olen hirveä ihminen herättyäni.

[hitsi]

varsinkin jos mut herätetään kesken unen mitä erikoinen tekee jatkuvasti.
Mulla on lähes jatkuvasti univajetta kuopuksen vuoksi, ja aina kun mulla on mahdollisuus nukkua, esikoinen tulee herättelemään mua jatkuvasti turhaan.

Ei usko että tarvin unta, ja että saa herättää vain jos on hätä. Tänään sanoin tosi pahasti, kun olen kipeä ja väsynyt ja kun vihdoin sain nukuttua kuopuksen kanssa kun kaksi muuta leikkivät, niin eiköhän taas ollut "asiaa" vartin välein.

Nyt on taas niin huono omatunto, kun en tajua mitään kun herään kesken unen ja saatan ärähtää tosi pahasti.

 

[Mur]

Ku perseelle ammuttu karhu..... näin mies mua kuvailee, kun olen herännyt

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mä olen puolestaan niin ystävällinen herättyäni ihan kesken unen, että mun mies monesti HALUAA hoitaa yösyötöt ennemmin kuin antaa mun herätä. :ashamed:

 

[ap]

tänä päivänä oli vaan kurja olo kaikilla kun heräsin lopulta siihen kun esikoinen itki kovaäänisesti. Kuopus myös tietenkin heräsi joka ilostutti mua lisää.
En todellakaan ollut hella äiti joka nappaa lapsen kainaloon huolissaan ja myöhemmin kysyttyäni vasta selvisi syy itkuun: lapsi oli miettinyt miten kivaa on kun en ole hermona, ja sillä oli mua ikävä. Voi vee että on kusipäinen olo.

 

[v]

tänä päivänä oli vaan kurja olo kaikilla kun heräsin lopulta siihen kun esikoinen itki kovaäänisesti. Kuopus myös tietenkin heräsi joka ilostutti mua lisää.
En todellakaan ollut hella äiti joka nappaa lapsen kainaloon huolissaan ja myöhemmin kysyttyäni vasta selvisi syy itkuun: lapsi oli miettinyt miten kivaa on kun en ole hermona, ja sillä oli mua ikävä. Voi vee että on kusipäinen olo.

Se on elämää. Kyllä se siitä :hug:

 

[ap]

kiitos! Tulee oikeasti vähän parempi olo kun joku ymmärtää.
Kamalinta on vaan se että tiedän että seuraavalla kerralla taas lapsi saa vihaisen ärähdyksen todennäköisemmin kun äidillisen hymyn. Kun se raasu uskoisi ettei herätä kun vain hädässä.