

valivali

Vieras
Isäntä oli viikonloppuna pikkujoulusissa (käytännössä 2pv pois kotoa) ja minä pienen lapsen kanssa kotona. Mulla oli ihan mukavaa, ystävä kävi kylässä, ulkoiltiin ym. :)

Kun mies tuli kotiin, hän oli väsynyt ja mitään pahaa tarkoittamatta sanoin mulle jostain vähän vastaan. Tiuskaisin että "luulis sinunki olevan edes vähän paremmalla tullella kun oot saanut olla lähes 2 pv pois kotoa!" :(

Huomasin olevan kauhean kateellinen miehelle siitä että on saanut olla ilman vastuuta lapsesta noinkin pitkään. Kun olen itsekseni mietiinyt asiaa ni kadehdin myös niitä kaikki joiden mies hoitaa lasta mielellään ja omaaloittelisesti tarjoaa äidille mahdollisuutta omaa aikaan.
Meillä siis mies kyllä hoitaa lasta ja on hänen kanssaan mutta, muttei kovin oma-aloitteisesti. Aina vastuu on kuitenkin minulla kun ollaan kotona, mummolassa ym.

Tunnen huonoa omatuntoa siitä että en halua joka hetki olla OMAN LAPSENI kanssa :(
Vaikka järjellä ajateltuna kaikkihan kaipaavat omaa aikaa joskus ja yhtälailla lapsi on myös mieheni.
Miten musta on tullut tällänen kamala kateellinen äippä joka laskee kumpi saa olla enemmän "omissa jutuissaan" :( :(

Kumpikaan ei todellakaan olla mitään bilettäjiä. Harvoin käydään missään erikseen ja yhdessäkin ehdä keskimäärin 1krt/kk

Tulipa vaan tällänen turha valitus, mutta tulkoot :(
 
et ole mikään bilettäjä ja kuitenkin kerran kuukaudessa käyttä yhdessä bilettämässä? Just. Mun mielestä toi on tosi paljon. Me käydään mun miehen kanssa ehkä kerran vuodessa jossain juhlimassa ilman lapsia.

Taidatte olla vielä aika nuoria, jos tuo biletysvaihde on jäänyt päälle ja noin harmittaa, kun ei voi enää entiseen malliin mennä ja tulla miten sattuu.
 
no koita jättää sitä vastuuta ihan tietoisesti enemmän miehelle...eli kun olette siellä mummolassa et ole se joka ekana ryntää hoitamaan lasta jos itkee jne vaan jätät sen välillä ihan hyvällä omallatunnolla miehen tehtäväksi. Eli ongelma yleensä näissä tilanteissa on se, että nainen jättää liian vähän tilaa miehelle jotta mies vois olla omatoimisempi ja itsenäisempi. Jos se ei onnistu silloin kun olet samassa tilassa niin esim kun tulee vauvan ruoka-aika (olettaen ettei syö tissiä) niin keksi itselles joku muu tekeminen tyyliin...minäpä käynkin nyt suhkussa että syökää te sillä aikaa rauhassa ;)
 
no koita jättää sitä vastuuta ihan tietoisesti enemmän miehelle...eli kun olette siellä mummolassa et ole se joka ekana ryntää hoitamaan lasta jos itkee jne vaan jätät sen välillä ihan hyvällä omallatunnolla miehen tehtäväksi. Eli ongelma yleensä näissä tilanteissa on se, että nainen jättää liian vähän tilaa miehelle jotta mies vois olla omatoimisempi ja itsenäisempi. Jos se ei onnistu silloin kun olet samassa tilassa niin esim kun tulee vauvan ruoka-aika (olettaen ettei syö tissiä) niin keksi itselles joku muu tekeminen tyyliin...minäpä käynkin nyt suhkussa että syökää te sillä aikaa rauhassa ;)

Tota on pirun vaikee tehdä jossei mies oma-aloitteisesti halua osallistua, meillä on samaa ongelmaa eikä sitä lastakaan viitti huudattaa turhan päiten..On eri asia jos mies on mielellään heti mukana tekemässä ja hoitamassa...

Ja noista tunteista, ne on ihan normaaleja, niin minäkin istuin katkerana lauantaina täällä syömässä nuudeleita kun poika nukku ja märehdin sitä kuinka herra vetää kinkkua nassuun pikkujouluporukan kanssa... :D
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";22557237]et ole mikään bilettäjä ja kuitenkin kerran kuukaudessa käyttä yhdessä bilettämässä? Just. Mun mielestä toi on tosi paljon. Me käydään mun miehen kanssa ehkä kerran vuodessa jossain juhlimassa ilman lapsia.

