Surullinen
Taitaa olla masennus hiipinyt pääälle. Lapsi on 1,5kk vanha..ja musta on tuntunut jo pitkään jotenkin pahalta.ahdistaa ja on pelokas olo. Aamuisin olo tuntuu niin tyhjältä..enkä jaksa yhtään innostua siitä että pieni pellava pää kipuaa sänkyymme.
Tuntuu että olen menettänyt kaikki rakkauden tunteet lastani kohtaa...Kamalaa!
tuo pieni ihminen on ollut mulle parasta ja tärkeintä maailmassa..Mutta nyt kun katsonkin lasta, se herättää mussa syyllisyyden siitä kun en "tunne mitään häntä kohtaan". Yritän olla välittämättä tästä tunteesta...eli leikin lapsen kanssa, halailen ja pussailen..Mutta vain siksi että tiedän että mun pitää niin tehdä. Tää syyllisyys asiasta saa mut tosi ahdistuneeksi. Olen maailman huonoin äiti..Sama vaikka jokeen hyppäisi.
Sain lääkäriltä cipralexit, ja ne pitäis nyt aloitella...
Onko kenelläkään liittynyt masennukseen tällainen tunteettomuus??
Tuntuu että olen menettänyt kaikki rakkauden tunteet lastani kohtaa...Kamalaa!
tuo pieni ihminen on ollut mulle parasta ja tärkeintä maailmassa..Mutta nyt kun katsonkin lasta, se herättää mussa syyllisyyden siitä kun en "tunne mitään häntä kohtaan". Yritän olla välittämättä tästä tunteesta...eli leikin lapsen kanssa, halailen ja pussailen..Mutta vain siksi että tiedän että mun pitää niin tehdä. Tää syyllisyys asiasta saa mut tosi ahdistuneeksi. Olen maailman huonoin äiti..Sama vaikka jokeen hyppäisi.
Sain lääkäriltä cipralexit, ja ne pitäis nyt aloitella...
Onko kenelläkään liittynyt masennukseen tällainen tunteettomuus??