Taidatte olla vielä aika nuoria, jos tuo biletysvaihde on jäänyt päälle ja noin harmittaa, kun ei voi enää entiseen malliin mennä ja tulla miten sattuu.[/QUOTE]

Ei me kyllä bilettämässä käydä 1 krt/kk. Valitsin varmaan väärät sanat ;) Koska viime aikoina yhteiset tekemiset on ollut mm. varaston/pihan siivous, kaupoissa/syömässä käynti, keilaus, niin että laspi on ollut hoidossa 1-3 tuntia.
 
Ihan normaaleja tunteita sanon minäkin. Jokainen tarttee joskus taukoa, jopa siitä omasta lapsesta. Eikä se tarkoita tunnetason taukoa vaan sitä käytäntöä. Äiti-tutka syö äärettömästi voimia, ja kun se toimii 24/7 on aika normia että ihmisen jaksaminen joskus loppuu. Hetkenkin tauko vastuusta tekee ihmeitä. Vaikka olemme äitejä, emme ole koneita jotka jaksaa ja jaksaa. Lapsesta saa siis haluta olla joskus erossakin

Mitä mieheen tulee, voisitteko jutella asian niin että sanot miehelle suoraan kun vastuu on hänellä? Miehet on joskus kovin yksioikoisia (enkä tarkoita pahalla). He ymmärtävät paremmin ns. käskytystä tai no lähinnä selkokielistä ohjetta siitä että vastuu on nyt hällä. Eli menet vaikka suihkuu niin ilmoitat sen miehelle ja sanot että et aio tulla suihkusta kesken; miehen on pärjättävä se hetki ilman sinua. Ei kummoinen esimerkki, mut jotain. Selvä roolijako siis. Me naiset kun tupataa olemaan sellaisia että oletetaan jotain, mutta kuitenkaan ei luoteta oletukseen...ja sitten ollaan haukkana paikalla vaikka sanotaan ettei oltaisi. Mies hämmentyy, hänen piti olla vastuussa mutta äiti silti on"peesaamassa". Mies tottuu siihen että toiset korvat kuitenkin on höröllä siellä kotona ja näin ollen "kaartaa vastuuta".
 
Ihan normaaleja tunteita kyllä mutta mullakin kyllä kalskahtaa korvaan toi että ette oo mitään bilettäjiä mutta kuitenkin käytte bilettämässä kerran kuukaudessa. :D Musta se on paljon pikkulapsen vanhemmille. :ashamed: Itse nimittäisin itseäni sanoilla "en oo mikään bilettäjä", ja mä olen neljän vuoden aikana käynyt ehkä 5-6 kertaa illalla ulkona, noista yhtenä kertana oon ollut ihan juomasssa. Mutta hienoa jos pääsette noinkin usein käymään ulkona yhdessä, sehän on hienoa että on yhteistä aikaa. :) Siitä kannattaa nauttia ja ottaa kaikki irti.
 
Ihan normaaleja tunteita kyllä mutta mullakin kyllä kalskahtaa korvaan toi että ette oo mitään bilettäjiä mutta kuitenkin käytte bilettämässä kerran kuukaudessa. :D Musta se on paljon pikkulapsen vanhemmille. :ashamed: Itse nimittäisin itseäni sanoilla "en oo mikään bilettäjä", ja mä olen neljän vuoden aikana käynyt ehkä 5-6 kertaa illalla ulkona, noista yhtenä kertana oon ollut ihan juomasssa. Mutta hienoa jos pääsette noinkin usein käymään ulkona yhdessä, sehän on hienoa että on yhteistä aikaa. :) Siitä kannattaa nauttia ja ottaa kaikki irti.

Juu me biletetään mm. tuolla meidän pihalla, siivoten varastoa ja haravoiden pihaa ;) Kerroinpa tästä jo tuolla aiemmin.
Mun mielestä kans 1krt/kk bilettämässä on aika paljon pienten vanhemmille.

Ja jos tuohon bilettämiseen katsotaan baareissa hilluminen/alkoholi/tanssiminen ym., ni noita ei ole juurikaan harrastettu edes ennen lapsen syntymää meillä. Alkoholia kylläkin joitain kertoja vuodessa kotona/ystävien luona..
 
Ihan normaalilta sä ap kuulostat!

Miksi ihmiset muuten olettaa, että jos on vapaa-aikaa kerran kuukaudessa se automaattisesti tarkoittaa, että vedetään perseet olalle joka kerta?! :O Ja samantien kateellisena haukutaan ap teinibilettäjäksi... Ihme oletuksia tehdään. KAIKKI ei ryyppää ja käy baareissa, huomi!
 
Ihan normaaleja ajatuksia sulla ap :) Ja samaa mieltä olen edellisten kanssa, että miesten ON vaikeaa ottaa sitä vastuuta, kun usein me naiset (lue: äidit) olemme kuitenkin siellä taustalla vahtimassa. Myös minä siis olen tällainen äiti...

Minä olen koittanut tarkoituksella aina välillä ajoittaa esim. viikonloppuisin jonkun ostosreissun siten, että olen poissa kotoa (lue: poissa vahtimasta :D ) esim. lounas ja päiväuniaikaan. Näin mies saa yksinään hoitaa lounaat ja nukkumaanmenot ihan miten parhaaksi katsoo. Eikä minulle tule haluja päästä kommentoimaan miehen tapaa toimia. Koska meillä tosiaan ON erilaiset tavat toimia joissain kodinhoidollisissa asioissa, niin helposti alan "napisemaan", jos mies tekee jotain "väärin".

Samoin mies on nyt muutamaan otteeseen (lapset 3v ja 5v) matkustanut mummilaan (oman äitinsä luo siis) lasten kanssa keskenään viikonlopuksi. Eli on saanut hoitaa koko vastuun keskenään ilman minun puuttumista asioihin. Ja hyvin nuo ovat selvinneet :)

Ja siis mieheni kyllä osallistuu ihan 100% lasten kanssa leikkimiseen ja ulkoiluun yms. mutta tosiaan se arjen pyörittämisen vastuu on kyllä minulla. Osaksi siksi, että teen lyhyempää työpäivää, mutta osaksi myös siksi, että haluan asioiden sujuvan kodissa hyvin...
 
Meillä on kans sama tilanne, ite oon yrittäny miehelle antaa tilaa touhuta ja tehä, mutta kun ei mitään tapahdu, niin pakkohan se iltapala on jonkun annettava lapsille. Sitten jos menen sanomaan, että voisitko laittaa iltapalan, ottaisitko tytön mukaan pesulle jne. niin sitten tulee vaan hymähdyksiä ja nenän nyrpistyksiä.

Sitten tohon bilettämiseen. Mekään ei olla juurikaan mitään bileihmisiä. Ite en ole käyny pariin vuoteen missään ja nyt olis tyttöjen kans illanviettoa tiedossa, niin johan siitä nyrpistellään nenää ja kysellään, miksi just sinä päivänä, kun herra oli ajatellut jotakin muuta. Baariin asti ei mennä, vaan kaverin luona istutaan iltaa ja käydään syömässä ja ehkä pari siideriä otan ja kotosalla oon varmastikin jo ennen puoltayötä. Ja tosiaankaan muutamaa siideriä enempää en uskalla ottaa, koska tiedän, että se olen minä jonka täytyy nousta lasten kanssa aamulla. Ja minähän se oon joka aamu se joka nousee niiden kanssa.

Mies on vaan sanonu, että kun hän ei missään pääse käymään, kun hänellä ei ole ketään, kenen kanssa mennä. Onhan hällä kavereita, mutta kun ei halua mennä eikä mene, omapa on vikansa.

Ja kamala haloo on käyty nyt syksyn aikana mun jumpasta. Kun käyn joka ilta kuulemma jossakin. Silloin tällöin (1krt/kk) käyn esikon kanssa uimassa, mies kuopuksen kans kotona, kun häntä ei uiminen kiinnosta. Yhtenä iltana viikossa on esikon liikkarikerho, jonne hänet vien, mies kuopuksen kanssa kotona. Yhtenä iltana oma jumppa, jolloin mies on lasten kanssa kotona. Ja yhtenä päivänä on esikon kerho, jonne hänet vien kuopuksen kanssa, kun mies töissä. Perhekerhostakin tuli kamala haloo, kun siellä käyn lasten kanssa ja sitten jos silloin tällöin käyn kavereiden kanssa pitsalla, niin siitäkin kamala haloo, kun en hänen kanssa käy missään. Kyllähän mä lähen hänen kanssaan ja olen kysellytkin, että milloin mentäis, voisin vanhempiani kysyä hoitaan lapsia. Mutta ei ole vielä mies kertonu, milloin haluais lähteä.

Siis onko tuo teidän mielestä nyt niin kamalan paljon mun omaa aikaa? Kun mies luulee, ettei hänellä ole nyt ollenkaan omaa aikaa, kun mä meen joka ilta jossain. Ite laskisin, että mun omaa aikaa tuosta on vain toi jumppa, jonne menen ihan yksikseni. Ja lisäksi tietysti koiran kanssa lenkit iltaisin (ei joka ilta), n. 45 min, mutta pakkohan ton koiran on nyt silloin tällöin päästävä lenkille ja jos sitä ei sinne vie mies, niin munhan se on vietävä lenkille ja sehän tarkoittaa sitten sitä, että lapset jää miehen kanssa kotiin joko sisälle tai pihalle.

Onhan se tosi, että mies on töissä ja hänellä on oikeus omaan vapaaseen myös ja hänelle sen myös suon, mutta kun on mun vapaasta kyse, niin mies saa mut tuntemaan huonoa omaatuntoa, kun sanoo, etten viihdy kotona perheen kanssa. Tottakai viihdyn, mutta kun olen kotihoidontuella ja joka paikkaan tarviin auton, jos jonnekin lähden, niin mies vetoaa siihen, että munkin pitäis käydä tankkaamassa auto. Kyllä käyn tankkaamassa auton silloin kun on rahaa ja monesti lasken, että tuolla bensamäärällä pääsen käymään jumpassa jne. Ja lisäksi vielä, että meillä on 2 autoa ja mies kulkee sillä autolla, joka vie vähemmän bensaa ja jolla minä ainoastaan saan ajaa, niin sitten väliin tulee huutoa, kun sanon, että tarviin seuraavana päivänä autoa.

Mutta tulipas pitkästi sepustettua, mutta lukee ken jaksaa. Itteäni ainakin olo hieman helpotti, kun sain vähän ajatuksiani paperille rustata. Olen monta kertaa tästä asiasta ajatellut tänne kirjoitella, mutta ikään en ole tiennyt mistä aloittaisin.....
 
Niin ja vielä sitten lisäys siihen, että jos olen jossakin vähän sovittua kauemmin, niin mies kotiin tullessani kyselee, miten meni näin kauan tai kävinko jossain. Eikä asian tarvi olla sen kummosempi, jos vaikka jumpan jälkeen käväsen kaupassa. Niin eiköhän mies kysele, että mihin aikaan se jumppa loppu. Kerran tulikin viestiä, että kuin kauan menee ajaa "kohteesta A kohteeseen B"
 
[QUOTE="vieras";22557237]et ole mikään bilettäjä ja kuitenkin kerran kuukaudessa käyttä yhdessä bilettämässä? Just. Mun mielestä toi on tosi paljon. Me käydään mun miehen kanssa ehkä kerran vuodessa jossain juhlimassa ilman lapsia.

Taidatte olla vielä aika nuoria, jos tuo biletysvaihde on jäänyt päälle ja noin harmittaa, kun ei voi enää entiseen malliin mennä ja tulla miten sattuu.[/QUOTE]

:laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti viimisen päälle;22557838:
Meillä on kans sama tilanne, ite oon yrittäny miehelle antaa tilaa touhuta ja tehä, mutta kun ei mitään tapahdu, niin pakkohan se iltapala on jonkun annettava lapsille. Sitten jos menen sanomaan, että voisitko laittaa iltapalan, ottaisitko tytön mukaan pesulle jne. niin sitten tulee vaan hymähdyksiä ja nenän nyrpistyksiä.

Sitten tohon bilettämiseen. Mekään ei olla juurikaan mitään bileihmisiä. Ite en ole käyny pariin vuoteen missään ja nyt olis tyttöjen kans illanviettoa tiedossa, niin johan siitä nyrpistellään nenää ja kysellään, miksi just sinä päivänä, kun herra oli ajatellut jotakin muuta. Baariin asti ei mennä, vaan kaverin luona istutaan iltaa ja käydään syömässä ja ehkä pari siideriä otan ja kotosalla oon varmastikin jo ennen puoltayötä. Ja tosiaankaan muutamaa siideriä enempää en uskalla ottaa, koska tiedän, että se olen minä jonka täytyy nousta lasten kanssa aamulla. Ja minähän se oon joka aamu se joka nousee niiden kanssa.

Mies on vaan sanonu, että kun hän ei missään pääse käymään, kun hänellä ei ole ketään, kenen kanssa mennä. Onhan hällä kavereita, mutta kun ei halua mennä eikä mene, omapa on vikansa.

Ja kamala haloo on käyty nyt syksyn aikana mun jumpasta. Kun käyn joka ilta kuulemma jossakin. Silloin tällöin (1krt/kk) käyn esikon kanssa uimassa, mies kuopuksen kans kotona, kun häntä ei uiminen kiinnosta. Yhtenä iltana viikossa on esikon liikkarikerho, jonne hänet vien, mies kuopuksen kanssa kotona. Yhtenä iltana oma jumppa, jolloin mies on lasten kanssa kotona. Ja yhtenä päivänä on esikon kerho, jonne hänet vien kuopuksen kanssa, kun mies töissä. Perhekerhostakin tuli kamala haloo, kun siellä käyn lasten kanssa ja sitten jos silloin tällöin käyn kavereiden kanssa pitsalla, niin siitäkin kamala haloo, kun en hänen kanssa käy missään. Kyllähän mä lähen hänen kanssaan ja olen kysellytkin, että milloin mentäis, voisin vanhempiani kysyä hoitaan lapsia. Mutta ei ole vielä mies kertonu, milloin haluais lähteä.

Siis onko tuo teidän mielestä nyt niin kamalan paljon mun omaa aikaa? Kun mies luulee, ettei hänellä ole nyt ollenkaan omaa aikaa, kun mä meen joka ilta jossain. Ite laskisin, että mun omaa aikaa tuosta on vain toi jumppa, jonne menen ihan yksikseni. Ja lisäksi tietysti koiran kanssa lenkit iltaisin (ei joka ilta), n. 45 min, mutta pakkohan ton koiran on nyt silloin tällöin päästävä lenkille ja jos sitä ei sinne vie mies, niin munhan se on vietävä lenkille ja sehän tarkoittaa sitten sitä, että lapset jää miehen kanssa kotiin joko sisälle tai pihalle.

Onhan se tosi, että mies on töissä ja hänellä on oikeus omaan vapaaseen myös ja hänelle sen myös suon, mutta kun on mun vapaasta kyse, niin mies saa mut tuntemaan huonoa omaatuntoa, kun sanoo, etten viihdy kotona perheen kanssa. Tottakai viihdyn, mutta kun olen kotihoidontuella ja joka paikkaan tarviin auton, jos jonnekin lähden, niin mies vetoaa siihen, että munkin pitäis käydä tankkaamassa auto. Kyllä käyn tankkaamassa auton silloin kun on rahaa ja monesti lasken, että tuolla bensamäärällä pääsen käymään jumpassa jne. Ja lisäksi vielä, että meillä on 2 autoa ja mies kulkee sillä autolla, joka vie vähemmän bensaa ja jolla minä ainoastaan saan ajaa, niin sitten väliin tulee huutoa, kun sanon, että tarviin seuraavana päivänä autoa.

Mutta tulipas pitkästi sepustettua, mutta lukee ken jaksaa. Itteäni ainakin olo hieman helpotti, kun sain vähän ajatuksiani paperille rustata. Olen monta kertaa tästä asiasta ajatellut tänne kirjoitella, mutta ikään en ole tiennyt mistä aloittaisin.....

No eipä tuokaan ole kiva tilanne sinulle :(

Meillä ei mies kyllä sano koskaan suoraan ettei halua olla lapsen kanssa tai että mulla kestää liian kauan (no, empä mä juuri missään käykkään :D ). Mutta kun tiedän ettei hän ei mielellään jää yksin lapsen kanssa ni minä tunnen huonoa omatuntoa siitä että jätän heidät :/ Suostuu kyllä jos pyydän.

Luulen kyllä et jos mulla olisi joku kokopäivän juttu ni mies menis lapsen kanssa mummolaan. Ehkä johtuu siitä ettei hänellä ole rutiineja miten toimia ja olla lapsen kanssa koska minä olen aina ollut "pomottamassa" ;)
Ja voin kyllä myöntää että itsellänikin on joskus tylsää lapsen kanssa kotona, jos ei ole ollu kerhoja tai muuten aikuista seuraa pariin-muutamaan päivään päivällä.

Jos yritän puhua että haluaakoa olla ja mitä mieltä hän olis siitä jos menisin ni aina tulee riita :( Myös silloin jos tarjoan hänellekkin omaa aikaa, että voisin lähetä lapsen kanssa jonnekkin kylään (mies mielellä löhöilisi/pelaisi/nukkuisi kotona) ja toivoisin et hän tekin joskus samoin. Pyytämättä.
 

Similar threads

T
Viestiä
8
Luettu
4K
A
M
Viestiä
11
Luettu
613
V
P
Viestiä
19
Luettu
2K
Aihe vapaa
tummat silmänaluset
T

Yhteistyössä